lauantai 22. elokuuta 2009

Mutta minä tiedän, ilman epäilyksen häivääkään, että se on siellä

Share
9. Me olemme Herran palvonnassa tänä aamuna, tietäen, että--että--että me uskomme Jumalaan, että me uskomme, että Hän on tekevä kaiken aivan tarkalleen oikein. Huolimatta siitä, mitä se on ja kuinka se onnistuu, me tiedämme, että sen täytyy toimia jonkin parhaaksi. Hän lupasi sen. Sen vain täytyy olla sillä tavalla. Joskus me emme voi ymmärtää sitä, se voi tulla joskus todella monimutkaiseksi, mutta kuitenkin me tiedämme, että se on totuus, koska Raamattu sanoo, että se on totuus. Ja Raamattu meille, on Jumala kirjainten muodossa.
No niin, meidän täytyy asettaa uskomme johonkin. Ja jos--jos minä--kuka tahansa meistä elämässään yritti meneystyä elämässä ja tulla monta kertaa multimiljönääriksi... Mutta mitä me tulemme tekemään sillä? Meidän täytyy tulla sinne tiemme päähän ja mitä--mitä se merkitsee meille silloin? Näettekö? Ja raha on arvolippu; se on vastike; mutta te ette voi vaihtaa sitä Elämään. Ainoastaan Jumalalla on Elämä.

Niinpä me--me ymmärrämme, että me olemme täällä negatiivin muodossa. Niin kauan kuin on olemassa negatiivi, siellä täytyy olla positiivi. Ei voi olla olemassa negatiivia ilman positiivia (Näettekö?), koska se on positiivi, joka saa aikaan negatiivin. Kuten teillä olisi negatiivikuva jostain kohteesta. Täytyy olla kohde jossain tai se--osuakseen--valo osuakseen tuohon linssiin tai siellä ei olisi mitään--mitään negatiivia. Niinpä kun me näemme, että meidän elämämme täällä on negatiivina ja tietäen, että me olemme kuva jostain elämästä jossain, silloin me tiedämme, että jossain on positiivi, johon valo on osunut, ja se on heijastanut jotain tänne maan päälle. Ja me olemme vain tuo heijastus. Aito kohde on jossain. Jos sitä ei ole, minä olen kaikkein eksytetyin mies maailmassa; minä olen kuluttanut elämäni turhaan. Mutta minä tiedän ilman epäilyksen häivääkään, että se on siellä. Sen vuoksi me olemme täällä.

12. Kun minä näen teidän ihmisten tulevan maan halki lyhyellä varoitusajalla, ja joskus olettaen vain, silloin se saa minut tuntemaan todella pieneksi, kun minä tulen tällaiseen kokoukseen, ajatellessani, että minä tiedän ihmisiä, jotka ovat matkustaneet satoja maileja vain ollakseen täällä muutaman minuutin kokouksessa, vain istuakseen täällä.
Eräs nainen juuri sanoi, hän tuli sisään eräs päivä ja sanoi: "Näytä, missä tämä mies on kävellyt, ja antakaa minun kävellä samalla maalla, " sanoen: "Minä tulen sitten terveeksi." No niin, ihmiset uskovat teihin sillä tavalla, ja te olette Kristuksen edustaja, silloin mitä meidän tulisi tehdä? Meidän tulisi olla todella varovaisia, koska te ette ainoastaan tuhoa itseänne vääryydellä, vaan te tuhoatte muut, jotka seuraavat teitä.
Niinpä minä en tiedä mitään kirkkokuntaa tai mitään muuta, mihin viedä teidät. On olemassa ainoastaan yksi asia, missä minun uskoni on (jos te uskotte minua, seuraatte, mitä minä sanon teille, koska minä uskon Raamattuun), se on Jumalan Sana. Muut asiat pettävät. Minä... Hän on Elämä. Hän on Sana.


The Masterpiece - 64-0705 - William Branham

Ei kommentteja: