Huomatkaapa, turvapaikka oli ainoastaan Hänen valitsemassaan paikassa, Hänen karitsassaan, ja karitsan nimessä. Huomatkaapa, se oli uroslammas, uros, ei naaras. Ei seurakunta, hän; vaan Hänen nimensä, ei seurakunnan nimi. Se, missä Hän olisi kohtaava kansan, ei ollut seurakunnan nimessä, vaan Hänen Nimessään, Hänen, Karitsan! Nyt me sanomme, "Seurakunta, suuri, mahtava seurakunta, se teki sen ja se teki tämän. Se on saanut tuulta purjeisiinsa. Me olemme saaneet lisää väkeä. Meillä on suuret luvut. Me olemme mahtava seurakunta. Se on mahtava." Mutta Jumala ei koskaan sanonut mitään siitä. Hän sanoi, "Hän." "Hän," on tuo kohtaamispaikka, Karitsa, ei seurakunta. Ei hänen nimessään, vaan Hänen Nimessään. Hän ei laittanut seurakunnan nimeä minnekään. Hän laittoi Oman Nimensä "Häneen"! Sen vuoksi, "Kaikki, mitä meidän täytyy tehdä, tai sanoin tai teoin, niin meidän täytyy tehdä se kaikki Jeesuksen Kristuksen Nimessä." Jos me rukoilemme, niin meidän täytyy rukoilla Jeesuksen Nimessä. Jos me pyydämme jotain, niin meidän täytyy pyytää Jeesuksen Nimessä. Jos me vaellamme, niin me vaellamme Jeesuksen Nimessä. Jos me puhumme, me puhumme Jeesuksen Nimessä. Jos me kastamme, niin me kastamme Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Sillä, "Kaikki mitä me teemme sanoin tai teoin, niin tehkää se Jeesuksen Kristuksen Nimessä."
God's Chosen Place Of Worship - 65-0220 - William Branham
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti