Esimerkiksi, jos minulla olisi tuomiovalta teidän ylitsenne, kuten Jumalalla on kaiken ylitse? Ja sanoisin, "No niin, minäpä kerron teille. Kuka tahansa, joka katsoo tuohon valoon, on kuoleva. Kuten, joutuva puuhun." Ja heti ensäimmäisenä, tämä veli, joka istuu täällä katsoisi sitä. Olisin pahoillani hänen puolestaan. Minä--minä en halua hänen kuolevan. Niinpä minä otan Terryn täältä... Se ei olisi oikein. Ei. No niin, jos minulla olisi nyt oma poikani ottamassa sen paikan? Se ei olisi oikein. On ainoastaan yksi tapa olla oikeudenmukainen, ja se on ottaa hänen paikkansa. Ja Jumala ei voinut ottaa ihmisen paikkaa, koska Hän oli Henki. Niinpä Jumala loi verisolun, joka oli Hänen oma Poikansa, Jeesus Kristus. Ja Jumala tuli sisään ja eli siellä, ja eli, yhdisti Itsensä Kristukseen. Se oli Jumala Immanuel. Jeesus sanoi, "Minä ja Isäni olemme Yksi. Isäni asuu Minussa," (Näettekö?), Jumala Kristuksessa sovittaen maailman. Jeesus oli Ruumis, Tabernaakkeli, Jumala oli Henki, joka eli Hänessä.
A Paradox - 64-0418B - William Branham
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti