keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Vain uskokaa minua koko sydämestänne

Share
68. Nämä taiteilijat, joukko taitelijoita, menivät Roomaan opiskellakseen taidetta. Kaikki heistä menivät ulos iltaisin, suurin osa heistä ja tulivat kunnolla humalaan, pojat ja tytöt, ja makoilivat yhdessä, aivan kuten jotkut nykyaikaisista amerikkalaista. Makoillen...
Minä menin erääseen paikkaan, juuri tässä osavaltiossa, missä heillä oli kokous. Ja minä en ole ollut koskaan niin hämmentynyt koko elämässäni. Siellä on eräs suuri kaveri istumassa siellä, suuri hattu päässään, aivan koristeltuna tällä tavalla, ja kaikenlaisia viittoja, ja muita sellaisia yllään. Ja pienet pojat ja tytöt, kuudentoista, seitsemäntoista vuoden ikäisiä, nukkuen yhdessä hotellihuoneessa. Seuraavana aamuna, he kaikki tulevat alas, kumartaen ja "Isä Se-ja-se..." Oi, vain ajatellen; vääristellen noiden raukkojen lasten mielen sellaisella asialla, kun Jumala kasvatti heidät ollakseen Jumalan poikia ja tyttäriä, ollakseen puhtaita ja pyhiä, pyhitettynä Jumalan voimalla, pestynä Karitsan Verellä.

69. Minä tiedän, että se saa ihmiset vihaamaan minua joskus, mutta te tulette rakastamaan minua, kun minä kohtaan teidät toisella puolella. Minä kerron teille totuuden; se on perustus. Jos se.. Huolimatta siitä, mitä se maksaa, se.. Te tulette olemaan vilpittömiä. Ja kertoen teille totuuden. Tunnistaen sen olevan Jumalasta. "Olkaa pyhiä, sillä Minä olen pyhä," Hän sanoi. Lopettakaa synnissä eläminen.
Nämä ihmiset menivät ulos ja joivat ja touhottivat. Mutta yhden nuoren miehen he huomasivat. Tuo nuori mies, hän ei touhottanut sillä tavalla. Hän eli puhtaasti; iltaisin hän tuli kotiin ja meni nukkumaan. Hän eli kuten herrasmiehen tulisikin elää. Ja eräänä päivänä talonmies sanoi: "Minä haluaisin käydä kävelyllä kanssansi, poika."
Hän sanoi: "Hyvä on." He lähtivät kukkulalle, kävellen yhdessä kohti auringonlaskua.
Ja talonmies sanoi: "Nuori kaveri, sinä tulit tuon amerikkalaisten ryhmän mukana, etkö tullutkin?"
Ja poika sanoi: "Kyllä, herra, minä tulin."
Hän sanoi: "Minä haluan kysyä sinulta jotain."
Poika sanoi: "Hyvä on."
Hän sanoi: "Miksi sinä et mene ulos, ja juo, ja touhota ja makoile tyttöjen kanssa, ja kaikkea sellaista, koko yön lävitse, ja tule seuraavana aamuna takaisin, kuten he tekevät?"
Poika pysähtyi, laittoi kätensä tämän vanhan miehen olkapäälle. Hän sanoi: "Näetkö sinä, kuinka tuo aurinko on laskeutumassa länteen?"
Hän sanoi: "Kyllä vaan, minä näen."
Poika sanoi: "Tuon auringonlaskun takana, siellä on eräs osavaltio, Uuden Englannin osavaltiossa." Ja hän sanoi: "Tuossa eräässä osavaltiossa on eräs kaupunki. Ja tuossa eräässä kaupungissa, on eräs talo. Ja tuossa eräässä talossa, on tyttö. Ja tuo tyttö, minä vannoin hänelle, ennen kuin minä tulin tänne, että minä olisin uskollinen hänelle, että kun me--minä palaisin, me menisimme naimisiin. Hän vannoi minulle, lupauksen. Sen vuoksi, herra, minun kaiken huomioni viepi, niin kauan, kuin on kyse naisista, tuo tyttö tuossa paikassa." Ja hän sanoi: "Minä elän tänä päivänä, tuota tulevaa huomista varten." Millainen todistus."

70. Mitä kristitty voi sanoa. Miksi te ette tupakoi? Miksi teillä ei ole vähän hauskan pitoa? Miksi te ette tee, kuten muut heistä tekevät? Oi, te voitte sanoa: "Erään tähden takana, siellä on eräs kaupunki. Ja tuossa tietyssä kaupungissa on tietty Henkilö. Halleluja. Oi, minä elän Hänelle, sillä Hän kuoli minun puolestani. Ja eräänä päivänä Hän on tuleva. Ja minä elän tuota Elämää varten, joka on tuleva."
Oi, veli, usko minua; minä kerron teille totuuden. Minä kerron teille sen, mikä on totuus. Jumala tietää, että minä kerron teille totuuden. Vain uskokaa minua koko sydämestänne.

Hearing, Receiving And Acting - 60-0607 - William Branham

Ei kommentteja: