lauantai 16. kesäkuuta 2012

Me tarvitsemme kuolemista

Share
He kokoontuvat yhteen ja rukoilevat pitkiä rukouksia ja menevät sinne. Ja kuinka yhtenä päivänä missä heitä oli monia, sata viisikymmentä tuhatta, tai jotain sellaista, yhteen kokoontuneina, sekä protestanttisia että katolisia, lausuakseen joitain rukouksia, ja rukoillakseen joitain rukouksia, ja tehdäkseen joitain rukouksia, ja niin edelleen. Se olisi ollut sama, kun he eivät olisi kokoontuneetkaan; se ei ole minkään arvoista Jumalan silmissä. No niin, jos tulen kriittiseksi, suokaa minulle anteeksi. Näettekö? Mutta minä--minun on... Teidän täytyy antaa sen upota syvälle. Näettekö? Teidän täytyy saada se osumaan naulan kantaan.

Ja mitä hyötyä siitä oli? Ei mitään. Ja se ei koskaan tule hyödyttämään, ellei jokainen ihminen, joka tunnustaa olevansa kristitty, unohda omia kykyjänsä ja anna itseänsä Jumalalle. Silloin Jumala voi saavuttaa Tarkoituksensa lähettämällä, ei herätystä, vaan veli, mitä Hänen täytyy lähettää ensin, on kuolema (Aivan.) jotta me voimme herätä. Teidän täytyy kuolla ennen kuin te voitte uudestisyntyä, ja teidän täytyy... Hän haluaa meidän itsemme kuolemista. Tämä Tabernaakkeli tarvitsee kuolemista, ja minä sen kanssa. Kaikki meistä, me tarvitsemme kuolemista, että meidät voidaan herättää uuteen elämään, uuteen otteeseen, uuteen toivoon, uuteen kokemukseen. Me tarvitsemme ensin surun päivän.
Perfect Strength By Perfect Weakness - 61-1119 - William Branham

Ei kommentteja: