240. “Mitä sinä aiot tehdä nyt?”
”No, aion mennä sinne Kaliforniaan. Herra lähetti minut sinne Kaliforniaan. Vain.. Aion vetää nuottaa siellä hetken aikaa.” Menen sinne ja heitän verkkoni tällä tavalla ja vedän ylös. Viisitoista tuhatta tulee yhdellä kertaa. Pelastuivatko he kaikki? En tiedä. Siellä he ovat. Otan verkon ylös; se on tuo Evankeliumin verkko.
Jotkut niistä, Raamattu sanoi, olivat kaikenlaisia olentoja, joita oli vedessä. Ne kaikki hengittävät samassa vedessä, elävät samassa vedessä. Onko se totta? Näettekö? Siellä oli suokilpikonnia, mutakilpikonnia, käärmeitä, sammakoita, liskoja, haaskaeläimiä, ja oikeita kaloja.
No niin, nuo jotka olivat kaloja, kun Evankeliumin verkko tuli heidän ylleen, olivat kaloja rannallakin. Nuo, jotka olivat suokilpikonnia Evankeliumin verkossa, olivat suokilpikonnia rannallakin. Ei vie kauaa, kunnes ne ovat takaisin mudassa jälleen. Kuten sika rapakolleen, ja koira oksennukselleen, pois he menevät. Näettekö? Mutta alussa, ne olivat suokilpikonnia alun alkaenkin. Ei ole minun asiani sanoa, että ne ovat suokilpikonnia. Minä en tiedä. Minä vain vedän nuottaa (Näettekö?), vedän vain verkkoa. Mutta kun viimeinen kala tulee pois vedestä, veli, siinä se on.
245. Oi, Herra itse tulee alas ja sanoo, että työ on tehty.
Asema tullaan muuttamaan hetken päästä.
Aivan. Aivan. Kyllä vaan.
Hän sanoo, että työ on tehty ja saatettu loppuun. Se on kaikki ohi, kun viimeinen on tullut ulos. Ja siellä on ollut koko joukko sikarapakkoja ympärillä ja kaikkea muuta. Jumala vetää noita kaloja sieltä ulos niin nopeasti, kuin voi. Saarnaajat joka puolelta vain heilauttavat verkkoja suunnasta toiseen; me jopa kiedomme verkkoja toistemme ympärille. Me vain vedämme niin kovaa, kuin voimme, vetäen nuottaa. Se on aivan kohta valmis. Hän on räjäyttävä tuon vanhan lammen eräänä näistä päivistä, ja se tulee olemaan ohitse; mutta kalat menevät hyviin puhtaisiin vesiin sinne, missä niillä tulee olemaan Iankaikkinen Elämä ikuisesti. Aamen.
247. Oi, kun viimeinen tulee sisälle… Oi, kuinka—millainen etuoikeus se onkaan Jumalalle sanoa, ”Haluaisitko olla kala?” Aamen. ”Haluaisitko olla kala Minun pöydässäni? Haluaisitko tulla ja olla liha Minun pöydässäni?” Oi. Varmasti, varmasti Herra. Näettekö?
Mutta heidän luonteensa on kala. Näettekö? Kun te olette kristitty, niin teidän luonteenne on kristitty. Teidän ei tarvitse sanoa, ”No niin, te—te—te ette voi—te ette voi polttaa. Te ette voi juoda. Te ette voi tehdä tätä.” Teidän ei tarvitse sanoa sitä. He eivät vain tee sitä joka tapauksessa. Näettekö? Heidän luonteensa on erilainen. Kristuksen Henki on tuossa henkilössä, ja Kristus ei tee noita asioita. Näettekö?
Te sanotte, ”Teidän täytyy rakastaa Herraa; teidän täytyy mennä seurakuntaan.” Teidän ei tarvitse kertoa sitä noille ihmisille. He menevät joka tapauksessa. He menevät läpi sateen. He menevät… He menevät läpi kuoleman mennäkseen seurakuntaan. Varmasti. He rakastavat sitä. Heidän vain täytyy päästä sinne. Siinä kaikki. Se on heidän elämänsä. Jos he eivät, he—heistä tuntuu, että he menehtyvät. Varmasti. Kyllä vaan. Teidän vain täytyy päästä sinne.
God Keeps His Word – 57-0407M – William Branham
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti