Meillä on yksi yhteinen asia

Share

Lopettaessani. Olipa kerran mies ja nainen, aviomies ja aviovaimo, he olivat eroamassa. Ja he yrittivät tehdä sovinnon. He kävivät psykiatrilla nähdäkseen, pystyisivätkö he pääsemään yhteisymmärrykseen, mutta he eivät pystyneet. He kävivät joka paikassa, jossa vain pystyivät, pysyäkseen yhdessä, mutta he vain riitelivät, ja jatkuvasti olivat erimielisiä. Ja he eivät vain pystyneet sietämään toinen toisaan, ja eivätkä pystyneet sietämään toinen toistensa läsnäoloa, ja he alkoivat aina riitelemään. Niinpä, he päättivät, että he eroaisivat. Niinpä he palkkasivat asianajajan hoitamaan avioeron. Ja asianajaja sanoi, "No, nyt, ennen kuin teemme sen, me myymme tämän paikan." Ja hän sanoi, "Teidän on parempi mennä jakamaan omaisuus keskenänne, ennen avioeroa ja paikan myymistä." Niinpä mies ja vaimo menivät yhdessä. He menivät kotiinsa. Ja he menivät olohuoneeseen, ja vaimo sanoi, "Minä otan tämän." Ja mies sanoi, "Minä otan tämän." Ja he riitelivät ja hermoilivat ja hälisivät, toistensa kanssa. Hetken päästä he sanoivat, "No, minä annan tämän sinulle jos sinä otat tämän." Hyvä on, se jatkui hetken aikaa. He menivät sitten saliin ja muihin paikkoihin, ja keittiöön, ja makuuhuoneeseen. He jakoivat omaisuutensa. Sitten lopulta he muistivat, että vintillä oli jotain tavaroita. Niinpä he menivät vintille ja vetivät esiin vanhan arkun. Ja he alkoivat ottaa esille erilaisia tavaroita, sanoen, "Sinä saat tämän, ja sinä saat tämän." Ja lopulta heidän molempien silmät osuivat yhteen pieneen esineeseen, ja he molemmat ojentautuivat siihen. Ja he katsoivat toisiansa. Mikä se oli? Valkoinen kenkäpari, joka kuului menehtyneelle vauvalle. Se oli osa heitä molempia. Siellä he pitelivät tiukasti käsissään tuota vauvan kenkää. Todellakin, kenelle se kuului? Kenen se oli? Se kuului heille molemmille. Heillä oli jotain yhteistä. Muutaman minuutin päästä, kun he katsoivat toisiansa, kyyneleet alkoivat valua heidän poskillaan. Mitä se oli? He pystyivät jakamaan kaiken muun, mutta kun he tulivat sellaisen kohdalle, joka oli heille yhteistä, tuo lapsi, ja se oli taivaassa, silloin riita oli ohitse. Muutamassa minuutissa he olivat toistensa käsivarsilla. Avioero oli ohitse. Rauha oli tullut. Ja veljet, sallikaa minun sanoa tämä teille tänä iltana. Me emme halua teidän liittyvän seurakuntaan. Mutta minä pyydän teiltä tätä. Meillä on yksi yhteinen asia, se on Jeesus Kristus. Hän on meidän yhteinen asiamme. Me emme kaikki voi olla baptisteja. Me emme kaikki voi olla metodisteja. Me emme kaikki voi olla ykseyden, tai kolminaisuuden puolella, tai mitä tahansa se onkin. Me emme voi olla sitä. Mutta on yksi asia, joka on meille yhteinen, se on Jumalan armahdus uhri, Hänen Poikansa, Jeesus Kristus. Meillä on kaikki Hänessä. Mutta se on ensimmäinen asia, joka meidän täytyy vastaanottaa. Sitten me voimme saada muutkin asiat, kun me vastaanotamme tuon armahduksen, jonka Jumala antoi meille. Ja se ei tule meidän koulutusjärjestelmämme kautta, meidän kirkkokuntajärjestelmämme kautta, vaan se tulee Jeesuksen Kristuksen Veren kautta. Me kaikki kohtaamme siellä ristin alla, ja me olemme yhtä ja meillä on yhteisiä asioita. Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo, "Aamen."--Toim.] Kumartakaamme päämme, kun me rukoilemme.

Pardon - 63-1028 - William Branham