Ja meille kerrotaan, että Joosef otti Marian, joka odotti vauvaa tulevaksi hetkenä minä hyvänsä, ja laittaen hänet pienen aasin selkään. Ja jos kukaan on ratsastanut aasilla, tietää, millainen epätasainen kyyti se on. Tämä pieni kaveri, kapeaa polkua pitkin, joka johtaa vuorten yli, tullen Beetlehemiin, ala-Juudeasta, todella epätasainen ja karu tie. Mitäpä jos tuo pieni aasi ei olisi ollutkaan niin varmajalkainen ja olisi kaatunut tämän pienen odottavan äidin kanssa?
Tai, noina päivinä, kun heidän kotimaahansa oli tulossa niin paljon matkustajia, koko maa oli liikkeellä, pyhiinvaeltajia ja matkailijoita, takaisin kotimaahansa, todella hyvä paikka varkaille noina päivinä. Kun he näkivät noiden pienten ihmisten karavaanit, ratsastajat, nuo varkaat olisivat voineet ratsastaa suoraan sinne ja teurastaa heidät, ja ottaa heidän tavaransa, ja mennä pois. Millainen asia se olikaan tälle nuorella naineelle parille, jonka heidän täytyi kohdata, ja miten siinä kävisi. Ja myöskin jos jotkut villieläimet, joita siellä oli, leijonia ja monia surmaavia eläimiä, villieläimiä, jotka vaelsivat erämäissä, joiden lävitse heidän täytyi kulkea. Mitäpä jos villieläin olisi alkanut tulla heitä kohti, ,mitä Joosef olisi voinut tehdä kepillä kädessään, ja vaimon kanssa, joka tuskin pystyi liikkumaan? Heillä oli se kaikki kohdattavanaan.
Mutta se antaa meille lohdutusta tietää tämä; että me emme pitele omaa kohtaloamme. Jumala pitelee meidän kohtaloamme. Ja Hän on määrännyt sen olemaan niin, ja mikään ei koskaan ole keskeyttävä Jumalan ohjelmaa. Me olemme saapumaisillamme.
Ja siellä ei ollut pelkoa. Ja kuitenki ehkäpä Maria ja Joosef, he olivat vain tavallisiä ihmisiä, kouluttamattomia, ja he eivät mitenkään voineet tietää näitä asioita, jotka olivat tapahtumassa tuona aikana, se oli Kirjoitusten täyttyminen.
Ja se on sama asia tänä päivänä. Että asiat ovat tapahtumassa juuri tänä aikana, jossa me elämme, ja monet meistä eivät tiedä mitään siitä, kuinka Jumala on liikkumassa.
Eräs nauhoitus-sisarista kysyi minulta tässä huoneessa, kun minä olin aikomaisillani puhua tuosta aiheesta kirjoitus seinällä ja sputnik ilmassa.
"Olisiko se ensi sunnuntaina?"
Minä sanoin: "Minä en tiedä."
Mutta, oi, kun me näemme tämän pimeän verhoutuvan ajan, Jumalan suuri käsi liikkuu vakaasti eteenpäin. Mikään ei pysäytä Sitä.
The Great Shining Light - 57-1222 - William Branham
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti