Se tietää, että aurinko paistaa jossain

Share

Eräänä iltana, kun pidin kokouksia täällä Milltownin baptistiseurakunnassa, kun olin paimenena siellä, olin tulossa kotiin erään vanhan ystäväni kanssa ollakseni yön hänen luonaan. Ja huomasin kävellessäni sen ohitse, setri-tiheikössä oli satakieli. Läpi koko yön se lauloi sydämensä pohjasta, niin kovaa kuin se vain pystyi. Pystyn hyvin ymmärtämään, miksi linnut laulavat päiväsaikaan. Voin kuvitella niiden kylpevän auringossa, mikä saa ne laulamaan. Mutta mikä saa satakielen laulamaan? Niinpä hankin itselleni kirjan ja luin satakielestä. Opin, että satakieli, mikä saa sen laulamaan, se tarkkailee taivasta. Ja joka kerta, kun se näkee pilven väistyvän ja näkee yhden tähden, yhden valonsäteen, se alkaa huutamaan ja laulamaan sydämensä pohjasta. Miksi? Koska se tietää, että aurinko paistaa jossain. Hän puhuu maalle takaisin, että aurinko paistaa jossain. Ja veli, sisar, niin kauan kuin sydämessäni, läpi mustien kärsimysten ja koettelemusten ja ongelmien pilvien, jos voin tuntea Pyhän Hengen lävistävän kaiken sen silloin tällöin ja Hän antaa minulle siunauksen, niin tiedän, että Jumalan voima yhä elää ja hallitsee jossain. Aivan. Jos voisin kysyä aamutähdeltä, "Mikä saa sinut loistamaan siellä? Miksi sinä loistat?" Se sanoisi, "Se en ole minä, joka loistan, veli Branham," jos tähti voisi puhua. "Se on ainoastaan aurinko, joka loistaa minuun, joka saa minut loistamaan." Ja sillä tavalla se on jokaisen ihmisen kanssa, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen, joka on kätketty Häneen. Se ette ole te, joka loistaa; se on Pyhä Henki, joka loistaa teihin, joka antaa teille tämän toivon ja tämän ylösnousemuksen ilon.

Go Tell My Disciples - 53-0405S - William Branham