tiistai 4. elokuuta 2009

Uskolla ei ole mitään esteitä

Share
38. Menkäämme tähän kreikkalaisen naisen kohdalle. Ensimmäiseksi, hän oli kreikkalainen. Hän ei ollut juutalainen; hän oli pakana. Mutta hän oli kuullut Jeesuksen maineesta. Hän oli kuullut myös kriitikkoja, kuinka he kritisoivat Häntä. Mutta hän ei kiinnittänyt huomiota kriitikoihin. Hän kuunteli tuota mainetta. Hän,
ollen kreikkalainen...
Tiedättehän, aina on jotain esteitä. Mutta tiedättekö, tavalla tai toisella usko löytää lähteen, jota ihmiset eivät näe. Usko löytää lähteensä. Ihmiset eivät näe sitä. Niinpä sen on täytynyt olla sillä tavalla tämän pienen naisen kanssa, jonka usko löysi lähteen. Jumalan Sana, Raamattu sanoi hebrealaiskirjeen 4:12: "on miekka, se on miekka, joka erottaa luiden ytimet, erilleen, henkeen asti; ja se on sydämen ajatusten ja aivoitusten eroittaja." Se on se, mitä Sana on.

39. Sen vuoksi Jeesus pystyi eroittamaan, mitä oli ihmisten mielissä, koska Hän oli Sana. Ja "jos Sana pysyy teissä..." Ja silloin se ette ole te; se on Sana, joka menee ja eroittaa. Ja on ainoastaan yksi asia, joka voi käsitellä sitä, tuota Sanaa. Se ei ole koulutus. Minä voin vakuuttaa sen teille. Usko on ainoa asia, joka voi hallita tuota uskon miekkaa. Niin kuin minä sanoin eräänä iltana, usko Jumalan Sanaan voi leikata aukon lävitse minkä tahansa vaikeuden. Mutta teidän täytyy uskoa se.
Tuolla naisella oli monia esteitä. Hänellä oli itsellään niitä, mutta hänen uskollaan ei ollut yhtään esteitä. Ei. Uskolla ei ole mitään esteitä. Usko vain uskoo sen. Sillä ei ole mitään esteitä. Te olette jo ylittäneet äänivallin, niin kuin tuo rouva puhui siitä. Uskolla ei ole yhtäkään estettä. Teille voi olla sellainen, mutta teidän uskollanne ei ole sellaista. Teidän uskollanne ei ole yhtään esteitä.

40. Hän saattoi... He saattoivat sanoa hänelle: "Sinä olet kreikkalainen. Sinun ei pitäisi mennä sinne. Hän on juutalainen. Hän on juutalainen, josta he väittävät näitä kaikkia asioita. Sinä olet kreikkalainen." Mutta, näettekö, he yrittivät pitää rotu-vallia siellä; mutta uskolla ei ole rotu-vallia, se ei tiedä mitään siitä. Ei, koska hän saattoi ajatella tätä: "Jos Hän on se, jonka minä uskon Hänen olevan, Hän on Jumala. Ja jos Hän on Jumala, Hän on jokaisen olennon Luoja. Jos Hän on Jumala ollenkaan, Hän on koko luomakunnan Jumala. Ja jos Hän ei ole koko luomakunnan Jumala, silloin Hän ei ole Jumala." Se on hyvä tapa katsoa sitä.

41. No, sillä ei ollut merkitystä, jos hän oli kreikkalainen, hän oli siltikin hellittämätön. Hänellä oli sinnikkyyttä. Sitten joku on saattanut tulla tämän vanhan sanonnan kanssa, tiedättehän (Heillä on vieläkin se nykyään.): "Ihmeiden päivät ovat ohitse. Ei ole olemassa mitään sellaista." Mutta sillä ei ollut merkitystä, kuinka moni huudeskeli hänelle: "Ihmeiden päivät ovat ohitse," hän oli siltikin sinnikäs. Se saattoi merkitä jotain heille, jotka uskoivat sen, mutta ei hänelle. Jotain oli jo tapahtunut hänen sisällään, joka kertoi, että ne eivät olleet ohitse.
Ja ellette te pääse ohi tuota vallia, te ette voi koskaan tehdä mitään. Teidän täytyy tulla ohi tuon vallin: "Jumala oli, mutta ei ole enää." Hän on vieläkin Jumala, jos Hän koskaan oli Jumala. Jos Hän ei ole sama Jumala tänäänkin, Hän ei koskaan ollutkaan Jumala. Näettekö? Siinä se on. Se on ihminen, joka on menettänyt uskonsa, eikä Jumala menettänyt Voimaansa, Jumala meni takaisin Lupaukseensa. Ihmisen täytyi mennä takaisin lupaukseen uskoaksensa.


Perseverance - 62-0608 - William Branham

Ei kommentteja: