Silloin on aika uskoa

Share

Eedenin puutarhassa, siellä on kaksi puuta; yksi oli tieto ja toinen oli usko. Yksi oli Elämä. Yksi oli kuolema tiedon vuoksi, toinen oli elämä uskon kautta. Ja niin kauan kuin he söivät uskon kautta tästä puusta, kaikki oli hyvin, he elivät. Mutta kun he tulivat tälle puulle, he kuolivat. Ensimmäinen puraisu, jonka hän otti, hän erotti itsensä Jumalasta. Ja ihminen on jatkuvasti pureskellut tuosta puusta. Ja joka kerta, kun hän ottaa puraisun tiedon kautta, hän tuhoaa itseään. Jumala ei tuhoa mitään. Ihminen tuhoaa itsensä tiedon kautta. Katsokaapa, hän puraisi itselleen vähän ruutia, se tappaa ihmisen kavereita. Hän puraisi itselleen auton, tuosta puusta, se tappaa enemmän, kuin kaikki sodat yhteensä. Onko se totta? Tieto, tieto, syöden tuosta puusta. Ihminen on saanut itselleen nyt vetypommin; ihmettelenpä, mitä hän on tekevä sillä. Näettekö? Mutta ongelma on se, että nämä ihmiset, he yrittävät ymmärtää niin paljon tästä tiedon puusta, sitten kun he eivät enää voi ymmärtää sitä, he sanovat, "roskaa." Kuunnelkaa, Herran Nimessä, kuunnelkaa: Kun te ette voi enää ymmärtää, silloin on aika uskoa.