perjantai 16. huhtikuuta 2010

Jumalan armo on aivan yhtä todellista hänelle, kuin se on teillekin

Share
37. Hän etsii ihmistä, joka tulisi Veren kautta, ilmestyksen kautta. Ja Aabel, uskon kautta, hän kuuli Jumalan Sanan, ja otti Jumalaa Hänen Sanastaan; ja uskolla Jumalan Sanaan, Jumala vastaanotti hänet. Se on ainoa tapa, millä Jumala on koskaan vastaanottava ketään, se on ottaa Jumalaa Hänen Sanastaan ilmestyksellä siitä, että Jumala pitää Sanansa. Jumala sanoi, että Pyhä Henki on hyvä tälle ajalle; se selvittää sen minulle. Jos Jumala laittoi Voimansa Seurakuntaan parantamaan sairaita ja ajamaan ulos riivaajia... Ja profeetat ja niin edelleen, heidät asetettiin seurakuntaan, ja luvattiin, että he olisivat siellä maailman loppuun saakka; se tyydyttää minut. Se, että heillä olisi kuka tahansa teologi, tai kuinka he voisivat tehdä, kuin mato sitruunassa, juosta tänne, puristaa täältä, ja puristaa täältä, se ei merkitse mitään. Jumala sanoi niin, ja se selvittää sen. Pysykäämme Jumalan kanssa; uskokaamme Hänen Sanansa.

38. No niin, Jumala sanoi Kainille: "Jos sinä teet hyvin (Näettekö?), mutta jos sinä et tee, synti odottaa ovellasi." Varmasti. Kain oli esikuva lihallisesta uskovaisesta tänä päivänä, joka menee ulos ja ajattelee: " Minä liityn tähän Chicagon suurimpaan seurakuntaan, jos se-ja-se ja tohtori Se-ja-se... Minä menen ja liityn tähän seurakuntaan siellä."
Sitten te menette lukemaan Raamattua ja te huomaatte, että monet asiat niistä, joiden Jeesus sanoi toimivan seurakunnassa: "Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat." Ne eivät seuraa. Jeesus sanoi, että ne seuraavat niitä, jotka uskovat, ei jotka ehkä tulevat uskomaan, mahdollisesti tulevat uskomaan, tulevat uskomaan tietyn hetken. Hän sanoi: "Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat." Ja se oli luvattu maailman loppuun saakka. Minä haluan sen sivun ja Kirjoituksen, missä Hän sanoi, että Hän otti ne pois heiltä. Silloin Hän olisi ristiriidassa Oman Sanansa kanssa. Näettekö, millaiseen sekasotkuun te menisitte? "Nämä merkit seuraavat heitä." Se oli muistomerkin asettaminen, todellisten uskovaisten merkki, että Hän olisi heidän keskellään. Koska Hän juuri näyttää Itsensä ja julkituo Itsensä näiden merkkien kautta. Aamen.

39. No niin, ajatellessamme, että seurakunta, rakennettuna sen päälle, antaa maailman hiipiä sisään. No niin, se on herättävä todellisessa aidossa Jumalan palvelijassa närkästystä. Varmasti, se on väärin; laittakaamme se asia ulos täältä. Menkäämme pois tästä vanhasta penseydestä, puolinaisuudesta, me sanomme pienen rukouksen aamulla, pienen rukouksen illalla, ja menemme nukkumaan, ja nousemme ylös seuraavana aamuna. Ei ihme, että me tulemme maailmallisiksi. Ei ihme, että maailma hiipii seurakuntaan. Koska me emme rukoile; ei ole enää kärsimystä; ei ole enää pysyttelemistä Jumalan edessä. Ei ole enää kaivautumista, puhdistautumista. Me tarvitsemme vanhan ajan herätyksen. Me vain huijaamme itseämme.. "Me olemme Yhdistyneitä. Me olemme helluntailaisia. Me olemme Ykseyden kannattajia. Me olemme Kolminaisuuden kannattajia. Me olemme tätä, sitä tai jotain muuta. Meillä ole mitään tekemistä tuon toisen ryhmän kanssa."
Se on siinä, missä Pyhä Henki jättää teidät, juuri siinä. Kun te saatte sellaista päähänne, veljet, te voitte aivan yhtä hyvin mennä alttarille, koska sinne te kuulutte. Se on totta. Aamen. Sillä tavalla maailmallisuus hiipii sisään. Unohtakaamme se. Laittakaamme tunteemme Kristukseen, ja katsokaamme Kristukseen ja Häneen yksin (Aamen.), ja olkaamme yhdessä toistemme kanssa, kun Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos Hän tulisi merkitsemään tänä päivänä, jokaisen meistä, joka olisi ilman vikaa, kenet Hän merkitsisi?

40. Jos te ajattelette, että toinen on väärässä, muistakaa, että Jumalan armo on aivan yhtä todellista hänelle, kuin se on teillekin. Minä en haluaisi Hänen merkitsevän minua tänä päivänä, huolimatta siitä, olisinko minä virheetön vai en. Minä en luota siihen; minä luotan Herran Jeesuksen Kristuksen armon vievän minut perille. Minä seison ainoastaan Hänen armossaan. Minä en voi tuoda mitään käsivarsillani. Minä en ole tehnyt mitään; minä en ole sanonut mitään, joka olisi minkään arvoista. Kun minä...?... Herra, minä olen täysin riippuvainen Sinusta; vain Sinusta ja Sinusta yksin.
Varmasti, Herra, jos minä rakastan Sinua todellisella sydämellä, minä varmasti rakastan Sinua, ja vaellan, ja yritän parhaani olla satuttamasta Sinua. Ja jos minä teen mitä tahansa Sinulle, minä kadun sitä niin pian, kuin minä olen tehnyt sen.
Minä rakastan vaimoani, jos minä tekisin jotain väärää hänelle, minä katuisin sitä välittömästi, jos minä tekisin sen tietämättäni. Tai minä katuisin, ja minä kertoisin hänelle, että minä olisin pahoillani siitä, mitä minä tein, niin varmasti, kuin minä tekisin Herrallenikin. Ja minä en tekisi mitään mistään hinnasta tässä maailmassa satuttaakseni tuota pientä raukkaa. Ja miljoona kertaa vähemmän minä satuttaisin Jumalaa, kuin vaimoani. Jos te rakastatte Häntä, te kunnioitatte Häntä. Te tiedätte, että se on oikein.

Father The Hour Has Come - 56-1002A - William Branham

Ei kommentteja: