Palaa takaisin artikkeliin
139. Niinpä hän sanoi: "Tulehan nyt, päivällinen on valmis," ja hän laittoi kätensä minun ympärilleni, yrittäen tuoda minua sisälle.
140. Minä sanoin: "Kultaseni, minä--minä haluan kertoa sinulle jotakin. Soita heille ja kerro heille, että minä en tule olemaan täällä tänä iltapäivänä. Meda, kultaseni, minä tiedän sydämessäni, että minä rakastan Jeesusta Kristusta. Minä tiedän, että minä olen siirtynyt kuolemasta Elämään. Mutta minä en halua Saatanalla olevan mitään tekemistä minun kanssani." Ja minä sanoin: "Minä en voi jatkaa tällä tavalla; minä olen vanki. Koko ajan, kun nämä asiat jatkavat tapahtumistaan, tällaiset asiat, ja nämä näyt tulevat, ja niin edelleen sillä tavalla. Tai, mitä tahansa se onkin, ne tapahtuvat minulle." Minä en tiennyt, oliko se näky. Minä en kutsunut sitä näyksi. Minä sanoin: "Nuo transsien tapaiset, minä en tiedä, mikä se on. Ja, kultaseni, minä--minä--minä--minä en halua leikkiä sen kanssa, he--he kertovat minulle, että se on Saatanasta. Ja minä rakastan Herraa Jeesusta."
141. "Oi," hän sanoi, "Billy, sinun ei pitäisi kuunnella sitä, mitä ihmiset kertovat sinulle."
142. Minä sanoin: "Mutta, kultaseni, katso muita saarnaajia. Minä--minä en halua sitä. Minä aion mennä metsään mökilleni. Minulla on noin viisitoista dollaria, pidä sinä huoli Billystä." Billy oli pikkuruinen poika silloin, pikkuruinen kaveri. Minä sanoin: "Sinä--ota sinä... Se on tarpeeksi sinulle ja Billylle elääksenne hetken aikaa. Soita heille ja kerro heille, että minä--minä saatan palata takaisin huomenna, ja minä en saata ehkä koskaan enää palata. Jos minä en ole palannut viiden päivän kuluessa, laittakaa mies tilalleni." Ja minä sanoin: "Meda, minä en tule ollenkaan ulos tuosta metsästä, ellei Jumala lupaa minulle, että Hän ottaa tuon asian pois minusta ja eikä salli sen enää koskaan tapahtua uudestaan." Ajatelkaa, miten tietämätön ihminen voi olla!
143. Ja minä menin sinne tuona iltana. Minä menin takaisin tuohon pieneen mökkiin, ennen kuin seuraava päivä koitti; se oli aika myöhä. Minä aioin mennä sinne leiripaikalleni seuraavan päivänä, ylhäällä siellä... kauempana vuoren takana, tai kukkulan, paremminkin, ja mennä sinne metsään. Minä en usko, että FBI pystyisi löytämään minua sieltä. Niinpä tämä pieni vanha mökki.... Minä olin ollut rukoilemassa lähes koko tuon iltapäivänä ja ennen kuin tuli liian pimeätä. Minä rukoilin, minä luin siellä Raamatusta, missä Se sanoi: "Profeettojen henget ovat profeetoille alamaiset." Minä en voinut ymmärtää sitä. Niinpä pienessä vanhassa mökissä tuli liian pimeätä.
144. Siellä, missä minulla oli tapana ansastaa, kun minä olin poika, minulla oli ansa-lanka vedetty läpi, ja minä menin sinne ja kalastin ja oleskelin siellä koko yön. Se oli vain pieni vanha ränsistynyt mökki seisomassa siellä, joka oli ollut jo vuosia siellä. Se oli saattanut olla jollakin vuokralaisella, ennen kuin se oli tullut tällaiseksi.
145. Ja niinpä minä--minä odotin siellä. Ja minä ajattelin: "No." Yö meni myöhemmäksi kohti kello yhtä, kello kahta, kello kolmea aamulla, minä käveleskelin lattialla edestakaisin, kävellen edestakaisin. Minä istuuduin pienelle jakkaralle siellä, pienelle... ei tuolille, jollekin pienelle vanhalle laatikon kaltaiselle. Ja minä istuin siellä, ja minä ajattelin: "Oi Jumala, miksi Sinä teet tämän minulle? Isä, Sinä tiedät, että minä rakastan Sinua. Sinä tiedät, että minä rakastan Sinua! Ja minä--minä--minä en halua olla saatanan riivaama. Minä en halua noiden asioiden tapahtuvan minulle. Rakas Jumala, älä anna sen koskaan enää tapahtua."
146. Minä sanoin: "Minä--minä rakastan Sinua. Minä en halua mennä helvettiin. Mitä minun saarnaamisesta ja yrittämisestä, ja ponnisteluistani on hyötyä, jos minä olen väärässä? Ja minä en vie ainoastaan itseäni helvettiin, vaan minä johdan tuhansia muitakin harhaan." Tai, satoja muita, noina päivinä. Ja minä sanoin... Minulla oli suuri palvelustehtävä. Ja minä sanoin: "No, minä--minä en koskaan halua sen tapahtuvan enää minulle."
147. Ja minä istuuduin alas tälle pienelle jakkaralle. Ja minä vain istuin, oi, tällaisessa asennossa, juuri sillä tavalla. Ja, yhtäkkiä, minä näin Valon välkkyvän huoneessa. Ja minä ajattelin, että joku oli tulossa taskulampun kanssa. Ja minä katselin ympärilleni, ja minä ajattelin: "No..." Ja tässä Se oli, aivan minun edessäni. Ja vanhat puiset lankut lattiana. Ja siellä Se oli, aivan minun edessäni. Siellä oli pieni vanha tynnyrikamiina nurkassa, jonka yläosa oli revitty irti. Ja--ja juuri täällä, siellä oli Valo lattialla, ja minä ajattelin: "No, missä se on? No, se ei voisi tulla..."
148. Minä katselin ympärilleni. Ja täällä Se oli minun yläpuolellani, tämä sama Valo, juuri täällä minun yläpuolellani, roikkuen aivan tällä tavalla. Pyörien ympäri, kuten tuli, emeraldin värinen, äännellen: "Whoossh, whoossh, whoossh!" sillä tavalla, aivan Sen yläpuolella, sillä tavalla. Ja minä katsoin Sitä. Minä ajattelin: "Mikä Se on?" No niin, se pelotti minua.
149. Minä kuulin jonkun tulevan. [Veli Branham matkii kävelemistä--Toim.] vain kävellen, ainoastaan, avojaloin. Ja minä näin Miehen jalan tulevan sisään. Huoneessa oli pimeää, kaikkialla muualla, paitsi tässä, missä Se loisti suoraan alas. Ja minä näin Miehen jalan tulevan sisään. Ja kun Hän tuli huoneeseen, käveli sinne, Hän oli Mies, noin... näytti painavan noin kaksisataa paunaa. Hänellä oli kädet sylissä tällä tavalla. No niin, minä olin nähnyt Sen Pyörretuulessa, minä olin kuullut Sen puhuvan minulle, ja nähnyt Sen Valon muodossa, mutta ensimmäistä kertaa minä koskaan näin Sen muodon. Se käveli minun luokseni, todella lähelle.
150. No niin, rehellisesti ystäväni, minä--minä ajattelin, että minun sydän pysähtyisi. Minä... Vain kuvitelkaa! Laittakaa itsenne sinne, Se saisi teidät tuntemaan samalla tavalla. Te olette ehkä pidemmällä tällä tiellä, kuin minä olen, te voitte olla olleet kristittyjä pitempään, mutta Se saisi teidät tuntemaan sillä tavalla. Koska sadat ja sadat vierailut, se lamaannuttaa minut, kun Hän tulee lähelle. Se joskus tekee minut jopa... Minä melkein menetän tajuni, minä vain tulen niin heikoksi monta kertaa, kun minä lähden puhujalavalta. Jos minä pysyttelen liian kauan, minä sammun kokonaan. He ovat ajattaneet minua tunteja, enkä ole edes tiennyt, missä minä olen. Ja minä en voi selittää sitä. Lukekaa täältä Raamatusta, ja Se on selittävä Sen, mitä se on. Kirjoitukset sanovat niin!
151. Niinpä minä istuin siellä ja katselin Häntä. Minä--minulla oli käteni jotenkin ylhäällä sillä tavalla. Hän katseli suoraan minua, aivan yhtä miellyttävästi. Mutta Hänellä oli todella syvä Ääni ja Hän sanoi: "Älä pelkää, minut on lähetetty Kaikkivaltiaan Jumalan Läsnäolosta." Ja kun Hän puhui, tuo Ääni, se oli tuo sama Ääni, joka puhui minulle, kun minä olin kaksivuotias, aina siitä lähtien. Minä tiesin, että se oli Hän. Ja minä ajattelin: "No niin..."
152. Ja minä kuulin sen. Kuunnelkaa nyt tätä keskustelua. Minä siteeraan sen parhaani mukaan, mitä tiedän, sana sanalta, koska minä pystyn tuskin voin muistamaan sitä.
153. Hän... Minä sanoin... Minä katsoin Häntä sillä tavalla. Hän sanoi: "Älä pelkää," aivan yhtä hiljaa, Hän sanoi: "Minut on lähetetty Kaikkivaltiaan Jumalan Läsnäolosta, kertomaan sinulle, että sinun erikoinen syntymäsi..."
Kuten te tiedätte, että minun syntymä oli siellä. Tuo sama Valo roikkui ylläni silloin, kun minä synnyin. Ja niinpä Hän sanoi: "Sinun erikoinen syntymäsi ja väärinymmärretty elämäsi ovat olleet osoittamassa, että sinun tehtävä on mennä kaikkeen maailmaan ja rukoilla sairaiden puolesta." Ja Hän sanoi: "Ja huolimatta siitä, mitä he..." Ja Hän määräsi tuon tehtävän. Jumala, Joka on minun Tuomarini, tietää, että, Hän nimesi "syövän." Hän sanoi: "Mikään... Jos sinä saat ihmiset uskomaan itseäsi ja olemaan vilpittömiä, kun sinä rukoilet, mikään ei ole seisova sinun rukoustesi edessä, ei edes syöpä." Näettekö: "Jos sinä saat ihmiset uskomaan itseäsi."
154. Ja minä näin, että Hän ei ollut minun viholliseni, Hän oli minun Ystäväni. Ja minä en tiennyt, olinko--olinko minä kuolemassa vai mitä oli tapahtumassa, kun Hän tuli minua kohti tuolla tavalla. Ja minä sanoin: "No, Herra," minä sanoin, "minä olen... Minä--minä olen köyhä mies." Ja minä sanoin: "Minä olen ihmisteni kanssa. Minä--minä elän ihmisteni kanssa, jotka ovat köyhiä. Minä olen kouluttamaton. Ja minä--minä--minä en olisi kykenevä, he eivät--he eivät ymmärtäisi minua. He--he eivät--he eivät kuuntelisi minua."
155. Ja Hän sanoi: "Kuten profeetta Moosekselle annettiin kaksi lahjaa, merkkiä," mieluumminkin, " vahvistamaan hänen palvelustehtävänsä, niin tullaan sinullekin antamaan kaksi--niin sinullekin tullaan antamaan kaksi lahjaa vahvistamaan sinun palvelustehtäväsi." Hän sanoin: "Yksi niistä tulee olemaan se, että sinä tulet ottamaan henkilöä, jonka puolesta sinä olet rukoilemassa, kädestä kiinni, sinun vasemmalla ja heidän oikealla kädellä, sitten seiso vain hiljaa, ja se on... sinun ruumiissasi on tapahtuva fyysinen ilmiö. Rukoile sitten. Ja jos se jättää sinut, tuo sairaus on lähtenyt ihmisistä. Jos se ei lähde, pyydä vain siunausta ja kävele pois."
"No," minä sanoin, "Herra, minä pelkään, että he eivät vastaanota minua."
156. Hän sanoi: "Ja seuraava asia tulee olemaan, että jos he eivät kuuntele sinua, silloin he tulevat kuuntelemaan tätä. Silloin tulee tapahtumaan, että sinä tulet tietämään heidän sydäntensä salaisuudet. Tätä he tulevat kuuntelemaan."
157. "No," minä sanoin, "Herra, sen vuoksi minä olen täällä tänä iltana. Minun pappini ovat sanoneet minulle, että nuo asiat, jotka ovat tulleet, olivat vääriä."
158. Hän sanoi: "Sinä synnyit tähän maailmaan tuota tarkoitusta varten." (Näettekö, "lahjat ja kutsumukset ovat ilman katumusta.") Hän sanoi: "Sinä synnyit tähän maailmaan tuota tarkoitusta varten."
159. Ja minä sanoin: "No, Herra," minä sanoin, "minun pappini sanoivat minulle, että se oli--paha henki." Ja minä sanoin: "He... Sen vuoksi minä olen täällä rukoilemassa."
160. Ja tässä on se, mitä Hän lainasi minulle. Hän kertoi minulle Herran Jeesuksen tulemuksesta, Hänen ensimmäisellä kerrallaan.
How The Angel Came To Me And His Commission - Footprint Book - 55-0117 - William Branham
Palaa takaisin artikkeliin
