maanantai 31. elokuuta 2009

Sillä tavalla myöskin meidän tulisi ajatella

Share
Jos teidän elämässänne on syntiä, laittakaa se ulos. Jos siellä on tuomitsemista, laittakaa se ulos. Jos siellä on epäilystä, laittakaa se ulos. Kunnes te voitte nähdä täydellisesti, että se on Jumalan tahto, se on Jumalan suunnitelma, ja te olette sisältyneitä siihen, silloin sanokaa: "Sairaus, Jeesuksen Kristuksen nimessä, mene pois minusta." Ja muistakaa, te ette saata tuntea yhtään paremmalta viikkoon. Mutta heti, kunte sanoitte tuon sanan, jotain tapahtui. Jumalan täytyy pitää Sanansa. Tuo sairaus vapisee, ja se alkaa päästämään irti. Se on menevä pois, jos te vain uskotte sen. Älkää epäilkö. Kuten Pietari kävellessään veden päällä, Hän sanoi: "Miksi sinä epäilit? Oi, te vähäuskoiset." Vain se, että hän oli uppoamassa, sillä ei ollut mitään tekemistä sen kanssa. Kristus oli käskenyt häntä ja Hänen Sanansa oli tarpeeksi. Sillä tavalla myöskin meidän tulisi ajatella.


Why? - 59-0813 - William Branham

sunnuntai 30. elokuuta 2009

Eläkää yhdessä, olkaa kristitty

Share
61-1. Tutkikaamme sitä. Lisätkäämme uskoomme nämä asiat, niin, että me voisimme tulla täyteen miehuuteen Kristuksessa, ollen yhdistetyt jumalallisella rakkaudella, Jumalan pelolla, kunnioituksella toinen toisiamme kohtaan, syvällä kunnioituksella toinen toisiamme kohtaan, veljellisellä ja sisarisella rakkaudella, ei koskaan karkeutta, ei mitään muuta, kuin Pyhän Hengen elämän puhtaus. Näettekö? Eläkää yhdessä, olkaa kristitty; vaeltakaa uskon kanssa; antakaa Jumalan voiman virrata teidän lävitse. Antakaa Jumalan viisauden, kun tulee kyse oikean ja väärän... Kun saatana esittää teille jotain, joka ei ole tarkalleen Kirjoitusten mukainen, kävelkää pois siitä. Se on totta.

61-2. Minä voin kuvitella, että nuo apostolit eivät koskaan käyttäytyneet, kuten me. He menivät ympäriinsä, varmaankin vähäsanaisia miehiä, kunnes he pääsivät saarnatuoliin. He kävelivät sinne, ja he tekivät sen, mitä heidän tulikin tehdä, ja kävelivät ulos. Kyllä vaan. Heillä oli voima. Heillä oli hyvyyttä. Heillä ei ollut kiistoja ihmisten kanssa; he tiesivät, missä he seisoivat. Siinä kaikki. He tiesivät, ketä he uskoivat. He jatkoivat vaeltamista Hengessä, tehden vain... Aivan, kuten minä sanoin eräänä iltana: "Yksi pieni nyökkäys. Se on kaikki, mitä Jumalan täytyi tehdä, ja sitten mikään ei pysäyttäisi heitä." He eivät kyseenalaistaneet, ja opiskelleet, ja vitkutelleet, ja eivätkä olleet väsyneitä, niin kuin me teemme, pitäisikö heidän tehdä tämä tai se. He vain menivät eteenpäin ja tekivät sen jokatapauksessa. Vain yksi pieni nyökkäys Jumalalta, se riitti. Se on juuri se. Miksi? Kuinka he pystyivät tietämään, että se oli nyökkäys Jumalalta? Heillä oli kaikki nämä hyveet siellä, kaikki nämä edellytykset. Ja ensimmäinen pieni nyökkäys Jumalalta oli verrattavissa täysin tämän kanssa ja Hänen Sanansa kanssa; he tiesivät, että se oli Jumalan Sana ja silloin he menivät. Heidän ei tarvinnut murehtia mistään muusta. Kun Jumala puhui, he menivät.

61-3. Me puhumme--Jumala puhuu meille; ja me sanomme: "No, me ryhdymme toimeen. Me katsomme, jos me voimme elää tätä Elämää." Ensimmäiseksi, jokin murehduttaa teidät. No, varmasti, se on saatana.
Teidän olisi pitänyt nähdä hänen yrittävän pitää minut pois tästä kokouksesta tänä aamuna. Teidän pitäis kerran nähdä se. Oi, armoa, minun täytyy taistella joka kerta, kun minä mainitsen kokouksen. Ja jos minä olen menossa rukoilemaan jonkun sairaan puolesta, ja joku on kuolemassa eikä ole pelastunut, silloin tulee kolmekymmentä puhelua kymmenessä minuutissa (jos he voivat soittaa niin nopeaa), pitääkseen minut poissa siitä. "Oi, veli Branham, sinun täytyy tehdä tämä." Mutta siellä on sielu vaakalaudalla. Kyllä.


The Stature Of A Perfect Man - 62-1014M - William Branham

lauantai 29. elokuuta 2009

Uskokaa se

Share
73. Jos Seurakunnalle on koskaan ollut kutsua pyhittää itseään ja hankkiutua eroon maailman asioista, me olemme valmiita menemään ylitse. Aamen.
Oletteko te valmiita tänä iltana heittämään kaiken sivuun, pyhittämään itsenne kaikesta epäuskostanne? Te luette sanomalehdistä; te kuulette sananpalvelijoiden todistavan sokeista, kuuroista, ja mykistä. Mikä on vialla? Ettekö te usko, että se on myös teitä varten? Sama Evankeliumi on saarnattu teille, kuin se on saarnattu heille. Oletteko te valmiita pyhittämään itsenne?
On vain yksi synti, ja tuo synti on epäusko. Tupakoiminen, viskin juominen ja valehteleminen, ja aviorikoksen tekeminen, se ei ole synti. Ne ovat synnin ominaisuuksia. Te teette sitä, koska te olette syntinen. Se on se, mikä saa teidät tekemään sitä. Näettekö? Se ei ole synti itsesään; se on vain se, mikä on synnin tulos.
No niin, ja ainoa synti, mikä on, on epäusko. "Joka ei usko, se on jo tuomittu," sanoi Jeesus, Johanneksen Evankeliumin 3. luvussa. Näettekö?
Teidän täytyy... Te--te--te ette usko. On olemassa vain kaksi ominaisuutta: yksi niistä on epäusko ja toinen on usko. Jos te uskotte, te olette. Jos te ette usko, te ette ole. Se on ainoa asia.

74. No niin, pyhittäkää itsenne, ja hankkiutukaa eroon kaikesta taikauskosta, kaikesta, mikä sanoisi teille... Saatana sanoo: "No, jos minut kutsutaan puhujalavalle, minä saatan parantua tänä iltana."
Hankkiutukaa eroon tuosta saatanasta. Sillä ei ole merkitystä, tuletteko te tänne vai ette. Kyse on siitä, pääsettekö te uskolla ylös sinne vai ette. Aamen. Omistakaa uskoa Jumalaan. Uskokaa se.


The Results Of Decision - 55-1008 - William Branham

perjantai 28. elokuuta 2009

Älkää antako periksi

Share
10. No niin, he menivät pois sellaisella kiireellä, ilman, että olisivat edes ottaneet huomioon Jumalaa. Ja kun he huomasivat, että seitsämän päivää oli täynnä, no, heidän vesivarastonsa olivat ehtyneet. Heillä ei ollut mitään vettä juotavakseen. Ja siellä he olivat karjansa kanssa, ja eläintensä kanssa, ja heidän vesivarastonsa olivat ehtyneet. Ja näytti siltä, kuin se oli melkeinpä loppu heille.
No niin, se on se, mitä me teemme. Me menemme kiukunpuuskassamme jonnekin ja emme ajattele Jumalaa, emme rukoile sen puolesta, emme kysy Herralta, pitäisikö meidän tehdä se vai ei, ja me huomaamme, että meidän siunausten toimitukset ehtyvät. Sitten me joskus ihmettelemme: "No, minäpä ihmettelen, miksi minä en voi enää saada siunauksia." Te ette tarkkaile, te päästätte rukouselämänne hiipumaan. Te sanotte: "No, minä olen kristitty." No, se on sitä suurempi merkki siitä, että teidän tulisi rukoilla, enemmän kuin koskaan. Lukekaa Raamattua joka päivä. Rukoilkaa joka päivä. Älkää tehkö yhtään päätöstä liian ankarasti tai liian nopeasti, ilman ensin ottamasta Jumalaa huomioon. Kysykää Häneltä: "Teenkö minä tämän, Isä?" Kysykää Häneltä: "Onko tämä Sinun tahtosi, että minä teen tämän?" Sitten nähkää, mitä Pyhä Henki puhuu teille. Hän ei ehkä anna teille näkyä, mutta Hän on puhuva teille jollain tavalla, antaakseen teidän tietää, jos te olette vilpitön ja kysytte Häneltä.

11. Sitten me näemme, että kun kriisi tuli, se vain näytti, kuka oli (sydämessään) vielä uskovainen. Se oli Joosafat. Hän sanoi: "No, tässä me olemme, ilman vettä."
Ja toinen kuningas sanoi: "Minä luulen, että mooabilaiset ovat tuoneet meidät tänne, ja nyt täällä he aikovat teurastaa meidät kaikki." Mutta Joosafat, uskovainen... No niin, hän jollain tavalla tuli itseensä; hän sanoi: "Eikö siellä olisi jossain profeettaa, että me voisimme kysyä neuvoa Herralta?"
Se on aika hyvä idea, ettekö luulekin niin? Sellaisena... Hän sanoi: "Emmekö me voisi kysyä Herralta neuvoa tässä asiassa, jos me olemme tässä vaarassa täällä, ja--ja me tulemme kuolemaan tai lyödyiksi? Eikö meidän tulisi kysyä neuvoa Herralta?"

12. No, jos kansakunnan tai armeijan tulisi kysyä neuvoa Herralta hankaluuksien hetkellä, mitäpä sitten, kun syöpä on saanut teidät nurkkaan? Kun tuberkuloosi on saanut teidät nurkkaan? Kun koettelemukset ovat saaneet teidät nurkkaan, älkää antako periksi; kysykäämme Herralta neuvoa sen suhteen ja nähkäämme, mitä Hänellä on sanottavaa. Näettekö?
Ehkä te sanoisitte: "No, minä olen... Minä olen juoppo.Minä olen portto. Minä olen... Minä olen kiroillut koko elämäni." Älkää antako periksi. Kysykäämme nyt neuvoa Herralta sen suhteen ja nähkäämme, mitä Hän sanoisi siitä.
Te sanotte: "No, veli Branham, minä olen yrittänyt tulla uudestisyntyneeksi Jumalan Hengestä kuuden vuoden ajan, minä olen yrittänyt vastaanottaa Pyhää Henkeä. Hän ei ole vielä tullut minun luokseni." No, yritetään uudestaan tänä iltana, ja nähkäämme, mitä Herra sanoo, sillä Hän on aina halukas, jos me vain saamme kaiken pois tieltä.


Prophet Elisha - 54-0723 - William Branham

torstai 27. elokuuta 2009

Siinä on kaikki lääke, mitä hän tarvitsi

Share
22. Me huomasimme, että he tarvitsivat parantumista. No nyt, heillä oli tohtori heidän kanssaan, joka oli Mooses. Ja... Tiedättehän, Mooses todella oli aito tohtori. Minä luulen, että hänellä oli noin kaksi miljoonaa ihmistä siellä hänen kanssaan. Kuinka monta vauvaa syntyi joka vuorokausi? Kuinka moni ihminen oli loukkaantunut, sairas, ja sairasti pahaa flunssaa, ja niin edelleen? Tiedättehän, minä--minä todella uskon, että monet näistä... Jos täällä on joitain tohtoreita tänä iltana, meidän tulisi katsoa Tohtori Mooseksen lääkekaappiin ja nähdä, minkälainen lääke hänellä tarkalleen ottaen oli. Ettekö luulekin niin? Hän piti kaksi miljoonaa ihmistä liikkeellä, ja siellä ei ollut yhtään heikkoa heidän keskellään, kun he tulivat ulos sieltä, neljänkymmenen vuoden ajan. No, tohtori, teidän tulisi katsoa hänen lääkelaukkuuna ja nähdä, mitä hänellä oli. Tehkäämme se. Haluaisitteko katsoa sinne? [Seurakunta sanoo: "Aamen." --Toim.] Hyvä on, me vilkaisemme sinne ja näemme, mitä Mooseksella oli.
Tässä se on. Mooses avaa lääkelaukkunsa: "Minä olen Herra, sinun parantajasi." Se on kaikki, mitä Hänellä oli. Aamen. Se on kaikki, mitä hän tarvitsi. "Minä olen Herra, joka parantaa kaikki sinun sairautesi." Siinä on kaikki lääke, mitä hän tarvitsi, ja hän noudatti sitä myös.


The Results Of Decision - 55-1008 - William Branham

keskiviikko 26. elokuuta 2009

Hän tietää tarkalleen, missä te olette

Share
39. Eräänä iltana saarnattuaan pitkään, Hän lähetti opetuslapsensa pois ja he menivät veneelle ja lähtivät ilman Häntä. Ja näytti siltä, kuin... Kun Hän meni pois, silloin tuo laiva oli merellä, ja pieni kunnon myrsky tuli; ja saatana sanoi: "Minä olen saanut heidät pois Hänen luotaan nyt. Minä olen saanut nämä pyhät kieriskelijät pois heidän Mestarinsa luota. Minäpä katson, kuinka paljon sanomaa he vievät kaikkialle maailmaa. Minä hukutan heidän jokaisen täällä."
Niinpä siellä tuli suuri myrsky. Saatana alkoi tuhista, ja myrsky tuli, ja pieni laiva alkoi poukkoilla edes-takaisin tällä tavalla. Purjeet rikkoontuivat; airot rikkoontuivat; laiva täyttyi vedellä; ja se oli synkin hetki. Ei epäilystäkään, etteivätkö he pitäneet kiinni toistensa kauluksista ja huutaneet. He ajattelivat: "Oi, minne Hän on mennyt? Mitä on tapahtunut Hänelle? Miksi me emme odottaneet ja ottaneet Häntä mukaamme? Miksi me emme ottaneet Häntä veneeseemme?"

40. Ja monta kertaa te voitte ajatella samaa. Ystäväni, te olette voineet mennä pois ilman Häntä, mutta muistakaa, Hän vieläkin tarkkailee teitä. Hän tietää tarkalleen, missä te olette. Teidän kodissanne voi olla vaikeuksia; teidän sielussanne voi olla vaikeuksia; teidän ruumiissanne voi olla vaikeuksia; mitä tahansa se on, älkää murehtiko, Hänellä on silmänsä teissä; Hän tarkkailee teitä.
Hän kiipesi vuoren huipulle; Hän oli katselemassa siellä ja Hän näki jokaisen tempun, jolla saatana pelasi. Halleluja. Hän ei vain kiivennyt, vaan Hän kiipesi Golgatan vallin yli, ei vain Golgatalle, vaan kirkkauden vallin yli. Ja Hän istuu tänä iltana Majesteettisuudessa. Hän katselee alas maahan. Ei edes aalto voi tulla veteen, ilman että Hän--se on Hänen suostumuksensa kautta. Meri ei voi liikkua; lehti ei voi liikkua; lintu ei voi lentää.

41. Oi, siunattu olkoon Herran Nimi. Hän on kaikkien ruhtinaskuntien ja valtojen yläpuolella. Maailma antoi Hänelle kaikkein alhaisimman nimen, joka voitiin antaa. Jumala antoi Hänelle kaikkein korkeimman nimen, joka voidaan antaa. Maailma laittoi Hänet niin alas, kuin he voivat laittaa Hänet, syntisten hautaan. Mutta Jumala nosti Hänet korkeimmalle; no, Hän on niin korkealla, että Hänen täytyy katsoa alas nähdäkseen taivas. Hänen silmänsä on varpusessakin, ja minä tiedän, että Hän tarkkailee minua. Hän tarkkailee teitä. Hän tietää jokaisen ajatuksen, joka on teidän mielessänne. Hän tietää jokaisen liikkeen, jonka te teette. Hän tietää kaiken teistä. Se on totta.

42. Te sanotte: "Mutta minä lankesin, veli Branham." Se ei merkitse mitään. Hän tietää aivan tarkalleen, minkä vuoksi te lankesitte. Hän tietää aivan tarkalleen, missä te olette. Te sanotte: "No, veli Branham, minä menin myös pois ilman Häntä. Minulla oli kerran mahdollisuus puhua. Minulla oli kerran mahdollisuus olla--olla kristitty. Minulla oli mahdollisuus. Saarnaaja kutsui; minun olisi pitänyt mennä. Minä yritin kerran; minä epäonnistuin. Minä tein tämän, tuon."
Sillä ei ole merkitystä, mitä te teitte, Hänellä on vieläkin silmänsä teissä. Nuo opetuslapset menivät pois ilman Häntä, ja synkin hetki, kun saatana sai heidät pois sieltä, pois Hänen Läsnäolostaan, hän alkoi pauhaamaan heidän luonaan. Ehkäpä se on se, mitä hän tekee teille tänä iltana. Hän saattaa antaa teille syövän; hän saattaa antaa teille tämän; hän saattaa antaa teille tuon. Hän saattaa antaa teille särjetyn kodin; hän saattaa antaa teille rikkinäisen auton. Hän saattaa antaa teille huolia; hän saattaa antaa teille murheita. Minä en tiedä, mitä hän tekee, mutta on yksi asia, minkä minä tiedän, se on se, että Jumalalla on vieläkin silmänsä teissä.


Then Jesus came - 57-0407E - William Branham

tiistai 25. elokuuta 2009

Ja se tekee sen

Share
130. Ylin armo tulee Ylimmältä. Ylin armo tulee Ylimmältä. Ylin, mitä se voi tehdä? Ylin voi tehdä mitä tahansa se haluaa. Kuunnelkaapa tätä nyt. Ylimmän armon voi antaa vain Se, joka on Ylin. Ja Jumala on Ylin, niinpä Hän voi antaa ylimman armon. Niinpä, ollen ylin, armon ei tarvitse kysyä ketään; sen ei pidä... Se tekee, mitä se haluaa. Eikä se ole ihmeellistä? Sen ei pidä kysyä: "Voinko minä tehdä tämän? Tai, teenkö minä tämän? Voinko minä? Täytyykö minun? Teenkö minä sen? Se ei tee sitä. Se tekee sen itsestään. Armo on ylin; sen vuoksi, Hän voi pelastaa kurjimman. Hän voi pelastaa huonoimman. Hän voi pelastaa likaisimman. Hän voi pelastaa moraalittomimman. Hän voi parantaa sairaimman. Halleluja.

131. Hän voi pelastaa raukan, kuten minä. Ja Hän teki sen. Mitä se on? Armo. William Branham, juopon poika; se ei merkitse mitään; Jumalan armo pelasti minut.
"Minä, minä olen naisen poika, joka ei ollut hyvä ollenkaan." Se ei merkitse mitään, Jumalan armo pelasti sinut. Se on ylin, sen ei pidä kysyä keltään mitään. Aamen. Minä olen niin iloinen siitä. Halleluja.
Se voi ottaa kurjimman syntisen ja tehdä hänestä lunta valkeamman, sen ei täydy kysyä keltään siitä. Oi, se voi tehdä sen, se on ylin.
Kuunnelkaapa, nopeasti nyt. Se todistettiin ristillä, kun siellä oli kurjin rosvo; hän ansaitsi kuolla. Jumala ei ollut koskaan tullutkaan hänen mieleensä. Hän ei ollut koskaan ajatellut mitään siitä. Siellä ristillä, kun, läpi noiden veristen huulten, voihkinan keskellä, sieltä tuli ääni: "Herra, ole minulle armollinen."
Ja sieltä tuli takaisin Toinen Ääni veren, kyynelten, tuskan läpi; armo otti otteen ja sanoi: "Tänä päivänä sinä olet minun kanssani paratiisissa." Armo teki sen. Kuinka tuo rosvo voisi auttaa itseään? Ei sen enempää, kuin Aadam pystyi auttamaan itseään, ei sen enempää, kuin Eeva pystyi auttamaan itseään, ei sen enempää, kuin te voitte auttaa itseänne, ei sen enempää, kuin minä voin auttaa itseäni, me emme voi tehdä sitä sen enempää, kuin me voimme nykäissä itsemme linnunradalle kengännauhoillamme. Me emme voisi tehdä sitä. Mutta Jumalan armo voi tehdä sen suhteen jotain, ja se tekee sen. Jumalan armo, Jumalan armon ylin valta tuli tuon kuolevan rosvon luokse: "Tänä päivänä sinä olet minun kanssani paratiisissa." Oi, ajatelkaapa sitä. Se on ihmeellistä.


Message Of Grace - 61-0827 - William Branham

maanantai 24. elokuuta 2009

Tämä on täydellinen rakkaus

Share
19-5. Ja minä heräsin ylös; minä ajattelin: "Minä näen niin paljon unia. Minäpä ihmettelen, miksi." Ja minä katsoin sinne, ja hän makoili minun vieressäni. Ja minä nojauduin taakse tyynyäni vasten, kuten monet teistä ovat tehneet, minä laitoin pääni sängyn päätylevyä vasten, ja laitoin käteni taakseni. Minä makoilin siellä tällä tavalla, ja minä sanoin: "No, minä vain mietin, minkälaista se tulee olemaan toisella puolella. Minä olen jo viisikymmentä vuotias, ja minä en ole tehnyt vielä mitään. Jospa minä vain voisin tehdä jotain auttaakseni Herraa. Sillä minä tiedän, että minä en tule olemaan kuolematon. Puolet minun ajastani on mennyt. Ja minä katselin ympärilleni ja minä makoilin siellä aikomaisillani nousta ylös. Kello oli noin seitsemän aamulla. Minä sanoin: "Minä uskon, että minä menen seurakuntaan tänä aamuna, jos minä olen käheänä. Minä haluaisin kuulla veli Nevillen saarnaavan." Niinpä, minä--minä sanoin: "Oletko sinä hereillä, kultaseni?" Ja hän oli nukkumassa todella sikeästi. Ja minä en halua teidän olevan huomaamatta tätä. Se muutti minut. Minä en voi olla sama veli Branham, joka minä olin.

20-2. Ja minä katsoin, ja minä kuulin jonkin sanovan: "Sinä olet vasta alkamassa. Jatka sinnikkäästi taistelua. Jatka vain painamista eteenpäin."
Ja minä pudistin päätäni hetken ja sitten minä ajattelin: "No, minä varmaan vain ajattelin tällä tavalla, tiedäthän, ihminen voi kuvitella." ja minä sanoin: "Minä varmaan vain kuvittelin sen."
Se sanoi: "Jatka sinnikkäästi taistelua. Jatka eteenpäin. Jatka eteenpäin."
Ja minä sanoin: "Ehkäpä minä sanoin sen."
Ja minä laitoin huuleni hampaideni väliin, ja laitoin käteni suuni eteen, ja siinä se tulee jälleen; sanoen: "Jatka vain painamista eteenpäin. Jos sinä vain tietäisit, mitä on tien lopussa." Ja näytti siltä, kuin minä pystyin kuulemaan Graham Snellingia, tai jotakuta, joka laulaa tuon laulun tällä tavalla; he laulavat sitä täällä, Anna Mae ja kaikki teistä:

Minä olen koti-ikäväinen ja alakuloinen, ja minä haluan nähdä Jeesuksen;
Minä haluaisin kuulla noiden suloisten satama-kellojen kajahduksen;
Se kirkastaisi minun polkuni ja häivyttäisi kaikki pelot;
Herra, suo minun nähdä ajan esiripun taakse.


Te olette kuulleet sen laulettavan täällä seurakunnassa.
Ja minä kuulin jonkin sanovan: "Haluaisitko sinä nähdä esiripun taakse?"
Minä sanoin: "Se auttaisi minua todella paljon." Ja minä katsoin, ja hetkessä, minä--yhdessä henkäyksessä, minä tulin pieneen paikaan, joka on viistossa. Minä katsoin
takaisin, ja siellä minä makasin sängyssä. Minä sanoin: "Tämä on outo juttu."

20-4. No niin, minä en haluaisi teidän kertovan tätä eteenpäin. Tämä on minun seurakuntani edessä, tai minun lampaideni edessä, joiden pastori minä olen. Se ehkä oli, että minä olin tässä ruumissa tai ulkona tästä ruumista, se ehkä oli muuttuminen... Se ei ollut kuten mikään niistä näyistä, joita minulla on ollut. Minä pystyin katsomaan sinne, ja minä pystyin katsomaan tänne. Ja kun minä tulin tuohon pieneen paikkaan, minä en ole koskaan nähnyt niin monia ihmisiä tulevan juosten, huutaen: "Oi, meidän kallis veljemme." Ja minä katsoin, ja nuoret naiset, ehkäpä varhaisella kolmannella kymmenennellään (kahdeksastatoista kahteenkymmeneen, he laittoivat kätensä minun ympärille ja huusivat: "Meidän kallis veljemme."
Tässä tulee nuoria miehiä heidän nuoren miehuutensa loistossa, ja heidän silmänsä kimallellen ja näyttäen kuin tähdiltä pimeässä yössä, heidän hampaansa valkeat, kuin
helmet, ja he huusivat, ja tarrasivat kiinni minusta, ja huutaen: "Oi, meidän kallis veljemme." Ja minä pysähdyin, ja minä katsoin, ja minä olin nuori. Minä katsoin takaisin minun vanhaan ruumiiseeni, joka makasi siellä käteni pään takana. Minä sanoin: "Minä en ymmärrä tätä." Ja nämä nuoret naiset laittaen kätensä minun ympärille.

21-2. No niin, minä ymmärrän tämän sekalaisessa kuulijakunnassa, ja minä sanon tämän suloisuudella ja Hengen lempeydellä. Miehet eivät voi laittaa käsiään naisen ympärille ilman inhimmillistä tuntemusta. Mutta sitä ei ollut siellä. Siellä ei ollut eilistä eikä huomista. He eivät väsyneet. He olivat... Minä en ole koskaan nähnyt niin sieviä naisia koko minun elämässäni. Heillä oli hiukset vyötärölle saakka, pitkät hameet jalkoihin saakka, ja he vain halasivat minua. Se ei ollut halaus, kuten jopa minun oma sisareni, joka istuu siellä, halaisi minua. He eivät suudelleet minua, ja minä en suudellut heitä. Se oli jotain, johon minulla--minulla ei ole sanavarastoa; minulla ei ole sanoja sanoakseni sitä. Täydellistymä ei koskettaisi sitä. Erinomainen ei edes missään koskettaisi sitä. Se oli jotain, jota minä en ole koskaan... Teidän vain täytyy olla siellä.

21-3. Ja minä katselin tähän suuntaan, ja tuohon suuntaan, ja heitä tuli tuhansittain. Ja minä sanoin: "No, minä en ymmärrä tätä." Minä sanoin: "Miksi, he..."
Ja tässä tulee Hope; hän oli minun ensimmäinen vaimoni. Hän juoksi, ja hän ei koskaan sanonut: "Minun mieheni." Hän sanoi: "Minun kallis veljeni." Ja kun hän halasi minua, siellä oli toinen nainen seisomassa, joka oli halannut minua, ja sitten Hope halasi tätä naista, ja jokainen...
Ja minä ajattelin: "Oi, mi--tämän täytyy olla jotain erilaista; se--se ei voi olla. Siinä on jotain..." Minä ajattelin: "Oi, haluaisinko minä koskaan palata takaisin jälleen tuohon vanhaan ruhoon?" Minä katselin ympärilleni siellä ja minä ajattelin: "Mitä tämä on?" Ja minä näytin todella hyvältä, ja minä--minä sanoin: "Minä en voi ymmärtää tätä." Mutta Hope näytti olevan kuin--oi, kunniavieras. Hän ei ollut erilaisempi, mutta aivan kuin kunniavieras.

21-4. Ja minä kuulin silloin äänen sanovan, joka puhui minulle, joka oli tuossa huoneessa, sanoen: "Tämä on se, mitä sinä saarnasit Pyhän Hengen olevan. Tämä on täydellinen rakkaus. Ja mikään ei voi tulla sisään ilman sitä." Ja minä olen varmempi, kuin koskaan elämässäni, siitä, että tarvitaan täydellinen rakkaus päästäkseen sisään sinne. Siellä ei ollut kateutta. Siellä ei ollut väsyneisyyttä. Siellä ei ollut kuolemaa. Sairaus ei koskaan voisi olla siellä. Kuolevaisuus ei voisi koskaan tehdä teitä vanhaksi, ja he--he eivät voineet itkeä. Se oli vain yksi ilo: "Oi, minun kallis veljeni."
Ja he veivät minut sinne ja asettivat suurelle korkealle paikalle. Ja minä ajattelin: "Minä en näe unta. Minä katson takaisin ruumiini maaten siellä sängyllä." Ja he asettivat minut sinne, ja minä sanoin: "Oi, minun ei pitäisi olla tässä."
Ja tässä tulee naisia ja miehiä molemmilta puolilta nuoruuden kukoistuksessa, huutaen.
Ja yksi nainen seisoi siellä ja hän huusi: "Oi, minun kallis veljeni. Oi, me olemme niin onnellisiä nähdessämme sinut täällä."
Minä sanoin: "Minä en ymmärrä tätä."
Ja sitten tuo ääni, joka puhui minun yläpuoleltani, sanoi: "Tiedäthän, Raamatussa on kirjoitettu, että profeetat oli kerääntyneina heidän kansansa kanssa yhteen."
Ja minä sanoin: "Kyllä, minä muistan sen Kirjoituksissa."
Ääni sanoi: "No, tämä on se, kun sinä keräännyt kansasi kanssa yhteen."
Minä sanoin: "Silloin he tulevat olemaan todellisia, ja minä voin tunnustella heitä."
"Kyllä vaan."
Minä sanoin: "Mutta minä... Siellä on miljoonia. Ei ole noin montaa Branhamia."
Ja tuo ääni sanoi: "He eivät ole Branhameita; he ovat sinun käännynnäisiäsi. He ovat ne, jotka sinä olet johdattanut Herralle." Ja ääni sanoi: "Jotkut noista naisista, joiden sinä ajattelet olevan niin kauniita, olivat enemmän, kuin yhdeksänkymmentä vuotiaita, kun sinä johdatit heidät Herralle. Ei ihme, että he huutavat: 'Meidän kallis veljemme.'" Ja he kaikki huusivat yhtäkkiä: "Jos sinä et olisi mennyt, me emme olisi täällä."

22-4. Ja minä katselin ympärilleni ja minä ajattelin: "No, minä en ymmärrä sitä." Minä sanoin: "Oi, missä on Jeesus? Minä haluaisin niin nähdä Hänet."
He sanoivat: "No, Hän on vain vähän korkeammalla, suoraan tuolla suunnalla. Jonain päivänä, Hän tulee sinun luoksesi." Näettekö? He sanoivat: "Sinut lähetettiin johtamaan. Ja Jumala on tuleva, ja kun Hän tulee, Hän on tuomitseva sinut sen mukaan, mitä sinä opetit heille, ensimmäiseksi; menevätkö he sisään vai eivät. Me kuljemme sinun opetuksesi mukaan."
Minä sanoin: "Oi, minä olen niin iloinen. Täytyikö Paavalin, täytyykö hänen seistä tällä tavalla? Täytyykö Pietarin seistä tällä tavalla?"
"Kyllä"
Minä sanoin: "Silloin, minä olen saarnannut jokaisen sanan, minkä hekin saarnasivat.
Minä en koskaan jakaantunut siitä puolelle enkä toiselle. Missä he kastoivat Jeesuksen Kristuksen nimessä, minä kastoin myös. Missä he opettivat Pyhän Hengen kastetta, minä opetin myös. Mitä tahansa he opettivat, minä opetin myös." Ja nuo ihmiset huusivat ja sanoivat: "Me tiedämme sen, ja me menemme jonain päivänä sinun kanssasi takaisin maan päälle. Jeesus tulee, ja sinut tuomitaan sen Sanan mukaan, jota sinä saarnasit meille. Ja sitten, jos sinut hyväksytään tuolloin, ja sinut hyväksytään, " ja he sanoivat: "silloin sinä tulet esittämään meidät Hänelle palvelustehtäväsi voittopalkintoina. Sinä johdatat meidät Hänen luokseen, ja me kaikki menemme takaisin maan päälle elääksemme ikuisesti."
Minä sanoin: "Täytyykö minun palata takaisin nyt?"
"Kyllä, mutta jatka painamista eteenpäin."

23-3. Ja minä katsoin, ja minä pystyin näkemään ihmisiä, niin kauas, kuin vain pystyin näkemään, vieläkin tulossa, haluten halata minua, huutaen: "Meidän kallis veljemme."
Juuri silloin ääni sanoi: "Kaikki, joita sinä olet koskaan rakastanut, ja kaikki, jotka ovat koskaan rakastaneet sinua, Jumala on täällä antanut sinulle." Ja minä katsoin ja tässä minä näin vanhan koirani tulevan minun luokseni. Tässä tulee minun hevoseni ja se laittoi päänsä minun olkapäälleni ja hirnahti.
Ääni sanoi: "Kaikki, joita sinä olet koskaan rakastanut ja kaikki, jotka ovat koskaan rakastaneet sinua, Jumala on antanut heidät sinun käsiisi sinun palvelustehtäväsi kautta."
Ja minä tunsin itseni liikkuvan pois tuosta kauniista paikasta. Ja minä katsoin
ympärilleni. Minä sanoin: "Oletko sinä hereillä, kultaseni?" Hän oli vieläkin unessa ja minä ajattelin: "Oi Jumala, oi, auta minua, oi Jumala. Älä koskaan salli minun tehdä kompromissia yhdenkään sanan kanssa. Salli minun pysyä suorana tuossa Sanassa ja saarnata Sitä. Minä en välitä, mitä tulee tai menee, mitä kuka tahansa tekee, kuinka monta Saulia--Kiisin poikaa nousee, kuinka monta tätä, sitä tai jotain toista, salli minun, Herra, painaa eteenpäin tuohon paikkaan.

23-6. Kaikki kuoleman pelko... Minä sanon tämän minun Raamattuni minun edessä tänä aamuna. Minulla on pieni poika siellä, neljävuotias, kasvatettavana. Minulla on yhdeksänvuotias tyttö ja teini-ikäinen, joista minä olen kiitollinen, joka on juuri
kääntynyt Herran tielle. Jumala, salli minun kasvattaa heidät Jumalan nuhteessa. Yläpuolella sen, koko maailma näyttää huutavan minulle. Yhdeksänkymmentä vuotiaat naiset ja miehet ja kaikenlaiset: "Jos sinä et olisi mennyt, me emme olisi olleet täällä." Ja, Jumala, anna minun sinnikkäästi jatkaa taistelua. Jos se menee kuolemaan, minä en enää ole... Se olisi ilo; se olisi ilo mennä pois tästä pilaantuneisuudesta ja häpeästä.
Jos minä voisin tehdä jossain, miljardi mailia korkean, neliön, ja se on täydellinen
rakkaus. Jokainen askel tähän suuntaan, se kapenisi, kunnes me tulisimme tähän, missä me olemme nyt. Se olisi vain enää varjo pilaantuneisuudesta. Se pieni jokin, mitä me voimmme aistia ja tuntea täällä, että on jotain jossain, me emme tiedä mitä se on.
Oi, minun kallis ystäväni, rakastettuni, minun rakkaani Evankeliumissa, minun ainokaiset lapseni Jumalalle, kuunnelkaa minua, teidän pastorianne. Te... Minä toivoisin, että olisi jokin tapa selittää se teille. Siihen ei ole sanoja. Minä en voisi löytää niitä. Niitä ei löydy mistään. Mutta tämän viimeisen henkäyksen jälkeen on kaikkein ihanin asia, mistä te koskaan... Sitä ei voi selittää millään tavalla. Ei ole mitään tapaa; minä en vai voi tehdä sitä. Mutta, mitä tahansa te teette, ystävät, laittakaa kaikki pois, kunnes teillä on täydellinen rakkaus. Tulkaa pisteeseen, missä te voitte rakastaa kaikkia, jokaista vihollista, kaikkea muutakin. Tuo yksi vierailu siellä on tehnyt minusta erilaisen miehen. Minä en voi koskaan, koskaan, koskaan olla sama veli Branham, joka minä olin.

24-2. Vaikka lentokoneet huojuvat, vaikka salamat välähtelevät, vaikka vakoojilla on ase minua kohti, mitä tahansa se on, se ei merkitse mitään. Minä aion sinnikkäästi jatkaa taistelua Jumalan armosta, kun minä saarnaan Evankeliumia jokaiselle luodulle ja jokaiselle henkilölle, jolle minä voin, vakuuttaen heidät tuosta kauniista maasta
toisella puolella. Se voi näyttää vaikealta; se voi vaatia paljon voimaa.
Minä en tiedä, kuinka kauan pitempään. Me emme tiedä. Fyysisesti puhuen minun tarkastuksestani eräänä päivänä, he sanoivat: "Sinulla on kaksikymmentä viisi vuotta
kovaa, hyvää elämää. Sinä olet luja." Se auttoi minua. Mutta, oi, se ei ollut se. Se ei ole se. Se on jotain täällä sisällä. Tämä pilaantuneisuus täytyy pukea ylleen häviämättömyyden; tämän kuolevaisuuden täyty pukea ylleen kuolemattomuuden.

24-4 Kiisin poikia voi nousta. Minä olen... Kaikki hyvät asiat, mitä he tekevät, minulla ei ole mitään sanomista vastaan sitä: antaa köyhille ja harjoittaa hyväntekeväisyyttä. Ja te muistatte, Samuelhan sanoi Saulille: "Sinä tulet myös profetoimaan." Ja monet noista miehistä ovat suuria hienoja saarnaajia, he voivat saarnata Sanaa, kuten arkkienkelit, mutta silti se ei ollut Jumalan tahto. Jumalan tuli olla heidän Kuninkaansa. Ja veli, sisar, antakaa Pyhän Hengen johdattaa teitä.
Kumartakaamme päämme hetkeksi.

Minä olen koti-ikäväinen ja alakuloinen, ja minä haluan nähdä Jeesuksen,
Minä haluaisin kuulla noiden suloisten satama-kellojen kajahduksen.
Se kirkastaisi minun polkuani ja häivyttäisi kaiken pelon;
Herra, suo meidän katsoa ajan esiripun taakse.
Herra, suo minun katsoa murheen ja pelon esiripun taakse;
Suo minun katsella tuota aurinkoista kirkasta seutua.
Se vahvistaisi meidän uskoamme ja häivyttäisi kaiken pelon;
Herra, suo heidän katsoa ajan esiripun taakse.


Minä olen varma, Herra, jos tämä pieni seurakunta tänä aamuna voisi vain nähdä
esiripun taakse: ei yhtään kärsimystä heidän joukossaan, eikä koskaan voisi ollakaan, ei sairautta, ei mitään muuta, kuin täydellistymä, ja se on yksi henkäys sen ja tämän välissä, vanhasta iästä nuoruuteen, ajasta iankaikkisuuteen, huomisen uupumuksesta ja eilisen murheesta nykyiseen iankaikkisuuden aikaan täydellisyydessä.
Minä rukoilen, Jumala, että Sinä siunaat jokaista henkilöä täällä. Jos täällä on niitä, Herra, jotka eivät tunne Sinua, sillä rakkauden tavalla... ja totisesti, Isä, mikään muu ei voisi mennä sisään tuohon pyhään paikkaan ilman tuonlaista rakkausta, kuin uudestisyntymä, kuin olla uudestisyntynyt. Pyhä Henki, Jumala on rakkaus. Ja me tiedämme, että tämä on totta. Sillä ei ole merkitystä, jos me siirrämme vuoria meidän uskollamme, jos me tekisimme suuria asioita, siltikin ilman sitä siellä, me emme voisi koskaan kiivetä noita suuria tikkaita ylös toiselle puolelle. Mutta sen kanssa, se on nostava meidät näiden maallisten murheiden yläpuolelle.
Minä rukoilen, Isä, että Sinä siunaat ihmisiä, jotka ovat täällä, ja voikoon jokainen henkilö täällä, joka on kuullut minun kertovan tämän totuuden, että Sinä olet minun Todistajani, Herra, kuten entisaikojen Samuel: "Olenko minä kertonut heille mitään Sinun Nimessäsi, joka ei olisi ollut mitään muuta, kuin totta?" He ovat tuomareita. Ja minä sanon heille nyt, Herra, että Sinä veit minut tuohon maahan. Ja Sinä tiedät, että se on totta.
Ja nyt, Isä, jos täällä on joitain, jotka eivät tunne Sinua, olkoon tämä se hetki, jolloin he sanovat: "Herra, aseta minuun tahto olla Sinun tahtosi." Suo se, Isä.


The Rejected King - 60-0515M - William Branham

sunnuntai 23. elokuuta 2009

Mutta Hän tietää

Share
Joskus minä olen kysynyt: "Miksi?" Miksi, kun minä olin vain nuori sananpalvelija, ja olin juuri aloittanut, Jumala otti vaimoni minulta, otti vauvani minulta, aivan sydämeni alta? Miksi Hän teki sen? Minä en tiennyt. Nyt minä tiedän. Minä vain pidin kättäni Hänen kädessään ja jatkoin luottamista. Hän tietää jokaisen risteyksen. Hän tietää rytmin, kun täytyy--kun sen täytyy tapahtua. Hän tietää, mitä tarvitaan minun muovaamiseen, Hän tietää, minkälaista materiaalia Hän on käyttävä. Näettekö? Erämään takalaita on joskus paikka, missä Jumala muovaa vanhurskaita miehiä viisaiksi ja profeetoiksi. Näettekö, näettekö? Siellä miehet taotaan. Miehet taotaan Sanaan. Kun heillä on kaikenlaisia oppeja ja sellaisia itsessään, antakaapa heidän tulla Sanaan ja Jumala takoo sen kokonaan pois heistä, muovaa heidät juuri Tähän, tähän suuren Sinfoniaan--Hänen Sanansa Sinfoniaan. Näettekö? Ja sitten he näkevät Sanan liikkuvan eteenpäin. Jumala tietää, milloin Sinfonian rytmin täytyy muuttua. Hän tietää, kuinka rytmi menee. Minä en tiedä, kuinka se menee, mutta Hän tietää.


Shalom - 64-0112 - William Branham

lauantai 22. elokuuta 2009

Mutta minä tiedän, ilman epäilyksen häivääkään, että se on siellä

Share
9. Me olemme Herran palvonnassa tänä aamuna, tietäen, että--että--että me uskomme Jumalaan, että me uskomme, että Hän on tekevä kaiken aivan tarkalleen oikein. Huolimatta siitä, mitä se on ja kuinka se onnistuu, me tiedämme, että sen täytyy toimia jonkin parhaaksi. Hän lupasi sen. Sen vain täytyy olla sillä tavalla. Joskus me emme voi ymmärtää sitä, se voi tulla joskus todella monimutkaiseksi, mutta kuitenkin me tiedämme, että se on totuus, koska Raamattu sanoo, että se on totuus. Ja Raamattu meille, on Jumala kirjainten muodossa.
No niin, meidän täytyy asettaa uskomme johonkin. Ja jos--jos minä--kuka tahansa meistä elämässään yritti meneystyä elämässä ja tulla monta kertaa multimiljönääriksi... Mutta mitä me tulemme tekemään sillä? Meidän täytyy tulla sinne tiemme päähän ja mitä--mitä se merkitsee meille silloin? Näettekö? Ja raha on arvolippu; se on vastike; mutta te ette voi vaihtaa sitä Elämään. Ainoastaan Jumalalla on Elämä.

Niinpä me--me ymmärrämme, että me olemme täällä negatiivin muodossa. Niin kauan kuin on olemassa negatiivi, siellä täytyy olla positiivi. Ei voi olla olemassa negatiivia ilman positiivia (Näettekö?), koska se on positiivi, joka saa aikaan negatiivin. Kuten teillä olisi negatiivikuva jostain kohteesta. Täytyy olla kohde jossain tai se--osuakseen--valo osuakseen tuohon linssiin tai siellä ei olisi mitään--mitään negatiivia. Niinpä kun me näemme, että meidän elämämme täällä on negatiivina ja tietäen, että me olemme kuva jostain elämästä jossain, silloin me tiedämme, että jossain on positiivi, johon valo on osunut, ja se on heijastanut jotain tänne maan päälle. Ja me olemme vain tuo heijastus. Aito kohde on jossain. Jos sitä ei ole, minä olen kaikkein eksytetyin mies maailmassa; minä olen kuluttanut elämäni turhaan. Mutta minä tiedän ilman epäilyksen häivääkään, että se on siellä. Sen vuoksi me olemme täällä.

12. Kun minä näen teidän ihmisten tulevan maan halki lyhyellä varoitusajalla, ja joskus olettaen vain, silloin se saa minut tuntemaan todella pieneksi, kun minä tulen tällaiseen kokoukseen, ajatellessani, että minä tiedän ihmisiä, jotka ovat matkustaneet satoja maileja vain ollakseen täällä muutaman minuutin kokouksessa, vain istuakseen täällä.
Eräs nainen juuri sanoi, hän tuli sisään eräs päivä ja sanoi: "Näytä, missä tämä mies on kävellyt, ja antakaa minun kävellä samalla maalla, " sanoen: "Minä tulen sitten terveeksi." No niin, ihmiset uskovat teihin sillä tavalla, ja te olette Kristuksen edustaja, silloin mitä meidän tulisi tehdä? Meidän tulisi olla todella varovaisia, koska te ette ainoastaan tuhoa itseänne vääryydellä, vaan te tuhoatte muut, jotka seuraavat teitä.
Niinpä minä en tiedä mitään kirkkokuntaa tai mitään muuta, mihin viedä teidät. On olemassa ainoastaan yksi asia, missä minun uskoni on (jos te uskotte minua, seuraatte, mitä minä sanon teille, koska minä uskon Raamattuun), se on Jumalan Sana. Muut asiat pettävät. Minä... Hän on Elämä. Hän on Sana.


The Masterpiece - 64-0705 - William Branham

perjantai 21. elokuuta 2009

Te ette voi tehdä muuta, kuin toimia sen mukaan, mitä te uskotte

Share
Armo on se, mitä Jumala tekee teille; teot ovat se, mitä te teette Jumalalle. Näettekö? Se on armo, joka tuo teidät Jumalalle; teot ovat ne, jotka--jotka te teette Jumalalle. Näettekö? No niin, kuten Aabraham oli vanhurskautettu uskon kautta, koska hän uskoi Jumalaan. Paavali vanhurskautti hänet uskon kautta; Jaakob kääntää sen ympäri ja vanhurskauttaa hänet tekojen kautta. Mutta Paavali puhui, mitä Jumala näki, ja Jaakob puhui siitä, mitä ihminen näki. Jos te sanotte, että te olette uskovainen, ja sitten käyttäydytte vastoin sitä, mitä te sanotte, silloin te ette ole uskovainen. Näettekö? Jos te sanotte Jumalalle: "Kyllä, minä nyt vakavasti uskon." Veli, te ette voi tehdä muuta, kuin toimia sen mukaan, mitä te uskotte. Se on totta.


The Infallibility Of God's Spoken Word - 56-0404 - William Branham

torstai 20. elokuuta 2009

Minä olen ankkuroinut sieluni siihen

Share
Jumalan täytyy tuomita maailma jonkun mukaan. Jos Hän tuomitsee sen seurakunnan mukaan, mikä on se, minkä mukaan Hän tuomitsee? No, sellaista ei ole, minkä mukaan voisi tuomita. Silloin siellä on vain yksi Asia, joka jää jäljelle, Hänen Sanansa; Se on iankaikkinen; Siihen ei voida lisätä eikä ottaa pois. Minä olen ankkuroinut sieluni siihen, yksinkertaisesti laittamalla käteni Uhrin päälle, tunnustaen, että minä en ole ollenkaan hyvä. Minussa ei ole mitään. Oi Herra Jumala, lähetä tuo Messias minun ylleni ja muuta minun olemukseni siihen, mitä minä olin ja muovaa minut Omassa muotissasi, sellaiseksi, miksi Sinä minut haluat. Sillä ei ole merkitystä, kuinka paljon voidaan polttaa ruumista, kuinka paljon ihmistä voidaan tuhota, kuinka paljon voidaan puhua heitä vastaan, tai mitä tahansa hän sanoo, jonain päivänä Hän on nostava meidät ylös jälleen. Ja siellä on Valtakunta, jonka me vastaanotamme, jota ei voida liikuttaa.


The Falling Apart Of The World - 62-1216 - William Branham

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Me haluamme ottaa sen, mitä Hän sanoi

Share
No niin, Jumalan Sana on kuin ketju, Jolla te ylitätte helvetin; ja ketju on vain niin kestävä, kuin sen heikoin lenkki, ja Jumala haluaa meidän pitävän joka Sanan Siitä. No niin, se oli ensimmäinen asia Raamatussa; vain yhden Sanan rikkominen, työnsi ihmiskunnan kuoleman pimeyteen. Jeesus tuli Raamatun keskellä, ja Hän sanoi, että: "Ihminen ei elä yksin leivästä, vaan joka Sanasta." Ei vain osasta Sanaa, tai yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä sadasta; vaan joka Sanasta, aivan kuten Eeva ja Aadam. Ja Raamatun lopussa, Ilmestyskirjan 22:18, Hän sanoi, että: "Kuka tahansa ottaa Sanankaaa pois Tästä, tai lisää yhden Sanan Siihen..." Niinpä, miksi meidän täytyy tuoda jonkun muun käsityksiä asioista Tähän, kun tämä on Jumalan oma Idea siitä? Me haluamme ottaa sen, mitä Hän sanoi.


Broken Cisterns - 65-0123 - William Branham

tiistai 18. elokuuta 2009

Rakastaa ei-rakastettavia

Share
Näyttäkäämme--näyttäkäämme, mistä me olemme tehtyjä. Jos... Hankkikaamme jotain tänne näyttääksemme rakkautta ja kunnioitusta. Ja kunnioittakaa toista ihmistä ja--ja rakastakaa häntä, huolimatta siitä, onko hän oikeassa vai väärässä. Jos te voitte rakastaa vain niitä, jotka rakastavat teitä, no, syntiset tekevät samoin. Mutta me olemme erilaisia. Kun Kristus on tullut sydämeemme, me rakastamme niitä, jotka eivät rakasta meitä. Rakastaa ei-rakastettavia. Ja me olimme kerran ei-rakastettavia myöskin,tiedättäkö. Ja Kristus rakasti meitä, kunnes me tulimme Hänen luokseen. Ja sitten, jos me olemme Kristuksesta ja Kristus on meissä, meillä on tuo sama yhteyden ja yhteistyön ja auttamisen Henki, yrittääksemme liikuttaa tuota suurta taakkaa ja tehdäksemme elämän vähän helpommaksi meidän toverillemme.


The Uncertain Sound - 61-0429E - William Branham

maanantai 17. elokuuta 2009

Siellä, missä teillä on epäilyksiä, se tuo uskoa

Share
Jeesus ei sallinut Hänen opetuslastensa saarnata Evankeliumia, ennen kuin he vastaanottivat Pyhän Hengen, kuitenkin heillä oli ollut kunnia vaeltaa Hänen kanssaan kolme ja puoli vuotta. Vaikka he olivat pyhiä miehiä, hyväksyttyjä Hänen silmissään, mutta Hän ei antanut heidän mennä saarnaamaan, ennen kuin he odottivat siellä ja pääsivät kaikista erimielisyyksistä, ja sitten Pyhä Henki tuli. Se, mitä maailma tarvitsee tänään, on sama täyttymys. Kun tyhjennys tulee, se tarvitsee täyttämisen. Mitä tuo täyte tekee, kun se tulee sisään? Siellä, missä teillä on epäilyksiä, se tuo uskoa; siellä, missä teillä on erimielisyyksiä, se tuo rakkauden; missä teillä on vihamielisyyttä, se tuo yhteyden; ja sitten, kun elävän Jumalan seurakunta, tulee yhdistetyksi yhden suuren Pään alle, ja se tulee olemaan Jumalan Pää.


The Oneness Of Unity - 58-0128 - William Branham

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Kaikki on erilaista

Share
Oi, kuinka erilaista se onkaan, kun Kristus tulee, kuinka te voitte katsoa takaisin ja ajatella: "Kuinka minä koskaan pysyinkään poissa siitä? Kuinka minä koskaan kieltäydyinkään siitä?" Kaikki on erilaista. Teillä ei ole yhtään vihollisia; he kaikki näyttävät suloisilta. Te voitte antaa anteeksi kaiken, mitä on koskaan tehty. Katkerimmankin vihollisen puolesta te voisitte rukoilla kadulla, laittaa kätenne hänen ympärilleen ja nostaa hänet ylös; ei väliä, mihin oppiin, mihin kirkkokuntaan hän kuuluu, hän on luomus, jonka puolesta Kristus kuoli. Se on se, millä Jumala haluaa täyttää teidät. Se on se täyte. Se on se Valtakunta. Se on se, missä me olemme yksi. Me olemme silloin yksi, emme--emme edistääksemme kirkkokuntaa, emme edistääksemme kulttia, tai--tai jotain oppia. Me olemme yksi edistääksemme Jumalan Valtakuntaa. Silloin me otamme Hänen Piirustuksensa, ja joka kerta, kun siunattu Raamattu sanoo jotain, Pyhä Henki teissä huutaa: "Se on niin; Se on Minun Sanani."


The Unity Of One God In The One Church - 58-1221E - William Branham

lauantai 15. elokuuta 2009

Te tulette uudeksi luomukseksi Kristuksessa

Share
Ja Jumala istuu teidän sydämenne valtaistuimella, Hänen hallintahuoneessaan, halliten teidän tunteita, ja halliten teidän voimia, halliten teidän ajatuksia, ja tehden teidät yhdeksi Hänen kanssaan yhteydessä ja rakkaudessa. Ja Jumala täyttää sinut rakkaudella. Hän täyttää teidät voimalla. Hän täyttää teidät Hengellä. Hän täyttää teidät Omalla Jumalisella Luonteellaan, ja Hän muuttaa teidän lihallisen luonteenne Hänen luonteekseen. Sitten, tässä, te tulette uudeksi luomukseksi Kristuksessa.


The Unity Of One God In The One Church - 58-1221E - William Branham

Keitä nuo ihmiset ovat?

Share
Niin monet ihmiset sanovat tänä päivänä, että Pyhä Henki ei ole todellinen tänä päivänä. Kun kymmenet tuhannet heistä, ja miljoonat heistä, sanovat, että se ei ole niin, yhtä monet nauttii Sen siunauksista. Suurin osa heistä on alhaisia ihmisiä, ihmisiä, jotka ovat alakuloisia ja maailman hylkäämiä, ihmisiä, jotka ovat heitetty ulos seurakunnista, koska he uskoivat Jumalan olevan Jumala; mutta he ovat täytettyjä Pyhällä Hengellä. Heillä on yksi päämäärä; heillä on yksi sydän. Keitä nuo ihmiset ovat? Metodisteja, baptisteja, presbyteerejä, katolisia, jehovan todistajia, ortodoksi juutalaisia, kaikki yhdessä, he tulevat yhdeksi. Ei yhteen oppiin, ei yhteen kirkkokuntaan, se on saatanan työtä järjellisen käsityksen kautta, vaan Pyhän Hengen työ, Jumalan Valtakunta teissä.


The Unity Of One God In The One Church - 58-1221E - William Branham

torstai 13. elokuuta 2009

Siellä on joitain ihmisiä, jotka voivat olla vain sentin arvoisia

Share
Te otatte kasan vaihtorahaa. Siinä on senttejä, viisi senttisiä, kymmenen senttisiä, 25 senttisiä, 50 senttisiä, dollareita, kaikki kolikoina. No niin, se on se, mitä maailma on Jumalan kädessä. Siellä on joitain ihmisiä, jotka voivat olla vain sentin arvoisia. Ja Jumala voi käyttää heitä vain sentin tavalla. Se on kaikki, mitä he voivat ostaa. Älkää hyljätkö heitä. Jos he eivät voi uskoa todellista Totuutta, älkää hyljätkö heitä, älkää potkaisko heitä ulos ja sanoko, että he eivät ole siinä sisällä, koska Jumala käyttää joskus senttejäkin. Loot oli vain sentti, Aabraham oli hopea dollari, niinpä se tarvitsi sata Lootia tehdäkseen Aabrahamin. Ja niinpä se on tarvitseva... Sata lihallista uskovaista eivät koskaan seiso alkuperäisen kristityn läsnäolossa, joka on erottautunut maailman lihallisista asioista, eläen Kristuksessa Jeesuksessa, missä Sana voi virrata hänen lävitsensä. Hän voi olla vain sentin arvoinen; se on kaikki, mitä hänellä on.


God's Word Calls For A Total Separation From Unbelief - 64-0121 - William Branham

keskiviikko 12. elokuuta 2009

Minä uskon, että sen aika on nyt

Share
Tänään siellä on Morsius Puu; Se alkoi siellä alussa, kauan aikaa sitten helluntaipäivänä. Kuunnelkaapa, te ihmiset, jotka kuulutte seurakuntaan! Seurakunta ei koskaan alkanut Nikeassa, Roomassa. Se alkoi Jerusalemissa helluntaipäivänä, silloin alkoi seurakunta. Mitä he tekivät sitten? He vain jatkoivat sen organisoimista; ja Jumala vain jatkaa oksien leikkaamista. Sitten he organisoivat luterilaisuuden, ja oksat leikattiin. Wesley; oksat leikattiin. Helluntai; oksat leikattiin. Kunnes se tuli... Mutta Jumalalla on oleva Morsius Puu. "Mitä syöjäsirkka söi ja mitä tuhosirkka söi, minä korvaan sen," sanoo Herra. Malakia 4 kertoo meille, että me tulisimme takaisin alkuperäiseen uskoon, niin kuin se oli helluntaipäivänä, isien uskoon. Me uskomme, että se on tuleva. Minä uskon, että sen aika on nyt.


Turn On The Light - 64-0125 - William Branham

tiistai 11. elokuuta 2009

Hän on lähempänä, kuin teidän oikea käsivartenne

Share
Minä vain ylistin Jumalaani, Jonka minä voin nähdä Hänen universumissaan, kuulla Hänet Hänen eläimissään, nähdä Hänet Hänen sateenkaaressaan. Minä ajattelin: "Kaikki täällä on Jumalaa."

Hän on lähempänä, kuin teidän oikea käsivartenne. Te vain epäonnistutte nähdä Hänet. Kuinka voi kukka kasvaa ilman Jumalaa? Kaikki maailman tiede ei voi tehdä tuon saniaisen yhtä lehteä. He voivat tehdä jotain, joka näyttää siltä, mutta he eivät voi tehdä sitä, koska siinä on elämä. Jumala on ainoa Elämä, mitä on olemassa.
Kuka voisi katsoa suoraan liljaan ja sanoa, että ei ole olemassa Jumalaa ja vielä väitää olevansa tervejärkinen. Hän ei voisi olla oikeassa mielentilassa. Meidän kaikella tieteellämme, me emme voisi koskaan rakentaa liljaa. Tehkää minulle puu, joku teistä. Te ette voi tehdä sitä. Tehkää minulle ruohon korsi. Te ette voi tehdä sitä. Se on Jumala, Jumala kukissaan, Jumala auringossaan, Jumala universumissaan, Jumala eläimissään, Jumala luomuksessaan. Siinä on jotain.


Show Us The Father - 61-0521 - William Branham

maanantai 10. elokuuta 2009

Siellä ei ole epäonnistumista

Share
Mitä tahansa tapahtuu, jos minä kaadun tiellä tai jotain tapahtuu minulle, siellä on suuri joukko Enkeleitä seisomassa siellä, nostaakseen minut ylös. "Tulehan, me olemme marssimassa ylös Siioniin, tuohon kauniiseen kaupunkiin ylhäällä."
Se ei voi epäonnistua, siellä ei ole epäonnistumista. Se ei perustu siihen, mitä minä teen; se perustuu siihen, mitä Hän teki. Aamen. Se on jo täytetty. Uskovainen, joka on kerran ankkuroitu Kristukseen Jeesukseen, tullen tästä ovesta täällä, asetettuna tälle valtatielle, te ette voi mennä minnekään muualle, kuin suoraan Jumalan luo sen kanssa, Enkelten pitäessä teistä huolta. Jumala teki tien täältä.
Kun Hän näki alussa, meidän ensimmäisten vanhempien lankeemuksen, Hän näki liiton,
jonka Hän teki Aadamin kanssa; Hän yritti asettaa tikapuut häneen, mutta se epäonnistui. Silloin, siellä ei ole mitään muuta, mihin Hän voisi asettaa ne, kuin
tuoda alas Oma Poikansa ja asettaa ne Häneen. Niinpä se ei voi epäonnistua nyt. Niinpä mitä me murehdimme? Mitä me hermoilemme? Miksi me kuljemme ympäriinsä oikein pitkillä kasvoilla? Katsokaamme ylös ja virnistäkää. Katsokaa ylös, ja älkää vain virnistäkö, vaan naurakaa, älkää vain naurako, vaan nostakaa pyhät kätenne kaikkialla, antaen ylistystä ja kunniaa Jumalalle, sillä Hänen lupauksensa ovat kyllä ja aamen, ei kyllä ja ei, ei kyllä ja ei, vaan kyllä. Siinä ei ole eitä. Kyllä.

Meidän perustuksemme seisoo lujana. Jumalan perustus... Jumala laittoi Siioniin kulmakiven. Siinä me olemme, me emme voi lipsua, me emme voi luisua. Sitten me tulemme ovelle, Kristuksen kautta, joka on laitettu tänne. Oi, meillä voi olla ylä- ja alamäkemme matkan varrella; se on aivan totta, sairauksia ja ongelmia. Mutta muistakaa, suuri joukko Enkeleitä on koko matkan teidän kanssanne, kantaaksensa teitä koska tahansa. Nostaen teidät ylös, kun te kaadutte. Oi, kyllä, Hän on siellä. Hän lupasi sen. Ja Hänen täytyi tehdä tie sieltä ulos.
Niinpä ainoa tapa, jolla Hän pystyi tekemään Kulmakiven, kallisarvoisen Kiven, koetellun Kiven, Valitun. Ja "Herran nimi on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan." Se on totta. Turvassa, mikään ei voi vaivata teitä enää. Te olette Kalliolla. Ei ole nyt kyse siitä, pidättekö te kiinni; on kyse siitä, pitääkö Kallio. Ja Kallio on pidätellyt, niinpä silloin te olette--te olette turvassa. Mikään ei voi vahingoittaa teitä, mikään ei voi tulla teidän luoksenne, ellei Jumala salli sitä.


Infallibility Of God's Word - 56-0404 - William Branham

Päästäkää vain irti ja antakaa Jumalan

Share
27. Jokin aika sitten täällä... Minä en kerro tätä vitsinä; saarnatuoli ei ole vitsejä varten, mutta vain ajatuksena. Eräällä pienellä naisella oli poika; hän lähetti pojan.. Pojalla oli kutsumus olla palvelustehtävässä--palvelustehtävään. Niinpä hän lähetti pojan kouluun.
Vanha äiti, sillä aikaa kun poika oli poissa, oli sairastunut keuhkokuumeeseen ja hän melkein kuoli. He kutsuivat pojan seistäkseen siellä vieressä, koska he saattaisivat herättää hänet. Tohtori oli jo antanut periksi hänen kohdallaan.
Vanha pieni rouva meni lähetys-kokoukseen; hän kuuli siitä. Herra johti hänet sinne, ja hän tuli sinne, ja sanottiin: "Hei, sisar, meidän pastorimme rukoilee sairaiden puolesta, mikset antaisi hänen tulla ja rukoilla sinun puolestasi?"
Rouva sanoi: "No, toki, minä olisin iloinen siitä." Niinpä pastori tuli sinne, ja laittoi kätensä hänen päälleen, ja rukoili hänen puolestaan, hän luki Markus 16. Hän laittoi kätensä rouvan päälle, ja rukoili hänen puolestaan; vanha nainen oli terve seuraavana aamuna. Niinpä hänet lähetettiin takaisin, ja hän kertoi pojalleen, että hän oli kunnossa, ja ettei hänen tarvisi matkustaa kotiin.
Niinpä sitten, noin vuosi myöhemmin, poika tuli vierailulle. Hän sanoi: "Äiti, minä haluan kysyä sinulta jotain? Mitä tapahtui? Tiedätkö, sinä lähetit hakemaan minua seisoakseni sinun vieressä; sinä halusit minun tulevan kotiin; sinä olit kuolemassa keuhkokuumeeseen. Ja seuraavana aamuna tuli kirje, tai sähke, että minun ei tarvinnutkaan tulla, että sinä olit täysin terve. Minkälaista lääkettä tohtori antoi sinulle, niin että se muutti kaiken yhtäkkiä?"
Äiti sanoi: "No, poika, minä haluan kertoa sinulle. Noissa kaupungin alhaisissa paikoissa on ihmisiä...?... noissa slummeissa, siellä on pieni lähetysasema." Ja hän sanoi: "Eräs rouva tuli luokseni ja kertoi, että hänen pastorinsa rukoilee sairaiden puolesta. Kultaseni, hän tuli tänne ja luki minulle Raamatusta, että ihmisten täytyi laittaa kätensä sairaiden ihmisten päälle. Ja tiedätkö, Herra paransi minut."
Poika sanoi: "Oi, äiti, sellainen, no, nuo ihmiset ovat oppimattomia. He eivät tiedä siitä sen enempää. Hän luki Markus 16?
Äiti sanoi: "Kyllä."
"No, me opimme seminaarissa, että Markus 16, 9. jakeesta eteenpäin ei ole innoitettu. Nuo ihmiset ovat oppimattomia; he eivät vain tiedä sen enempää. He eivät tunne Sanaa sillä tavalla, kuin me opimme seminaarissa."
Pieni äiti sanoi: "No, ylistys Jumalalle."
Hän sanoi: "Äiti, mitä se... Sinä käyttäydyt, kuten he. Mikä sinulla on?"
Äiti sanoi: "Minä vain ajattelin: Jos Jumala voi parantaa minut innoittamattomalla Sanalla, niin mitä Hän voi tehdä Sanalla, joka on todella innoitettu?" Niinpä--niinpä noilla perusteilla... Niinpä, sillä tavalla se on. Me...

28. He ottavat teidät ja laittavat balsamointi aineen teihin ja ottavat kaiken Jumalan teistä pois, mitä teissä koskaan oli, ja te opitte teologianne. No niin, te ette voi tuntea Jumalaa järjellä. Se on mahdotonta. Teidän täytyy... Armosta te olette pelastetut ja se on uskon kautta. Uskokaa vain Herraan Jeesukseen Kristukseen. Sillä tavalla te tunnette Hänet, ei teidän viisaiden sanojenne kautta; se vie teidät pois Jumalasta. Mitä enemmän te tiedätte, mitä enemmän te opiskelette ja yritätte etsiä lisää tietoa siitä, vähemmän te tulette tietämään. Lopettakaa opiskelu ja sen selvittely; päästäkää vain irti ja uskokaa. Minulla oli tapana saarnata sielä baptisti seurakunnassa pieni saarna; minä kutsuin sitä: "Päästäkää irti, ja antakaa Jumalan." Se on totta. Päästäkää vain irti ja antakaa Jumalan; niin kauan kuin teillä on itsenne siinä, siellä ei ole mitään tietä. Tiedättekö, että suurin vihollinen, mikä minulla on, on William Branham. Hän on aina Jumalan tiellä. Jos minä vain voin saada hänet pois tieltä, silloin Jumala voi päästä töihin. Teidän pahin vihollisenne on te itse. Saakaa vain itsenne pois tieltä, ja silloin Jumala voi työskennellä.
No niin, olkaa varovaisia seurastanne, kun te menette sinne, ja tulette ihmisten keskuuteen ja yksi alkaa kertoa teille tätä, ja tämä toinen sitä. Silloin te sekoitatte itsenne kokonaan; te ette tiedä, mitä uskoa.


Separation From Unbelief - 55-0228 - William Branham

sunnuntai 9. elokuuta 2009

Silloin te olette juuri valmiita tulemaan Jumalan luo

Share
Ja Jumala on niin epätavallinen. Hän tekee asiat niin epätavallisella tavalla, niin vastoin tiedettä, niin vastoin koulutusta, niin vastoin, joskus, ihmisen teologiaakin, vain vastoin sitä. Jumala tekee sen, näyttääkseen, että Hän on Jumala. Ja tehdäkseen sen, Hänen täytyy ottaa joku, joka ei tiedä mitään näistä asioista, niin että Hän voi työskennellä tuon henkilön kautta.

Kun Jeesus tuli, miksi Hän ei ottanut Kaifasta, pappia, joka oli koulutettu ja valmis työtä varten? Hän meni sinne ja otti miehet, jotka eivät edes voineet kirjoittaa nimeään. Tietämättömiä ja kouluttamattomia, Raamattu sanoi, että he olivat sellaisia. Koska Jumala ottaa ei-mitään tehdäkseen jotain siitä. Näettekö?
Ja koska tahansa te tulette paikalle, missä te tunnette, että te ette ole mitään, silloin te olette juuri valmiita tulemaan Jumalan luo. Kun--kun te tulette paikalle, missä te ette tiedä mitään, mutta te haluatte tietää jotain, silloin Hän on paljastava Itsensä teille.


Voice Of The Sign - 64-0214 - William Branham

Älkää vastaanottako mitään järkeilyjä

Share
Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Ja Sana tehtiin lihaksi. Jumalan ajatukset olivat julkituotuna ihmisruumiissa, lihaksi tehtynä ja se asui meidän keskellämme. Siinä te olette. No niin, jos teillä on tänään Iankaikkinen Elämä, te olette Jumalassa. Jumala ollen teissä, te olette Jumalan julkituotu ajatus. Whew! Silloin älkää kuunnelko mitään järkeilyjä, ettei teidän kruunuanne otettaisi ja annettaisi toiselle. Älkää vastaanottako mitään järkeilyjä. Uskokaa vain, mitä Jumala sanoi Totuuden olevan ja pysykään Sen kanssa. Viisauden järkeilyt yrittävät saada Sanan sanomaan jotain, mitä Se ei sano.


Wisdom Versus Faith - 62-0401 - William Branham

torstai 6. elokuuta 2009

Pilvi Maa

Share
Minä näin Saksassa kerran erään maalauksen, ja se on aina jäänyt mieleeni. Saksalainen maalari maalasi taulun, jonka nimi on "Pilvi Maa". Ja kun te katselette sitä kauempaa, se on hirvittävimmän näköinen synkkyys, minkä te olette koskaan nähneet, vain pilvet sotkettuna yhteen, kun te katsotte sitä etäältä. Mutta kun te tulette todella lähelle sitä, se muuttuu; se on enkeleiden siivet lyöden yhteen, laulaen hallelujaa Herralle. Niinpä, se on se, mitä synkkyys joskus on. Jos te katsotte sitä kauempaa, se näyttää synkältä ja pimeältä; mutta ottakaa Jumalaa Hänen Sanastaan ja olkaa varmat siitä, että Hän on Jumala, ja siirtykää lähemmäksi sitä; te tulette huomaamaan, että se on vain enkelien siivet lyömässä yhteen.


Be Certain Of God - 59-0125 - William Branham

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Mitään ei tapahdu sattumalta

Share
Jumala asettaa ajan ja Hänellä on tarkoitus kaikelle, mitä Hän tekee. Mitään ei tapahdu vain sattumalta niille, jotka rakastavat Herraa ja ovat kutsuttuja Hänen kutsumuksensa mukaan. Näettekö, me olemme ennaltamäärättyjä. Ja kaikki toimii vain sen hyväksi; koska Hän ei voi valehdella, ja Hän sanoi, että se on niin, että kaikella on hetkensä, aikansa, ja sillä on oma tapansa; ja Jumala on jokaisen liikkeen takana. Ja joskus te ajattelette, että kaikki on menossa vikaan. Se on meistä kiinni. Nuo asiat ovat laitettu meidän päällemme, koettelemukset ja ihme asiat; se on koetus, nähdäkseen, kuinka me reagoimme tuohon tiettyyn asian tapahtumiseen.


The Reproach For The Cause Of The Word - 62-1223 - William Branham

tiistai 4. elokuuta 2009

Uskolla ei ole mitään esteitä

Share
38. Menkäämme tähän kreikkalaisen naisen kohdalle. Ensimmäiseksi, hän oli kreikkalainen. Hän ei ollut juutalainen; hän oli pakana. Mutta hän oli kuullut Jeesuksen maineesta. Hän oli kuullut myös kriitikkoja, kuinka he kritisoivat Häntä. Mutta hän ei kiinnittänyt huomiota kriitikoihin. Hän kuunteli tuota mainetta. Hän,
ollen kreikkalainen...
Tiedättehän, aina on jotain esteitä. Mutta tiedättekö, tavalla tai toisella usko löytää lähteen, jota ihmiset eivät näe. Usko löytää lähteensä. Ihmiset eivät näe sitä. Niinpä sen on täytynyt olla sillä tavalla tämän pienen naisen kanssa, jonka usko löysi lähteen. Jumalan Sana, Raamattu sanoi hebrealaiskirjeen 4:12: "on miekka, se on miekka, joka erottaa luiden ytimet, erilleen, henkeen asti; ja se on sydämen ajatusten ja aivoitusten eroittaja." Se on se, mitä Sana on.

39. Sen vuoksi Jeesus pystyi eroittamaan, mitä oli ihmisten mielissä, koska Hän oli Sana. Ja "jos Sana pysyy teissä..." Ja silloin se ette ole te; se on Sana, joka menee ja eroittaa. Ja on ainoastaan yksi asia, joka voi käsitellä sitä, tuota Sanaa. Se ei ole koulutus. Minä voin vakuuttaa sen teille. Usko on ainoa asia, joka voi hallita tuota uskon miekkaa. Niin kuin minä sanoin eräänä iltana, usko Jumalan Sanaan voi leikata aukon lävitse minkä tahansa vaikeuden. Mutta teidän täytyy uskoa se.
Tuolla naisella oli monia esteitä. Hänellä oli itsellään niitä, mutta hänen uskollaan ei ollut yhtään esteitä. Ei. Uskolla ei ole mitään esteitä. Usko vain uskoo sen. Sillä ei ole mitään esteitä. Te olette jo ylittäneet äänivallin, niin kuin tuo rouva puhui siitä. Uskolla ei ole yhtäkään estettä. Teille voi olla sellainen, mutta teidän uskollanne ei ole sellaista. Teidän uskollanne ei ole yhtään esteitä.

40. Hän saattoi... He saattoivat sanoa hänelle: "Sinä olet kreikkalainen. Sinun ei pitäisi mennä sinne. Hän on juutalainen. Hän on juutalainen, josta he väittävät näitä kaikkia asioita. Sinä olet kreikkalainen." Mutta, näettekö, he yrittivät pitää rotu-vallia siellä; mutta uskolla ei ole rotu-vallia, se ei tiedä mitään siitä. Ei, koska hän saattoi ajatella tätä: "Jos Hän on se, jonka minä uskon Hänen olevan, Hän on Jumala. Ja jos Hän on Jumala, Hän on jokaisen olennon Luoja. Jos Hän on Jumala ollenkaan, Hän on koko luomakunnan Jumala. Ja jos Hän ei ole koko luomakunnan Jumala, silloin Hän ei ole Jumala." Se on hyvä tapa katsoa sitä.

41. No, sillä ei ollut merkitystä, jos hän oli kreikkalainen, hän oli siltikin hellittämätön. Hänellä oli sinnikkyyttä. Sitten joku on saattanut tulla tämän vanhan sanonnan kanssa, tiedättehän (Heillä on vieläkin se nykyään.): "Ihmeiden päivät ovat ohitse. Ei ole olemassa mitään sellaista." Mutta sillä ei ollut merkitystä, kuinka moni huudeskeli hänelle: "Ihmeiden päivät ovat ohitse," hän oli siltikin sinnikäs. Se saattoi merkitä jotain heille, jotka uskoivat sen, mutta ei hänelle. Jotain oli jo tapahtunut hänen sisällään, joka kertoi, että ne eivät olleet ohitse.
Ja ellette te pääse ohi tuota vallia, te ette voi koskaan tehdä mitään. Teidän täytyy tulla ohi tuon vallin: "Jumala oli, mutta ei ole enää." Hän on vieläkin Jumala, jos Hän koskaan oli Jumala. Jos Hän ei ole sama Jumala tänäänkin, Hän ei koskaan ollutkaan Jumala. Näettekö? Siinä se on. Se on ihminen, joka on menettänyt uskonsa, eikä Jumala menettänyt Voimaansa, Jumala meni takaisin Lupaukseensa. Ihmisen täytyi mennä takaisin lupaukseen uskoaksensa.


Perseverance - 62-0608 - William Branham

maanantai 3. elokuuta 2009

Jotain, joka on todellista....

Share
Joku sanoi: "Anna vain nyt mielesi tyhjentyä. Katso vain suoraan ylös taivasta kohti. Anna mielesi tyhjentyä; te saatte kokemuksen." Ja siitä ei ole epäilystäkään, ettettekö te saisi. Se on totta. Vaan te saatte kokemuksen, mutta minkä kokemuksen. Näettekö, kun te teette sen, te vain avaatte sielunne Saatanalle. Hän on antava teille jotain; se on totta. Mutta minä ajattelen, että henkilö, joka tulee Kristuksen luokse, pitäisi tulla kaiken viisauden kanssa, mitä heillä on, ja muistellen mielessään kaikkia lupauksia Kirjoituksissa, kun he tulevat Hänen luokseen. Pitäkää mielenne valveilla, kun te tulette Kristuksen luo. Älkää antako sen tyhjentyä. Saatana on saava teidät tekemään mitä tahansa. Näettekö? He antavat teille tunne-elämyksen. Hän voi tehdä sen myös. Mutta te haluatte kokemuksen, jotain, mistä Raamattu opettaa, jotain, joka on todellista.


Presuming - 62-0117 - William Branham

sunnuntai 2. elokuuta 2009

Minä haluan enemmän uskoa

Share
Oi, kuinka me tarvitsemmekaan uskoa. Minä rakastan Häntä. Minä haluan enemmän uskoa. Se on minun haluni tässä elämässä, ja tälle tulevalle uudelle vuodelle, minä haluan enemmän uskoa Jumalaan, ottaen kaiken epäuskon pois, joka on minun mielessäni, jos sinne koskaan tulisi sellaista. Saatana taistelee minua vastaan; hän taistelee teitä vastaan; hän yrittää ampua nuoliansa. Mutta voikoon minulla olla tuo uskon kilpi aina edessäni kestääkseni kaikki saatanan metkut, torjuakseni hänen tuliset nuolensa, se on minun vilpitön rukoukseni.


A Super Sense - 59-1227E - William Branham

lauantai 1. elokuuta 2009

Sillä te olette täytetty

Share
Minä olen aina säälinyt hautomakone kananpoikasta. Kananpoikanen, joka syntyi hautomakoneessa visertelee, ja sillä ei ole emoa, jonka luokse mennä. Se tuo mieleeni seminaarisaarnaajan, joka ei tiedä enempää Jumalan Sanasta, kuin mitä seminaari sanoi: Sirkuttaen ja ei ole emoa, jonka luokse mennä. Mutta kun te olette todella syntyneet Hänen armonsa ja voimansa siipien alla, te olette samaa mieltä jokaisesta sanasta, jonka Hän sanoi, että se on totuus. Ja kun Jumala liikkuu yliluonnollisessa, teidän sydämenne janoaa juuri sitä. Ja te ette mene pois ja sano: "Henkistä telepatiaa, saatana, Belsebub. Minä en usko sitä. Minun seurakuntani ei opeta sitä." Vaan te sanotte: "Jumala olkoon ylistetty iankaikkisesti." Sillä te olette täytetty.


The Oneness Of Unity - 58-0128 - William Branham