54. Sen vuoksi Jeesus sanoi... Ja uskon, että jos teillä on joku... Te voitte rakastaa ketä tahansa, joka rakastaa teitä, mutta voitteko te rakastaa niitä, jotka eivät rakasta teitä? Se on Kristuksen Henki. Näettekö? Kun nuo kohtelevat teitä väärin ja sanovat vääriä asioita teitä vastaan ja sydämestänne te siltikin rakastatte heitä, silloin te tiedätte, että te olette silloin tulossa lähelle Valtakuntaa. Näettekö? Niinpä Hän sanoi, "Jos me rakastamme niitä, jotka vain rakastavat meitä, niin minkä palkkion me saamme?"
Niinpä katsoin tuota vanhaa kotkaa ja huomasin nuo suuret mahtavat harmaat silmät, kun se räpäytti silmiään. Ja ajattelin, "No, mitä--mitä jumalista voisin nähdä tuossa kaverissa? Se on osa luomiskuntaa. No, mitä jumalista voisin nähdä siinä?" Huomasin, että hän ei pelännyt. Ja se on Jumala yksin siinä.
55. Jumalalla ei ole mitään käyttöä pelkurille. Jos te pelkäätte luottaa Häneen, älkää edes yrittäkö. Ellette te ole vakuuttuneita siitä, että Hän pitää Sanansa ja Hän pitää Lupauksensa, silloin mikään ei tule pysäyttämään teitä. Aivan. Mutta olkaa varmoja siitä, että te tiedätte, missä te seisotte, koska te teette itsestänne vain surkeampia.
Sitten huomasin sen... Ajattelin, "Etkö pelkää minua?" Minulla oli kiväärini nojaamassa puuta vasten. Sanoin, "Voin napata kiväärini ja ampua sinut." Ja se vain istui siellä. Ja huomasin, "Mitä... Miksi olet niin--miksi se ei pelkää?" Ja huomasin, että sillä oli siipensä. Se koetteli niitä jatkuvasti, nähdäkseen että kaikki sulat olivat kunnossa.
Ajattelin, "Siinä se on. Jumala on antanut sille kaksi siipeä. Sillä on luottamusta niihin. Se tietää, että se voisi olla tuossa puussa, ennen kuin koskettaisin kädellä tuota asetta. Ja sillä on täydellinen luottamus sen Jumalan antamaan tapaan paeta." Ja jos kotkalla Jumalan maailmankaikkeudessa voi olla tarpeeksi luottamusta Jumalan antamaan siipiensä lahjaan, kuinka paljon enemmän tulisi meidän, Jumalan lasten, luottaa Pyhään Henkeen, vaikka lääkäri sanoo, että te tulette kuolemaan syövän kanssa, niin kauan kuin te voitte tuntea tuon Jumalan voiman siellä, olkoon kaikki muu valetta ja Jumalan Sana totuus.
56. Tarkkailin sitä. Ajattelin, "Siellä Sinä olet, Jumala. Näen Sinut nyt, koska se ei pelkää." Jumala vihaa pelkureita. Rakkaus karkoittaa pelon. Niinpä jos teillä on rakkaus, niin teillä ei ole yhtään pelkoa. Ei ole mitään... Pelolla ei ole mitään arvoa itsessään. Ei ole mitään... Se estää teitä. Te sanotte, "No, mitäpä jos sinut ammutaan aamulla? Etkö pelkäisi?" En ollenkaan. Pelko ei auttaisi minua. Pelko voisi ainoastaan tehdä minut surkeammaksi. No niin, mitä usko voisi tehdä teille, jos he olisivat jo päättäneet, että te tulisitte kuolemaan aamulla? Usko voi kuitata armahdukseni. Aamen.
57. Niinpä sallikaa minun ottaa usko. Jos lääkäri sanoo, että te kuolette syöpään, se on kaikki, mitä hän tietää. Uskokaa, ja se on muuttava tilanteen teille. Jos hän sanoo, että te ette tule ikinä enää kävelemään, tuo mies kertoo totuuden; se on kaikki, mitä hän tietää. Se on se, mihin hän voi katsoa, mitä hän voi... Hän voi toimia ainoastaan aistiensa kanssa: tunto, haju, maku, kuulo.
Mutta näettekö, usko on niiden asioiden olemus, joita toivotaan, todiste asioista, joita te ette tunne, maista, haista, tai kuule. Se on uskoa. Te uskotte sen. Se on kuudes aisti näiden viiden aistin yläpuolella.
58. Sitten katsoin tuota kaveria, ajatelin, "Oi, ihailen sinua. Jumala, näen Sinut tuossa kotkassa." Ja se katsoi minua hetken ja huomasi, että olin sen ystävä, niinpä en aikonut satuttaa sitä. Ja hetken päästä, se jatkoi tuon mäntyoravan tarkkailemista. Ja huomasin, että tuo mäntyorava oli--oli se, joka kirosi häntä pahasti.
Ja se sai siitä tarpeekseen. Niinpä se vain kumartui alas ja teki suuren heilautuksen siivillään, noin kahden heilautuksen jälkeen se meni puiden yläpuolelle. Ja huomasin, mitä se teki. En koskaan unohda sitä.
59. Kuunnelkaa, te ansastajat, metsästäjät, se tiesi, kuinka asettaa siipensä. Ja siellä, kun puuska tuli vuorelle. Joka kerta, kun puuska tuli, se vain ratsasti sillä. Toinen puuska tuli, se ratsasti vähän korkeammalle. Sitten uusi puuska tuli, se meni vähän korkeammalle. Se ei koskaan liikuttanut sulkaakaan. Se vain tiesi, kuinka asettaa siipensä.
Ja katselin ja tarkkailin sitä, kunnes se meni kokonaan pois näkyvistäni. Seisoin siellä ja kyyneleet valuivat poskiani pitkin. Sanoin, "Siinä se on, Jumala. Siinä on tuo ajatus. Se ei ole..."
[Tyhjä kohta nauhalla. --Toim.] ja se lensi tiehensä. Oi Jumala! Siinä se on. Tietäkää vain, kuinka asettaa toivonne Hänen Sanaansa ja sanoa, että se on totuus. Jumala Maailmankaikkeudessaan... Uskotteko, että Hän on Maailmankaikkeudessaan? Hän on Omissa kukissaan. Voitteko nyt nähdä Hänet, mitä tarkoitan, auringonlaskussa, auringonnousussa, maapallon huolehtimisessa, aurinkokunnan pyörittämisessä, kaikki se, mitä Hän on? Voisin käyttää tunteja ja tunteja, vain tuossa yhdessä aiheessa: Jumala Maailmankaikkeudessaan.
Show Us The Father - 61-0521 - William Branham
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti