64. Ottakaa asemanne. Kyllä vaan. Näyttäkää joitain arpeja. Teillä ei ole vielä todistusta; te ette ole tehneet mitään. Te voitte yhtä hyvin mennä ulos ja tehdä jotain Jumalalle. Tehkää jotain.
Täällä jokin aika sitten, minä luin Jack Coysta, intiaanioppaasta täällä Lännessä. Ja eräänä päivänä hän oli eksyksissä. Hän ei voinyt löytää tietä. Ja hän oli ollut eksyksissä, ja hänen hevosensa oli kuolemaisillaan. Ja hän oli--se oli--se hengitti raskaasti. Kaikki vesi oli loppunut. Hän oli erämaassa. Ja hän oli johtamassa hevosta, kompuroiden. Kristitty mies, hän tiesi, että ei menisi kauaa, kunnes kuolema viimein ottaisi heidät.
Hän kulki eteenpäin ja hetken päästä, he löysivät buffaloiden polun, missä eläimiä oli juossut. Ja niinpä, hän yritti nousta hevosen päälle. Silloin hän ajatteli, että ne olisivat menneet veden äärelle, niinpä hän hyppäsi hevosensa selkään, ja alkoi mennä sitä polkua pitkin. Hevonen tuskin pystyi kävelemään, ja tuskin hänkään pystyi. Niinpä, hän tuli alas selästä.
65. Ja hetken päästä, polku erkaantui. Ja yksi polku johti tähän suuntaan ja toinen tuohon suuntaan. No, siinä, joka meni tähän suuntaan, oli vain muutama jälki. Mutta toinen, joka meni tuohon suuntaan oli hyvin tampattu. Ja niinpä, Jack käänsi hevosensa ympäri mennäkseen tätä polkua, ja vanha hevonen ei suostunut menemään sitä polkua. Hän halusi mennä tätä polkua pitkin. Niinpä, Jack yritti kannustaa hevostaan eteenpäin. Se ei lähtenyt. Se jatkoi vastustelemista, yrittäen mennä takaisin tätä tietä.
Ja Jack tuli todella vihaiseksi, ja hän paiskasi kannuksensa hevosen nahkaan. Ja hän viilsi hevosta, kunnes veri virtasi siitä, sillä tavalla. Ja se alkoi vapista. Se oli kaatumaisillaan. Jack nousi pois sen selästä, ja hän ajatetteli: "Se on kantanut minua läpi tämän erämaan. Se on ollut hyvä minulle ja kuinka se... No niin, se uskoo, että vettä on tällä suunnalla. Siellä ei ole kovinkaan paljon jälkiä."
Ja sillä tavalla se on tänä iltana, ystävät. Tällä suunnalla ei ole paljon jälkiä. Mutta se johtaa Elämään.
66. Suunta on kuulutettu tänne, kuulukaa vain, mihin tahansa te haluatte ja jatkakaa eteenpäin, niin kauan, kuin te laitatte nimenne seurakunnan kirjaan. Ja ollen--Pyhän Hengen vastaanottaminen sen jälkeen, kun te uskoitte, ei ole niin hyvin kuulutettu tänä iltana. Kuunnelkaapa, ja minä ajattelen, että...
Jack ojentautui, hän sanoi ja laittoi päänsä... Hän taputti hevostaan ja sanoi: "Bess, minä olen pahoillani, että minä tein sen. Sinä olet ollut uskollinen kantaessasi minua näin kauas, ja minä olen valmis riskeeraamaan elämäni. Minä olen kuullut, että hevosilla on aistit, että ne tietävät, missä vettä on. Eläimet.. Jos sinä olet kantanut minua tänne saakka... Minä olisin kuollut kauan sitten ilman sinua. Mutta se--minä aion ottaa sinun tiesi. Minä aion pidellä sinusta kiinni. Minä aion ottaa sinun tiesi. Jos me kuolemme, me molemmat kuolemme yhdessä."
Minä ajattelen sitä... (en verratakseni minun Herraani hevoseen) Mutta Hän on kantanut minua tänne saakka; tämä vanha kunnon Pyhän Hengen uskonto on tuonut minut turvallisesti tänne sakka. Kuolemani hetkellä, minä otan otteen Golgatasta (Halleluja!), ja sanon: "Sinä kannoit minut läpi jokaisen sairauden, ja läpi elämän pimeyden ja mustuuden, ja läpi helvetin katkerien paikkojen. Minä luotan Sinuun kuolemani hetkellä." Kyllä, herra. En johonkin teologiaan, vaan Pyhään Henkeen Jumalan Sanassa. Kristukseen, lujaan Kallioon.
67. Hän ei ollut kulkenut, kuin vähän matkaa, kun hevonen alkoi yrittää ravata. Se oli niin poloinen ja kyljestään vuotava. Hän ei päässyt paljoakaan pitemmälle tietä pitkin, kunnes he päätyivät suoraan suurelle vesilähteelle siellä.
Hän sanoin, että hän hyppäsi suoraan veteen, hän ja hevonen molemmat. Ja he joivat, ja hän pesi hevosen sieraimet. Ja hän taputti sitä ja he huusivat. Ha he kiittivät Jumalaa, ja hän nosti kätensä ylös ja itki ja huusi, ja kaikkea sellaista. Hän sanoi, että hänellä oli vain mahtavaa aikaa. Hetken päästä, hän kuuli jonkun nauravan. Ja toisella puolella seisoi joukko juopuneita kullanetsijöitä, hän meni sinne ja he sanoivat: "Kuka sinä olet?"
Hän sanoi: "Minä olen Jack Coy, intiaanireservaatista."
He sanoivat: "No, tulehan tänne, Jack. Meillä on jotain syötävää. Meillä on vähän peuranlihaa täällä."
68. Niinpä hän meni sinne ja hän näki, että he olivat juomassa, niinpä hän söi peuranlihaa heidän kanssaan. Ja hetken kuluttua, he sanoivat. "Hyvä on, Jack, sinä olet..." He olivat kaikki... Hän sanoi: "Mikä päivä tänään on?" He sanoivat: "Me juhlimme heinäkuun neljättä."
Hän sanoi: "No, nyt on lokakuu." He olivat täysin juovuksissa ja he olivat olleet siellä niin kauan, että he eivät... He olivat löytäneet kultaa. Ja he olivat matkalla takaisin. Ja he eivät välittäneet. He vain pitivät hauskaa. Ja he ajattelivat, että laskisivat vähän leikkiä hänen kanssaan.
Niinpä, he sanoivat... No, yksi heistä hoiperteli hänen luokseen, vanha pieni ruman näköinen kaveri. Hän sanoi: "No niin, Coy, mitäpä, jos ottaisit ryypyn meidän hyvää likööriä?"
Hän sanoi: "Ei kiitos, pojat, minä en juo."
Mies sanoi: "Ah, otahan nyt." Te tiedätte, millainen juopunut on. Hän sanoi: "Kyllä, sinä juot. Sinä otat yhden ryypyn."
Hän sanoi: "Ei, pojat. Kiitos vain. Minä en juo."
Mies sanoi: "No odotahan. Jos meidän peuranlihamme on tarpeeksi hyvää syötäväksi, niin meidän viskimme on tarpeeksi hyvää juotavaksi. Nyt, sinä juot--sinä otat ryypyn."
Ja toinen mies sanoi: "Aivan oikein. Kerroppa hänelle se. Me olemme sinun apunasi."
Mies sanoi: "Sinä juot sen tai sinä kuolet."
69. Niinpä hän nappasi hänen 30-30 kiväärinsä ja laittoi panoksen sisään. Jos kukaan tietää, mitä se tarkoittaa erämaassa. Kun he ottavat tuon 30-30 Winchesterin, se tarkoittaa, että jotain on tapahtumassa.
Niinpä, hän otti 30-30 kiväärin sillä tavalla, ja sanoi: "No katsohan, Jack. No niin, sinä--jos sinä... Jos meidän peuranlihamme on tarpeeksi hyvää sinulle syötäväksi, silloin meidän meidän viskimme on tarpeeksi hyvää sinulle juotavaksi meidän kanssamme. Jos sinä olet niin kiltti poika ja etkä halua juoda meidän viskiämme, niin silloin, sinä voit maksaa. Annetaan sinun luiden valkaistua tässä erämaassa."
Hän sanoi: "Odottakaapa hetki, pojat, ennen kuin te teette sen. Minä arvostan teidän peuranlihaanne. Minä maksan teille."
"Me emme halua sinun maksavan. Me haluamme sinun juovan ja olevan sosiaalinen." Te tiedätte, millaisia juopuneet ovat, sillä tavalla.
Hän sanoi: "Pojat, hetkinen vain. Minä en aio juoda, mutta ennen kuin sinä nostat tuon aseen ylös" (kun hän oli juuri tähtäämässä sitä) hän sanoi: "Minä haluan kysyä sinulta jotain."
Mies sanoi: "Tässä, sinä otat tämän pullon, ja otat tämän ryypyn, tai minä vedän tämän kiväärin liipaisinta."
Hän sanoi: "Hetkinen vain, ennen kuin sinä vedät tuota liipaisinta, sallikaa minun kertoa todistukseni. Minä olen kotoisin vanhasta bluegrass seudulta, Kentuckysta. Vuosia sitten, minä seisoin eräänä aamuna pienen vanhan vedettävän sängyn nurkalla. Minun isäni oli kuollut. Minun äitini makasi siinä ja, aamun ensisäteet hiipivät vanhan paljaslattian halki.
70. Samanlaisessa paikassa, missä minä itse kasvoin. Ei--ei lankkuja lattiassa, vain turvetta. Meidän--meidän keittiön pöytämme oli kanto, jossa oli jalat. Ja niinpä silloin... Se oli palanen puuta sahattuna ja laitettu pystyyn sillä tavalla.
Se on se, mitä--mikä oli meidän keittiön pöytämme. Jotkut meistä istuivat pedillä. Ja muut istuivat vanhassa tuolissa, joka oli tehty ladon lankuista. Ja sitten siellä on...
Hän sanoi: "Siellä hiipi valo sen huoneen läpi. Jumala oli viemässä kotiin suloisimman ihmisen koko maailmassa, minun äitini." Ja hän sanoi: "Minä pienenä paljasjalkaisena poikana, juosten siellä, enkä tiennyt, minne minä menisin. Minä olin menossa ulos ovesta, ja äitini sanoi: 'Jack, kultaseni? Tulehan tänne.'"
Ja hän sanoi: "Minä juoksin sinne nähdäkseni, mitä hän halusi. Hän laittoi kätensä minun ympärilleni Hänen harmaat hiuksensa roikkuivat hänen kasvoillaan. 'Jack, tiedäthän, että isäsi kuoli täällä baarissa saappaat jalassaan. Hän oli--hän kuoli juoppona. Ja Jack, äiti on menossa.'"
Ja hän sanoi: "'Tässä on Raamattu makaamassa, lupaa minulle, Jack, ettet sinä koskaan ota ryyppyäkään.'"
Ja hän sanoi: "Minä suutelin äitiäni otsalle. Hän otti käsivarsillaan minusta otteen, ja hän piteli minua, kunnes henki lähti hänen ruumiistaan, kun minun täytyi vetää käteni pois hänen sivuiltaan laittaakseni ne takaisin ja ristiä hänen kätensä rintansa päälle tällä tavalla, kuten kuolevalle äidille."
71. Hän sanoi: "Ja siellä, minä en ole koskaan juonut ensimmäistä ryyppyäni siitä saakka. Nyt, jos sinä haluat ampua minut, niin ammu." Ja sanottuaan sen, ase laukesi, ja pullo meni pirstaleiksi tuon miehen kädessä. Ja kanjonilta astui esiin pieni cowboy, kyynelten valuessa hänen poskiltaan, hänen kaksi suurta asetta käsissään, sanoen: "Pysyhän aloillasi. Hetkinen vain." "Ethän sinä aio ampua?" Mies sanoi: "En ollenkaan."
Hän sanoi: "Minä myös, Jack, olen kotoisin sieltä vanhalta seudulta, sieltä kauniilta bluegrass seudulta. Minun äitini oli kristitty nainen, sellaisen vanhan ajan uskonnon kanssa." Ja hän sanoi: "Minä lupasin hänelle kuolemanpedillään, että minä en joisi. Mutta, minä olen pahoillani, että minä olen rikkonut sitä monta kertaa. Mutta, taivaan suuret kanjonit kuulivat minun aseeni, kun se laukesi hetki sitten. Minä sinetöin lupaukseni Jumalan kanssa. Minä en koskaan juo tippakaan tästä eteenpäin. Se muistuttaa minua siitä vanhasta uskonnosta, joka minun äidilläni oli. Minä en tule koskaan juomaan sitä enää."
Ja siellä nuo miehet johtivat tuon koko joukon juoppoja Herralle Jeesukselle Kristukselle.
Palmerworm Locus Cankerworm Caterpillar - 53-0612 - William Branham
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti