Äidin rakkaus

Share

61. ... Täällä jokin aika sitten, minä olin tulossa Dallasista. Minä olin lentämässä kotiini. Minä jouduin myrskyyn täällä Memphisin yllä, lentokone tuli sinne, TWA-tyyppinen ja laskeutui. Hän laittoi minut Peabody Hotelliin. Minulla ei ollut varaa majoittua siellä tuolla kerralla. He laittoivat minut sinne tuoksi yöksi. Ja seuraavana aamuna he soittivat minulle, ja sanoivat: "Mene lentokentälle kello seitsemäksi. Limusiini hakee sinut." Minä olen lopettamassa nyt, kuunnelkaa tarkasti: "Hakeaksesi sinut kello seitsemältä."

62. Minä sanoin: "Hyvä on." Tai he hakevat minut, niin että minä olen lentokentällä kello seitsemäksi. Seuraavana aamuna minä nousin ylös todella varhain, koska minä olin tullut kokouksesta. Minulla oli muutama kirje, jotka olin kirjoittanut edellisenä iltana, ja minä ajattelin: "Minä lähetän nämä ensiksi. Limusiini tulee hetken päästä." Niinpä minä kävelin ulos, ja minä kysyin eräältä henkilöltä: "Missä päin on postitoimisto?"

63. Hän sanoi: "Suoraan eteenpäin, tuonne päin." Ja minä menin ulos, ja aloin kävellä sinne, minä kävelin tietä pitkin laulaen: Minä...

He olivat kokoontuneina yläsalissa,
Kaikki rukoillen Hänen nimeensä,
Kastetut Pyhällä Hengellä,
Ja voima palvelukseen saapui;
Oi, se mitä Hän teki heille tuona päivänä
Hän on tekevä teille saman.
Minä olen niin onnellinen, että minä voin sanoa, että minä olen yksi heistä.

Kävellessäni katua pitkin sillä tavalla, laulaen sitä sydämessäni, yhtäkkiä, Jokin sanoi: "Pysähdy."
Minä ajattelin: "Se vain teki vaikutuksen minuun."
Minä sanoin:

Oi tule, veli, etsi tätä siunausta
Joka puhdistaa sydämesi synnistä,

Jokin sanoi: "Pysähdy." Eräässä kaupassa oli paljon kalastustarvikkeita. Minä palasin takaisin sille paikalle, niin että minä voisin katsella kalastustarvikkeita, niin ettei kukaan katselisi minua kadulla, keskittyen siellä.
Ja minä tulin takaisin kadunkulmaukseen; minä sanoin: "Taivaallinen Isä, olitko se Sinä, joka puhuit minulle?" Minä olin todella hiljaa.
Hän sanoi: "Käänny ja palaa takaisin, ja jatka kävelemistä."

64. Uskotteko te Jumalan Hengen johdatukseen? Minä käännyin, ja aloin kävellä takaisin, kävelin eteenpäin ohittaen hotellin, jatkaen vain kävelemistä. Minä vilkaisin kelloani, se oli jo seitsemän. Minä olin myöhästynyt limusiinista. Eteenpäin, eteenpäin, kunnes minä tulin sinne pienelle värillisten seudulle, missä on värillisiä ihmisiä. Aurinko oli korkealla. Minä ajattelin: "Oi, minä myöhästyn koneestani. Mutta Jokin vain koko ajan kehoittaa jatkaa kävelemistä." Niinpä minä vain jatkoin kävelemistä. Sillä tavalla se on. Älkää kyseenalaistako Jumalaa. Tehkää se, mitä Hän käskee teidän tehdä. Niinpä minä vain jatkoin kävelemistä. Ja hetken päästä minä näin pihaportin, ja siellä oli tyypillinen Jemima-täti, miehen pusero sidottuna päänsä ympärille. Hän oli... kyynelten valuessa alas hänen poskiansa. Ja minä kävelin ohitse. Hän sanoi: "Hyvää huomenta, pastori."
Ja minä sanoin: "Hyvää huomenta, rouva." ja kävelin ohitse.
Minä sanoin: "No niin, kuinka... Hän sanoi: 'Pastori.'"
Minä käännyin takaisin, minä sanoin: "Suokaa anteeksi, hetkinen, rouva." Minä sanoin: "Te kutsuitte minua pastoriksi."
Hän sanoi: "Kyllä vaan."
Ja minä sanoin: "Kuinka sinä tiesit, että minä olin pastori?"
Hän sanoi: "Minä tiesin, että sinä olit tulossa."
Ja minä sanoin: "Sinä tiesit, että minä olin tulossa?"
Hän sanoi: "Kyllä vaan."
Ja hän sanoi: "Minä olen seissyt täällä kello neljästä saakka."
Minä katsoin häneen. Minä sanoin: "No niin, hyvänen aika." Hän oli vielä selästään märkä.
Hän sanoi: "Kyllä vaan, minä olen seissyt täällä. Oletko koskaan lukenut kertomusta suunemilaisesta naisesta?"
Ja minä sanoin: "Kyllä, rouva."
Hän sanoi: "Minä olen sellainen nainen. Minä lupasin Herralle, että jos Hän antaisi minulle vauvan, minä kasvattaisin sen Hänelle." Ja hän sanoi: "Hän antoi minulle hienon pojan."

65. Ja hän sanoi: "Pastori, minä kasvatin tuon pojan, mutta kun hän tuli miehen ikään, nuoreksi mieheksi, hän joutui huonoon seuraan. Ja hän teki vääriä asioita. Hän sai pahan sairauden, sukupuolitaudin. Hän on tuolla kuolemassa. Hän on ollut tiedottomassa tilassa kaksi päivää. Tohtorit sanovat, että ei ole toivoa. Hän on kuolemassa. Hän on langennut." Ja hän sanoi: "Pastori, minä en vain voi kestää, että tiedän poikani olevan kuolemaisillaan ilman, että hän tuntee Herraa Jeesusta."
Ja minä sanoin: "Mitä?" Äidin rakkaus.
Hän sanoi: "Minä rukoilin kaksi päivää. Tänä aamuna, noin kello kolmelta, minä näin unta. Ja minä uneksin, että minä puhuin Herralle. Ja minä sanoin: 'Herra, missä on sinun Elisasi?'" Ja hän sanoi: "Ja minä näin miehen tulevan harmaassa puvussa, jolla oli pieni lännenhattu." Sillä tavalla minä olin pukeutunut.

66. Rouva sanoi, Hän sanoi: "Vain odota." Ja hän sanoi: "Minä kävelin suoraan tänne ja minä olen seissyt täällä siitä lähtien. Minä tiesin, että sinä olit tulossa. No niin, minä näin sinun tulevan. Minä ajattelin: 'Herra, pysäytä Sinä hänet. Minun ei tarvitse sanoa sanaakaan.'"
No niin, kaikella sillä, Pyhä Henki käskien minua kävellä, kaikella sillä sydämessäni, minä ajattelin: "Tämän täytyy olla se, Herra." Sitten noin kello kahdeksalta...
Minä--minä sanoin: "No niin, rouva, minun nimeni on Branham."
Hän sanoi: "Minä olen iloinen tavatessani teidät, pastori Branham."
Minä sanoin: "Oletko koskaan kuullut minusta?"
Hän sanoi: "En, herra, en usko, että minä olen koskaan kuullut sinusta."
Minä sanoin: "Minun palvelustehtäväni on rukoilla sairaiden puolesta." Minä en usko, että hän ymmärsi sitä. Mutta hän sanoi: "En, herra, minä en ole koskaan kuullut sinusta."
Ja minä sanoin: "Pyhä Henki johti minua kävelemään tänne päin."
Hän sanoi: "Etkö tulisi sisään?"
Ja minä menin sisään. Heillä oli vanha kalkkimaalattu aita, ja auran kärki roikkui aidan päällä. Kun minä kävelin sisään tuohon pieneen värikkääseen asuntoon, missä värilliset ihmiset elävät, siellä ei ollut mitään, kuin vain pieni.. Ei mattoa lattialla, vain tällaista puuta, ja pieni vanha juliste kiinnitettynä, kyltti roikkumassa seinällä: 'Jumala siunatkoon meidän kotia.'"Minä haluaisin mieluummin sen, kuin kaikki julisteet, tai mitään muuta, jonka voisitte laittaa sinne. Se kertoo, että se oli kristillinen koti.

67. Tuolla suurella hienolla pojalla siellä, oli noin-- hän näytti noin kahdeksantoista vuotiaalta, hänellä oli peitto kädessään, äännellen... [Veli Branham ääntelehtii ähkivän äänen--Toim.] "Pimeää. Täällä on pimeää." Minä sanoin: "Mikä hänellä on, eikö hän voi puhua?"
Hän sanoi: "Ei, hän on ollut tiedottomassa tilassa kaksi päivää. Hän luulee, että hän on kaukana suurella merellä, ja hän on pimeydessä ja eksyksissä." Kyynelten valuessa hänen suuria vanhoja lihavia poskia alas, hän sanoi: "Siinä kaikki, pastori. Minä en voi kestää kuulevani minun vauvani kuolevan, ja pitää sitä sydämelläni koko loppuelämäni, että minun vauvani on kadotettu."

68. Ja minä ajattelin: "Vauva?" Painaen sata kahdeksankymmentä paunaa. No niin, mutta, se oli äidin rakkaus. Ei väliä, mitä hän oli tehnyt, hän oli siltikin vauva. Hän oli vieläkin äitinsä rakastettu lapsi. Minä katsoin äitiä. Minä tuskin pystyin pidättelemään kyyneleitäni, katsoessani häntä. Ja minä sanoin: "Onko hänen tilansa todella huono?"
Hän sanoi: "Hän on kuolemassa, pastori. Tohtori sanoi: 'Älkää kutsuko minua enää. Hän on mennyttä."
Minä tunsin hänen jalkansa, todella nihkeät. No niin, minä en sano, minä... Se tuntui ikäänkuin siltä, te tiedätte, kun henkilö tulee sellaiseksi kylmän nihkeäksi? Ja hänen jalkansa tuntuivat kylmiltä. Minä sanoin: "No, minä luulen, ehkäpä hän on."
Niinpä sitten, hän... Poika vain jatkoi vetäen tätä... Ja niinpä, minä sanoin: "Voisitko sinä... Rukoilkaamme sitten, rouva."
Ja hän meni siihen, katsoi minuun, ja minä menin sängyn päätyyn ja pidin poikaa jalasta. Minä sanoin: "Rouva, johtaisitko meidät rukoukseen?"
Hän sanoi: "Kyllä, pastori." Oi, veli, siinäpä oli rukous. Minä vain itkin kuin vauva. Kuunnellessani tuota vanhaa pyhää, ja se oli vain hiljainen ja rauhallinen, sanoen: "Herra Jumala. Viime yönä, kun Sinä puhuit minulle, Sinun köyhälle palvelijattarellesi, unessa, ja sinä kerroit minulle, että tämä pastori oli tulossa, minä tiesin, että minun vauvani puhuisi minulle, ja sanoisi, ennen kuin hän menee, että hän on pelastettu."
Ja hän puhui tuolla tavalla, kyynelten silloin valuessa meidän molempien poskia alas. Kun hän pääsi rukouksensa loppuun, hän ojentui ja otti esiliinansa ja pyyhki kyyneleensä. Ja hän sanoi: "No niin, rukoiletteko te, pastori?"

69. Minä sanoin: "Kyllä, rouva." Minä laitoin käteni tämän pojan ylle, minä sanoin: "Jumala, minun lentokoneeni on mennyt; minä--minä--minä en tiedä miksi. Mutta Sinä käskit minun kävellä. Tämän täytyy olla se asia. Minä rukoilen, Jumala, että Sinä olet armollinen tälle pojalle, jollain tavalla tämän naisen valtavalla rakkaudella, rukoillen hänen poikansa puolesta, sinä toit minut tänne."
Juuri silloin minä kuulin hänen ääntelevän... [Veli Branham ääntelehtii vaikertavan äänen--Toim.]
Sanoen: "Oi äiti."
Äiti sanoi: "Kyllä, kultaseni."
Poika sanoi: "Täällä on tulossa valoisampaa. Minä lähestyn rantaa."
Muutaman minuutin sisällä hän oli istumassa pedillään.
Noin kuusi kuukautta myöhemmin tuosta hetkestä, minä olin matkustamassa, jossain etelässä. Minä matkustin junassa. He pyysivät junassa noin seitsemänkymmentä viisi senttiä hampurilaisesta. Minä saan niitä juna-asemalta noin viidellätoista sentillä. Minä vain odotin, kunnes he pysähtyisivät...?... ja kun te pääsette junasta pois, te tiedätte, kuinka menette tuonne pienelle ravintolalle. Minä olin kävelemässä sinne tuona aamuna. Minä olin noussut junaan Louisvillessä tuona iltana. Ja minä olin menossa sinne, ja minä kuulin jonkun sanovan: "Hei, pastori Branham."

70. Ja minä katsoin ympärilleni, siellä seisoi pieni punalakkinen poika. Hän sanoi: "Mitä kuuluu, pastori Branham?"
Minä sanoin: "Mitä kuuluu, poika." Minä sanoin: "Miten sinä tunsit minut?"
Hän sanoi: "Sinä et tunne minua, ethän? Muistatko tuon aamun, kun--kun sinä tulit rukoillaksesi minun puolesta? Minun äitini täällä, tiedäthän, oli ollut odottamassa sinua tuolla portilla."
Minä sanoin: "Oletko sinä tuo poika?"
Hän sanoi: "Kyllä vaan, pastori Branham. Minä en ole ainoastaan parantunut," vaan hän sanoi: "Minä olen kristitty nyt." Mitä se oli?
Tuona aamuna, kun minä pääsin takaisin lentokoneeseeni, minä hyppäsin taksiin niin pian kuin lähdin tuosta talosta, ja menin takaisin, juoksin asemalle nähdäkseni, mihin junaan, mihin lentokoneeseen minä voisin ehtiä seuraavaksi. He kuuluttivat: "Viimeinen kuulutus," tähän tiettyyn koneeseen.
Jumala, tuon köyhän, oppimattoman värillisen naisen rakkaudella, hänellä oli rakkaus Jumalaan ja vauvaansa, se esti lentokoneen nousun ja piti sen siellä. Halleluja.
Kun rakkaus on tuotu esiin, valtava armo astuu sisään ja ottaa sen paikan. Jumala tiesi Hänen lahjansa. Jumala tiesi, mitä olisi tapahtuva. Jumala oli valinnut sen tällä tavalla. Ja tuon äidin rakkaus oli pitänyt... Tuon köyhän oppimattoman värillisen naisen rakkaus, hän ei luultavasti osannut aakkosiaan, mutta hän tiesi Jumalan rakkauden, se on se, mikä esti tuota lentokonetta nousemasta, ja piti sen siellä kolme tuntia.
Kun minä pääsin sinne, minä sanoin: "Mitä tapahtui, lentoemäntä?"
Hän sanoi: "Oi, jotain tapahtui, jotain jossain..."
Oi, varmasti, minä ajattelin: "No, minä tiedän mitä se oli. " Se tapahtui kirkkaudessa. Aamen.

71. Minä kerron sinulle, veli, ei ole mitään sellaista, kuin Jumalan rakkaus. Rakastatteko te Häntä tänä iltana? Onko Hän teidän Pelastajanne?

Love - 56-0726 - William Branham