27. Jokin aika sitten täällä... Minä en kerro tätä vitsinä; saarnatuoli ei ole vitsejä varten, mutta vain ajatuksena. Eräällä pienellä naisella oli poika; hän lähetti pojan.. Pojalla oli kutsumus olla palvelustehtävässä--palvelustehtävään. Niinpä hän lähetti pojan kouluun.
Vanha äiti, sillä aikaa kun poika oli poissa, oli sairastunut keuhkokuumeeseen ja hän melkein kuoli. He kutsuivat pojan seistäkseen siellä vieressä, koska he saattaisivat herättää hänet. Tohtori oli jo antanut periksi hänen kohdallaan.
Vanha pieni rouva meni lähetys-kokoukseen; hän kuuli siitä. Herra johti hänet sinne, ja hän tuli sinne, ja sanottiin: "Hei, sisar, meidän pastorimme rukoilee sairaiden puolesta, mikset antaisi hänen tulla ja rukoilla sinun puolestasi?"
Rouva sanoi: "No, toki, minä olisin iloinen siitä." Niinpä pastori tuli sinne, ja laittoi kätensä hänen päälleen, ja rukoili hänen puolestaan, hän luki Markus 16. Hän laittoi kätensä rouvan päälle, ja rukoili hänen puolestaan; vanha nainen oli terve seuraavana aamuna. Niinpä hänet lähetettiin takaisin, ja hän kertoi pojalleen, että hän oli kunnossa, ja ettei hänen tarvisi matkustaa kotiin.
Niinpä sitten, noin vuosi myöhemmin, poika tuli vierailulle. Hän sanoi: "Äiti, minä haluan kysyä sinulta jotain? Mitä tapahtui? Tiedätkö, sinä lähetit hakemaan minua seisoakseni sinun vieressä; sinä halusit minun tulevan kotiin; sinä olit kuolemassa keuhkokuumeeseen. Ja seuraavana aamuna tuli kirje, tai sähke, että minun ei tarvinnutkaan tulla, että sinä olit täysin terve. Minkälaista lääkettä tohtori antoi sinulle, niin että se muutti kaiken yhtäkkiä?"
Äiti sanoi: "No, poika, minä haluan kertoa sinulle. Noissa kaupungin alhaisissa paikoissa on ihmisiä...?... noissa slummeissa, siellä on pieni lähetysasema." Ja hän sanoi: "Eräs rouva tuli luokseni ja kertoi, että hänen pastorinsa rukoilee sairaiden puolesta. Kultaseni, hän tuli tänne ja luki minulle Raamatusta, että ihmisten täytyi laittaa kätensä sairaiden ihmisten päälle. Ja tiedätkö, Herra paransi minut."
Poika sanoi: "Oi, äiti, sellainen, no, nuo ihmiset ovat oppimattomia. He eivät tiedä siitä sen enempää. Hän luki Markus 16?
Äiti sanoi: "Kyllä."
"No, me opimme seminaarissa, että Markus 16, 9. jakeesta eteenpäin ei ole innoitettu. Nuo ihmiset ovat oppimattomia; he eivät vain tiedä sen enempää. He eivät tunne Sanaa sillä tavalla, kuin me opimme seminaarissa."
Pieni äiti sanoi: "No, ylistys Jumalalle."
Hän sanoi: "Äiti, mitä se... Sinä käyttäydyt, kuten he. Mikä sinulla on?"
Äiti sanoi: "Minä vain ajattelin: Jos Jumala voi parantaa minut innoittamattomalla Sanalla, niin mitä Hän voi tehdä Sanalla, joka on todella innoitettu?" Niinpä--niinpä noilla perusteilla... Niinpä, sillä tavalla se on. Me...
28. He ottavat teidät ja laittavat balsamointi aineen teihin ja ottavat kaiken Jumalan teistä pois, mitä teissä koskaan oli, ja te opitte teologianne. No niin, te ette voi tuntea Jumalaa järjellä. Se on mahdotonta. Teidän täytyy... Armosta te olette pelastetut ja se on uskon kautta. Uskokaa vain Herraan Jeesukseen Kristukseen. Sillä tavalla te tunnette Hänet, ei teidän viisaiden sanojenne kautta; se vie teidät pois Jumalasta. Mitä enemmän te tiedätte, mitä enemmän te opiskelette ja yritätte etsiä lisää tietoa siitä, vähemmän te tulette tietämään. Lopettakaa opiskelu ja sen selvittely; päästäkää vain irti ja uskokaa. Minulla oli tapana saarnata sielä baptisti seurakunnassa pieni saarna; minä kutsuin sitä: "Päästäkää irti, ja antakaa Jumalan." Se on totta. Päästäkää vain irti ja antakaa Jumalan; niin kauan kuin teillä on itsenne siinä, siellä ei ole mitään tietä. Tiedättekö, että suurin vihollinen, mikä minulla on, on William Branham. Hän on aina Jumalan tiellä. Jos minä vain voin saada hänet pois tieltä, silloin Jumala voi päästä töihin. Teidän pahin vihollisenne on te itse. Saakaa vain itsenne pois tieltä, ja silloin Jumala voi työskennellä.
No niin, olkaa varovaisia seurastanne, kun te menette sinne, ja tulette ihmisten keskuuteen ja yksi alkaa kertoa teille tätä, ja tämä toinen sitä. Silloin te sekoitatte itsenne kokonaan; te ette tiedä, mitä uskoa.
Separation From Unbelief - 55-0228 - William Branham
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti