Sinun toiveesi on minun käskyni

Share

No niin, hänen sotilaansa eivät voineet tulkita hänen ajatuksiansa, mutta veli, he rakastivat häntä kaikella, mitä heissä oli. Hänen pieninkin toive oli heidän käskynsä. Kolme hänen väkevistä sotilaistaan vetivät esiin miekkansa, livahtivat leiristä, ja raivasivat tiensä, kaksikymmentä viisi mailia. Daavid, kun he olivat matkalla, epäilemättä ihmetteli, "Missäköhän he ovat? Mitäköhän he ovat tehneet? Minne he menivät? Tiesivätkö he, että he panevat elämänsä vaakalaudalle?" He ovat suoraan kuoleman loukossa, kahdenkymmenen viiden mailin linjan matkalla, väijytyksiä joka puolella, ja miekat välkehtien, ja kilvet kumisten; mutta heidän miehensä, heidän veljensä, jonka he uskoivat olevan kuningas, halusi juotavaa. Oi veli, mietin, ovatko tämän päivän soturit valmiita raivaamaan tiensä läpi muodollisuuden, epäilysten, ja epäuskon virkistäytyäkseen Herran Läsnäolossa, Hänen toiveestaan? "Pieninkin toiveistasi; olkoon se Afrikassa, Intiassa, olkoon se kadulla, missä tahansa se onkin, pienkinkin toiveistasi Herra, on minun käskyni. Kuolema ei merkitse minulle mitään. Kuuluisuus, oi--kuka minä olen, mitä minä tulen olemaan, se ei merkitse mitään, Herra. Kysymys on Sinun toiveesi täyttämisestä." Sellainen sotilas seisoo Hänen rinnallaan. "Jos minua kutsutaan pyhäksi kieriskelijäksi, jos minun nimestäni tehdään skandaali, jos minut potkitaan kadulle, se ei merkitse mitään. Sinun toiveesi on minun käskyni." Se on todellinen sotilas. Mitä he tekivät? He taistelivat tiensä lävitse, kunnes he pääsivät tuolle kaivolle. He laskivat ämpärin. Ja tässä he tulevat takaisin, taistellen, raivaten tiensä oikealta vasemmalle, ja he tulevat Daavidin läsnäoloon. He sanoivat, "Tässä, herrani." Oi. Mitä? Mies, joka oli häväisty, mies, jota seurakunta vihasi, mies, jota kuningas vihasi, mies, jota filistealaiset vihasivat, mies, jota vihattiin lähes kaikkialla. Mutta pieni joukko seurasi häntä, he tiesivät, että hän oli tuleva kuningas.

Why Little Bethlehem? - 58-1228 - William Branham

Älkää murehtiko

Share

Eräänä näistä päivistä vanha äiti on sanova, "Tiedättekö mitä? Loppujen lopuksi, kultaseni, mehän olemme kaikki yhtä." Ja tiedättekö, mitä se on silloin? Kirkkojen Liittouma tulee yhdistymään, kuten he ovat nyt yhdistymässä. Ja tiedättekö, mitä on käyvä tällaisille pienille ryhmille? Te tulette maksamaan siitä, pojat. Se on tarkalleen totta. Mutta älkää murehtiko, Karitsa tulee voittamaan heidät. Sillä Hän on herrojen Herra ja kuningasten Kuningas, ja Jumala on tuleva johdattamaan Seurakuntansa, kirkkokunnan sijaan. Hän on vuodattava tuota kultaista Pyhän Hengen öljyä tuon seurakunnan ylle, veli, Tuli on lankeava Taivaasta, ihmeiden ja merkkien tapahtuessa tavalla, jota ette ole koskaan ennen nähneet. Kyllä vaan. "Älä pelkää, pieni lauma, sillä teidän Isänne hyvä tahto on antaa teille Valtakunta." Kyllä vaan. "Hän, joka kestää loppuun saakka..." Siinä se on. Pysykää tarkalleen tiellä; pitäkää päänne suunnattuna Golgatalle. Tämä Raamattu on oikeassa. Älkää murehtiko.

Why Are We Not A Denomination? - 58-0927 - William Branham

Te ette voi pysyä erämaassa ja odottaa saavanne sitä

Share

Hän sanoin, "Mutta käsky käskyn päälle, läksy läksyn päälle. Milloin siellä, milloin täällä. Sillä sopertavin huulin ja vieraalla kielellä hän on puhuva tälle kansalle, ja tämä on lepo." Aamen. Hebrealaiskirjeen 4. luvussa sanottiin, "Jumalan kansalle on sapatinlepo jäävä, sillä me, jotka olemme päässeet Hänen lepoonsa, olemme saaneet levon teoistamme, kuten Jumala omista teoistaan." Jumala työskenteli kuusi päivää, ja sapatin päivänä Hän lepäsi, ja eikä enää palannut takaisin. Ja ihminen voi työskennellä maailmassa, kunnes hän on kaksikymmentä vuotias, kolemkymmentä, neljäkymmentä, seitsemänkymmentä, ja kun hän lopettaa maailman työt, hän menee iankaikkiseen lepoon Jumalan kanssa, kuten Jumala alussa. Oi, veli, jos sinä elät rajamaalla tänä iltana, tule ylitse. Kulje Jordanin poikki. Se on ihmeellistä. Täällä on suuria viinirypäleitä. Meillä on alkuperäinen todiste, meillä on... Halleluja. Meillä on Joosuoita ja Kaalebeja, jotka ovat käyneet rajan takana ja tuoneet mukanaan todisteita, että se on hyvää maata. Jumalan jokainen lupaus on täällä. Täysi Evankeliumi, täysi Raamattu, jumalallinen parantuminen, riemuitseminen, onnellisuus, rauha, kaikki, mitä Raamattu lupasi, jokainen hedelmä on tässä maassa. Aamen. Se on teidän, jos vain pyydätte sitä. Mutta ensimmäisenä teidän täytyy ylittää Jordan. Te ette voi pysyä erämaassa ja odottaa saavanne sitä, koska viinirypäleet eivät kasva siellä sillä tavalla.

The Results Of Decision - 55-1008 - William Branham

Vaeltakaa silloin Jumalan kanssa

Share

Jeesus Kristus, huolimatta siitä, oliko Hän myrskyssä, ja heiluttivatko myrskytuulet venettä puolelta toiselle, tai seisoiko Hän keskellä demonijoukkoa; roikkuiko Hän jossain, se ei koskaan liikahduttanut Häntä. Hän valesi s uoraan eteenpäin niin rauhallisena ja hiljaisena, kuin vain voi. Miksi? Hän oli yksinkertaisesti tietämätön pelosta, mitä tahansa Hänen ympärillänsä olikaan. Se on totta. Tulisiko se tapahtumaan, vai eikö se tulisi tapahtumaan; Hän tiesi, että se tulisi tapahtumaan, koska Jumala sanoi niin. Hän ei sanonut, "Oi, mietinpä, rukoilinko tarpeeksi? Mietinpä, paastosinko tarpeeksi? Mietinpä, teinkö tätä?" Hän vain vaelsi suoraan eteenpäin tietämättömänä. Se on totta. Hän uskoi, että se mitä Jumala sanoi, on totuus. Sanan täytyi täyttyä, ja Hän tiesi, että Hänen elämänsä oli tullut täyttämään Sen. Se on totta. Ja te olette täällä täyttämässä Sitä myös. Vaeltakaa vain tietämättömänä pelosta. Vaeltakaa tietämättömänä arvostelusta. Vaeltakaa tietämättömänä maailmasta. Vaeltakaa, kuten te vaellatte Kristuksessa. Vaeltakaa Hänen kanssaan, kiinnittämättä huomiota oikeaan tai vasempaan käteen, jatkakaa vain eteenpäin. Jos seurakunnassa tulee jotain esille, vaeltakaa silloin Jumalan kanssa. Halleluja. Jos sairaus iskee teihin, vaeltakaa silloin Jumalan kanssa. Jos naapuri ei pidä teistä, vaeltakaa silloin Jumalan kanssa. Jatkakaa vain vaeltamista Jumalan kanssa. Eenok, eräänä päivänä vaelsi sillä tavalla. Tiedättekö, mitä hän teki? Hän vaelsi kotiin saakka Jumalan kanssa; hän oli tullut tiellä niin pitkälle, ettei hän enää halunnut palata. Aamen.

He Swore By Himself - 54-1212 - William Branham

Sillä jotain on todellakin tapahtunut minun elämässäni

Share

Niinpä, kun Jumala on ankkuroinut Rakkautensa ihmissydämeen, siinä on jotain... Omana todistuksenani. Jos minut tuomitaan, kun tulen Jumalan tuomioistuimelle lopun aikana, jos se on niin määrätty, ja minun täytyy seistä Hänen Läsnäolossaan, ja Hän osoittaa Majesteettisella sormellaan minua ja sanoo, "Mene pois luotani." Jos pidän tämän saman asenteen, joka minulla nyt on, ja tulen olemaan helvetissä, tulen yhä rakastamaan Häntä. Näettekö? Ja Hän on oikeudenmukainen. Olen ansainnut meneväni sinne alun perinkin. Ja jos tietäisin, että olisin tuomittu, ja tietäisin nyt, että minut tultaisiin tuomitsemaan lopussa, senkin jälkeen, kun olen työskennellyt Hänelle sata vuotta tästä eteenpäin, haluaisin yhä työskennellä Hänelle. Jos ei olisi--jos ei olisi taivasta, jos ei olisi mitään palkkaa, haluaisin siltikin olla kristitty. Aivan. Se on vain sellainen täydellinen tyydytys, jotain, joka vain... rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen. En vaihtaisi sitä mihinkään. Olen koittanut kaikkea, mihin olen ollut tarpeeksi suuri. Ja on monia asioita, joihin en ollut tarpeeksi suuri, mutta yritin sitä joka tapauksessa. Mutta en ole koskaan kohdannut mitään sellaista, joka olisi täyttänyt minut niin täydellisesti. Ja mikään ei ollut koskettanut reunoja, kunnes eräänää iltana Jeesus Kristus tuli tähän kurjaan irlantilaiseen sydämeeni. Se teki minusta eri ihmisen. Näettekö? Jos minä, tänä iltana, saarnaisin ja tuhat ihmistä kääntyisi, ja--tai sanotaan, että tuhat ihmistä olisi kuollut Jumalan innoittamina viisikymmentä vuotta sitten, ja he nousisivat ylös tänä iltana, ja minä olisin kuolemassa. Ja he sanoisivat, "Veli Branham, älä luota siihen; se on valetta. Mene pois siitä. Luota johonkin muuhun..." Sanoisin yhä, "Antakaa minun kuolla uskoen Herraan Jeesukseen Kristukseen." Sillä jotain on todellakin tapahtunut minun elämässäni.

God Perfecting His Church - 54-1204 - William Branham

Te muututte aina

Share

Tulkaa, sanokaa, "Herra Jumala, minussa ei ole mitään hyvää; minussa ei ole mitään. Anna minulle anteeksi. Olen syntinen." Se on oikea tapa tehdä se. Älkää seiskö ja olko näyttelijöitä, fariseuksia. Älkää juosko pois sellaisten arkipäiväisten asioiden kanssa, niin paljon pikkuruisia asioita, jotka eivät edes merkitse mitään. Teidän autonne ja kaikki muukin, mitä teillä on, tulee katoamaan. Pitäkää huoli sielustanne. Hankkikaa se ensin. Oikaiskaa se siellä, kunnes tuo syvä, asettunut rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, tulee ja uppoaa syvälle teidän sydämiinne, ja te tunnette Hänen pyyhkivän jokaisen tahran. Sitten, veli, kenenkään ei tarvitse kertoa sinulle, mitä tehdä sen jälkeen; te tiedätte, mitä tehdä, kyllä, jos olet ikinä koskettanut Häntä kertaakaan. Kukaan ihminen ei voi tulla Hänen Läsnäoloonsa, ja puhua Hänelle, ja mennä sitten ikinä pois, ja olla yhä sama ihminen. Te muututte aina. Kun te puhutte Hänelle, niin teidän sielunne saa sellaisen vaikutuksen, jota ette tule koskaan unohtamaan.

The Unwelcomed Christ - 55-0911 - William Branham

Hänellä oli Kristus, joka piteli hänestä kiinni

Share

Menin erään kaverin luokse. No niin veljet, minä mainitsen seurakuntien nimiä tänä aamuna. En tarkoita mitään pahaa sillä. Mutta menin erään kaverin luokse, joka kuului Assemblies of God seurakuntaan. Hän ei tuntenut minua. Siitä on jo vuosia. Kävelin hänen luokseen. Sanoin, “Mitä kuuluu, herra.”
Hän sanoi, “Mitä kuuluu.” Sanoin, “Ymmärrän, että olet saarnaaja.”
Hän sanoi, “Kyllä olen.” Ja aivan juuri ennen… Suuri mies Assemblies of God seurakunnassa, hän halusi minun liittyvän Assemblies of God seurakuntaan. Hän sanoi, “Tule, liity, koska me olemme maailman suurin helluntai-organisaatio maailmassa.”
Sanoin, “Se voi olla niin, veljeni, mutta haluan seistä teidän kaikkien välillä ja sanoa, ‘Me olemme veljiä,’ näethän?” Sanoin, “Voin olla vähän ojassa osaltani, sinä voit olla myös, mutta ollaan joka tapauksessa veljiä. Näethän? Ollaan veljiä.”
Ja hän sanoi, “Oi, hyvä on. Meillä on seurakunta.”
Niinpä satuin tutkimaan asioita. Menin tämän kaverin luokse; otin negatiivisen asenteen molemmin puolin, koetellakseni. Menin tämän veljen luokse, ja sanoin, “Olen kuullut, että kuulut Assemblies of God seurakuntaan, olet sananpalvelija.”
Hän sanoi, “Kyllä olen. Kuka sinä olet?”
Minä sanoin, “Olen baptisti.”
Ja hän sanoi, “No, oletko saanut Pyhän Hengen?” Sanoin, “Kyllä olen. Olen vastaanottanut Pyhän Hengen.”
Ja hän sanoi, “Oletko puhunut kielillä?”
Sanoin, “Kyllä. Kyllä, olen puhunut kielillä.”
Hän sanoi, “Veli, olet saanut Sen. Halleluja. Ylistys Herralle. Se on siinä.”
Sanoin, “Kyllä, olen vastaanottanut Pyhän Hengen, ja puhunut kielillä, ja todisteena siitä.” Ja sanoin… Hän sanoin, “Oi, no silloin tulet ulos tuosta vanhasta, jäykästä, muodollisesta baptistiseurakunnasta. Halleluja.” Ja hän puhui pari kertaa kielillä. Sanoin, “Kyllä, vastaanotin Pyhän Hengen, otin kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Ja…”
Hän sanoi, “Teit mitä?”
Ja sanoin, “Vastaanotin Pyhän Hengen, ja otin kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimessä.”
Hän sanoi, “Et sinä saa Pyhää Henkeä sillä tavalla.”
Sanoin, “Kerrot sen minulle liian myöhään. Olen jo tehnyt sen.” Niinpä hän sanoi…
Ja sanoin, “Olen—olen—olen… Olen jo tehnyt sen.”
Ja hän sanoi, “Oi, et sinä voi saada Sitä sillä tavalla. Uskotko sellaiseen harhaoppiin?” Näettekö?
Minä—sanoin, “Oi, en kutsuisi sitä harhaopiksi. Raamattu opettaa niin.”
Hän sanoi, “Lähde ulos talostani. En halua olla missään tekemisissä kanssasi.”
Sanoin, “Hyvä on. Herra olkoon kanssasi, veli.” Kävelin sitten ulos. Jokin aika sitten, eräs vanha baptistisaarnaaja siellä… Se oli ensimmäinen matkani Phoenixiin, Curtisiin. Menin tapaamaan tätä vanhaa poikaa. Kävelin hänen luoksensa, ja sanoin, “Miten menee, herra.”
Hän sanoi, “Miten menee.” Sanoin, “Olen kuullut, että olet baptistisaarnaaja.” Kauan sitten, kun tuo pieni poika, tuossa paikassa parantui tuosta keuhkovaivasta, missä oli tuota tuberkuloosia silloin. Unohdin tuon paikan nimen. Ja niinpä sanoin vain, “Olen kuullut, että olet baptistisaarnaaja.”
Hän sanoi, “Kyllä.”
Sanoin, “Oletko vastaanottanut Pyhän Hengen?”
Hän sanoi, “No, mikä sinä olet, helluntailainen?”
Ja minä sanoin, “Kyllä, olen helluntailainen.” Olin baptisti toiselle kaverille, mutta olin helluntailainen tälle toiselle. Sanoin, “Kyllä, olen helluntailainen. Oletko saanut Pyhän Hengen? Onko todistetta, että olet puhunut kielillä?”
Hän sanoi, “Mhmm, no, kerronpa sinulle, veli, se ihan hyvä asia.” Hän sanoi, “Mutta, tiedätkö, en vain koskaan… Jollain tapaa en vain koskaan nähnyt sitä asiaa sillä tavalla.” Hän sanoi… Ja sanoin, “Oi, no sinä et ole saanut vielä mitään sitten. Siinä kaikki. Sinulla ei ole mitään, ellet ole tehnyt sitä. Siinä kaikki.”
Hän käveli luokseni, otti kädestäni kiinni, katsoi minua silmiin ja laittoi kätensä minun ympärilleni. Hän sanoi, “Mutta me olemme veljiä, emmekö olekin? Me olemme menossa taivaaseen, emmekö olekin, veli?”
Sanoin, “Kyllä, veli, satun olemaan puolellasi.” Näettekö?
No niin, sanoin, “Tuo mies todisti tuolla, että hänellä oli Pyhä Henki, ja toinen kaveri todisti, että hänellä ei ollut Pyhää Henkeä.” Se on totta. Näettekö? Tarkalleen totta. Näettekö? Tuolla miehellä oli teologiaa, mutta niin pian, kuin sanoin jotain, joka oli vastoin hänen teologiaansa, hän räjästi kappaleiksi, koska hänellä ei ollut mitään muuta, kuin teologiansa. Kun vastustin tämän toisen miehen teologiaa, ja hänellä oli Kristus, joka piteli hänestä kiinni. Aamen. Oi. Olkaa vaunuja, täytettyjä hyvillä asioilla, ja uskokaa toinen toisiinne, uskokaa Jumalaan, ja rakastakaa toinen toisianne, ja Herra on siunaava meitä. Ettekö uskokin niin? Aamen.

The Unwelcomed Christ - 55-0911 - William Branham