lauantai 30. marraskuuta 2013

Kysymys on siitä, kuinka kaukana te voitte pysyä siitä

Share
Eräs vanha skottilainen sanoi, kun hänen piti nousta erään kukkulan päälle... Jotkin hevoskuskit sanoivat, "Minä pystyn nousemaan tuon kukkulan päälle kuusipäisen hevosvankkurin kanssa, ja ajaa kuuden tuuman päässä jyrkänteeltä, ja ajaa täyttä laukkaa; minä olen hevoskuski." Tuo skottilainen raapi päätään, sitten hän sanoi, "Minä..." Toinen hevoskuski sanoi, "Minä pystyn nousemaan sen päälle ja ajamaan neljän tuuman päässä jyrkänteeltä, aivan perille saakka ratsujeni kanssa enkä varmasti tipahda. Anna minun viedä sinut sinne ylös." He... Mies sanoi, "Entäpä sinä?" kolmannelle miehelle. Hän sanoi, "Herra, väitän olevani hyvä hevoskuski, mutta minä pysyn niin kaukana jyrkänteeltä reunalta kuin pystyn." Mies sanoi, "Sinä viet minut sinne." Näettekö? Kysymys ei ole siitä, kuinka lähelle te voitte mennä sitä ja kuinka paljon te pystytte pelaamaan sen lähellä; kysymys on siitä, kuinka kaukana te voitte pysyä siitä. Seuraava asia onkin: hankkiutua pois siitä. Ja älkää lyöttäytykö yhteen epäuskon kanssa.
Make The Valley Full Of Ditches - 52-0719 - William Branham

torstai 28. marraskuuta 2013

Mutta se ei estä Jumalaa kulkemasta eteenpäin uskovaisen kanssa

Share
Mutta näiden kaikkien edessä... epäilyksen ajanjaksot ja muut sellaiset, joita me olemme menneet lävitse ja joissa me elämme tänä päivänä, ja pahin kaikesta, kaiken tämän epäilyksen edessä, Jumala kulkee eteenpäin vahvistaen Sanansa olevan totta, aivan kuten Hän on tehnyt jokaisessa ajassa. Hän... Epäusko ei pysäytä Jumalaa, se ei estä Häntä. En välitä siitä, kuinka paljon maailma epäilee, Se on tapahtuva siitä huolimatta. Epäusko ei tee mitään muuta kuin tuomitsee epäuskovaisen. Epäusko on lähettävä epäuskovaisen helvettiin. Se on ryöväävä häneltä jokaisen siunaukset, jonka Jumala lupasi hänelle, mutta se ei estä Jumalaa kulkemasta eteenpäin uskovaisen kanssa. Näettekö, epäusko ei pysäytä Jumalaa, se vain pysäyttää epäuskovaisen. Te sanotte, "Minä... Aurinko ei paista huomenna. Minä pysäytän sen." Kokeilkaapa vain. Näettekö? Hyvä on, te ette voi tehdä sitä. Jumala on asettanut sen paikalleen ja sanonut, että se paistaisi, ja se on paistava, siinä kaikki. Hän sanoi, että se paistaisi. Sen alla saattaa olla pilviä, mutta se paistaa siitä huolimatta. Ja te ette voi pysäyttää Jumalaa sillä.
Proving His Word - 64-0816 - William Branham

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Nyt on aika tehdä se

Share
Ja veli, jos koskaan on ollut hetkeä... Kuunnelkaa minua, kun puhun Herran Nimessä. Jos on koskaan ollut hetkeä, että kristityt, joita kutsutaan Jeesuksen Nimen opetuslapsiksi; jos on koskaan ollut hetkeä, että seurakunta, joka uskoo Jumalan vanhurskauteen ja voimaan; jos on koskaan ollut hetkeä, että teidän pitäisi kaivaa oja ja hankkia todistuksen kivi käsiinne ja tukkia kaikki nämä vanhat kylmät muodolliset kaivot täällä, niin nyt on aika tehdä se. Aivan. Aivan. Hyvä on. Lähdetään liikkeelle. Aivan. Jumala on levittävä näyn tänne tänä iltana. Hän on tekevä jotain teille, jos te voitte uskoa Häneen. Uskotteko Häneen? Kaikki on mahdollista; uskokaa ainoastaan. Kumartakaamme päämme.
Make The Valley Full Of Ditches - 52-0719 - William Branham

tiistai 26. marraskuuta 2013

Onko se nyt tuon auringon loppu?

Share
Katsokaapa aurinkoa. Aurinko nousee aamulla, se on vastasyntynyt vauva. Jumala lähetti sen ylös. Sen tehtävä on palvella Jumalan tarkoitusta. Ja kello yhdeksältä aamulla se menee kouluun, se on teini-ikäinen. Ja sitten keskipäivällä, se on tulee täysi-ikäiseksi. Puolen päivän jälkeen on kulunut viisikymmentä vuotta, se on puolimatkassa, ja se alkaa laskeutua, heikkenee, vanhenee. Se vahvistuu aina tähän saakka, sitten alkaa heikentyä.

Aivan kuten mekin. Me aloitamme vahvoina. Ja tulemme... Kun me tulemme täyteen ikään, me vahvistumme. Sitten tietyssä iässä me olemme parhaimmillamme. Sitten me alamme heikentyä, koko ajan, laskeutua.

Lopulta, hetken päästä, se laskeutuu läntiseen horisonttiin, kauniissa valossa. Se on palvellut Jumalan tarkoituksen. Se kuolee. Maapallo viilenee, jäähtyy, kylmenee yöksi. Onko se nyt tuon auringon loppu? Onko tuo viimeinen kerta, kun näet sen? Ei. Seuraavana aamuna se nousee jälleen, ylösnousemuksessa. Jumala todistaa siitä joka päivä, "On olemassa elämä, kuolema, hautaaminen, ylösnousemus."
I Am The Resurrection And Life - 63-1118 - William Branham

maanantai 25. marraskuuta 2013

Saatanan ei silloin tarvitse itse ampua teitä

Share
Niin kauan kuin te ammutte toinen toisianne, Saatanan ei silloin tarvitse itse ampua teitä. Mutta antakaa tuon kahleen katketa, ja levittäkää telttanne joka puolelle, ja ottakaa jokainen veli sisälle, sitten minä kerron teillä, että Jumalan armeija on nouseva Jeesuksen Kristuksen voimassa, palaten takaisin Raamattuun. Ja siinäpä on Seurakunta ylöstempaavalle armolle, se tapahtuisi, kun me voisimme repiä alas kaikki perinteemme, unohtaa kaikki kirkkokunnalliset asiat, ja tulla takaisin Jumalan Sanan perustalle.
The World Is Falling Apart - 63-1115 - William Branham

Se on Jumalan Henki ihmisessä

Share
Kotka ei rakenna pesäänsä maahan. Kotka rakentaa pesänsä niin korkealle, kuin vain voi, korkeimmalle vuoren huipulle. Sen vuoksi Jumala vertasi itseään Seurakuntaansa. Te olette kynttilä, joka on asetettu kukkulalle. Aivan. Suuret päämäärät, suuret odotukset, me odotamme suuria asioita. Me emme ole... Sanotaan, "No, minä olen helluntailainen. Se riittää." Se ei riitä minulle. Minä odotan suurempia asioita. "Minä olen baptisti. Minä olen metodisti. Minä olen ykseyden puolella, kakseuden, kolminaisuuden," tai mitä tahansa te olettekin. Se ei tyydytä minua. Minulla on määränpäänä jatkaa kulkemista, kunnes tapaan Hänet: ylös-ylös, ylös-ylös-ylös. "Vastaanotin Pyhän Hengen. Se riittää." Se ei riittänyt minulle. Minä saan sitä jatkuvasti, ja liikun korkeammalle ja korkeammalle (Aivan.), liikkuen yhä vain korkeammalle: suuret määränpäät, suuret odotukset, määränpäät. Ei niin, että "no, meillä on tosi mukava pieni seurakunta. Me vain asetumme aloillemme. Minä ja tämä pieni joukko, me emme halua ketään teistä ryhmäämme." En minä. Haluan kurottaa käteni jokaiselle langenneelle opille...?... mieluummin ja tuoda heidät sisään. Määränpäät, tehkää jotain. Odotukset tuota ihmistä kohtaan, joka on joskus vaeltanut totuudessa nähdäkseen totuuden... Te ette koskaan saa häntä sisälle painamalla häntä alaspäin. Teidän täytyy laittaa kätenne hänen ympärilleen ja rakastaa häntä, ja kertoa hänelle, että te olette veli. Silloin jotain tapahtuu. Jos te olette sukua Jehovalle, niin te teette sen. Teillä on Hänen Henkensä. Ja hän tuli niiden luokse, jotka vihasivat Häntä, halveksivat Häntä, ja sylkivät Hänen kasvoilleen. Hän yhä rukoili, että he pelastuisivat. Varmasti. Se on Jumalan Henki ihmisessä.
As The Eagle Stirs Her Nest - 61-0122 - William Branham

lauantai 2. marraskuuta 2013

Meillä on yksi yhteinen asia

Share
Lopettaessani. Olipa kerran mies ja nainen, aviomies ja aviovaimo, he olivat eroamassa. Ja he yrittivät tehdä sovinnon. He kävivät psykiatrilla nähdäkseen, pystyisivätkö he pääsemään yhteisymmärrykseen, mutta he eivät pystyneet. He kävivät joka paikassa, jossa vain pystyivät, pysyäkseen yhdessä, mutta he vain riitelivät, ja jatkuvasti olivat erimielisiä. Ja he eivät vain pystyneet sietämään toinen toisaan, ja eivätkä pystyneet sietämään toinen toistensa läsnäoloa, ja he alkoivat aina riitelemään. Niinpä, he päättivät, että he eroaisivat. Niinpä he palkkasivat asianajajan hoitamaan avioeron. Ja asianajaja sanoi, "No, nyt, ennen kuin teemme sen, me myymme tämän paikan." Ja hän sanoi, "Teidän on parempi mennä jakamaan omaisuus keskenänne, ennen avioeroa ja paikan myymistä." Niinpä mies ja vaimo menivät yhdessä. He menivät kotiinsa. Ja he menivät olohuoneeseen, ja vaimo sanoi, "Minä otan tämän." Ja mies sanoi, "Minä otan tämän." Ja he riitelivät ja hermoilivat ja hälisivät, toistensa kanssa. Hetken päästä he sanoivat, "No, minä annan tämän sinulle jos sinä otat tämän." Hyvä on, se jatkui hetken aikaa. He menivät sitten saliin ja muihin paikkoihin, ja keittiöön, ja makuuhuoneeseen. He jakoivat omaisuutensa. Sitten lopulta he muistivat, että vintillä oli jotain tavaroita. Niinpä he menivät vintille ja vetivät esiin vanhan arkun. Ja he alkoivat ottaa esille erilaisia tavaroita, sanoen, "Sinä saat tämän, ja sinä saat tämän." Ja lopulta heidän molempien silmät osuivat yhteen pieneen esineeseen, ja he molemmat ojentautuivat siihen. Ja he katsoivat toisiansa. Mikä se oli? Valkoinen kenkäpari, joka kuului menehtyneelle vauvalle. Se oli osa heitä molempia. Siellä he pitelivät tiukasti käsissään tuota vauvan kenkää. Todellakin, kenelle se kuului? Kenen se oli? Se kuului heille molemmille. Heillä oli jotain yhteistä. Muutaman minuutin päästä, kun he katsoivat toisiansa, kyyneleet alkoivat valua heidän poskillaan. Mitä se oli? He pystyivät jakamaan kaiken muun, mutta kun he tulivat sellaisen kohdalle, joka oli heille yhteistä, tuo lapsi, ja se oli taivaassa, silloin riita oli ohitse. Muutamassa minuutissa he olivat toistensa käsivarsilla. Avioero oli ohitse. Rauha oli tullut. Ja veljet, sallikaa minun sanoa tämä teille tänä iltana. Me emme halua teidän liittyvän seurakuntaan. Mutta minä pyydän teiltä tätä. Meillä on yksi yhteinen asia, se on Jeesus Kristus. Hän on meidän yhteinen asiamme. Me emme kaikki voi olla baptisteja. Me emme kaikki voi olla metodisteja. Me emme kaikki voi olla ykseyden, tai kolminaisuuden puolella, tai mitä tahansa se onkin. Me emme voi olla sitä. Mutta on yksi asia, joka on meille yhteinen, se on Jumalan armahdus uhri, Hänen Poikansa, Jeesus Kristus. Meillä on kaikki Hänessä. Mutta se on ensimmäinen asia, joka meidän täytyy vastaanottaa. Sitten me voimme saada muutkin asiat, kun me vastaanotamme tuon armahduksen, jonka Jumala antoi meille. Ja se ei tule meidän koulutusjärjestelmämme kautta, meidän kirkkokuntajärjestelmämme kautta, vaan se tulee Jeesuksen Kristuksen Veren kautta. Me kaikki kohtaamme siellä ristin alla, ja me olemme yhtä ja meillä on yhteisiä asioita. Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo, "Aamen."--Toim.] Kumartakaamme päämme, kun me rukoilemme.
Pardon - 63-1028 - William Branham