Ja veli Lyle ja minä, kun me istumme täällä, se on sisar Mooren isä, ja kuinka hän kertoi minulle, että varhaisina aikoina, silloin kun heitä vainottiin ja poistettiin kaikkialta, hän oli kerran kokouksessa, missä he--heitä oli kielletty palvomasta Herraa Hengessä. Ja joukko ihmisiä tuli ja ampui ikkunoiden lävitse pistooleilla ja kivääreillä. Ja vanha sisar seisoi lattialla kädet ylhäällä ylistäen Jumalaa kun ikkunat hajosi kivääreiden luodeista. Ja luodit osuivat tuon naisen mekkoon ja tipahtivat lattialla satuttamatta häntä. Meidän pitää palata Jumalan voimaan, ja--johonkin, joka voi tehdä saman asian. Vaikka määrissämme... Vaino antaa aina voimaa seurakunnalle. Me olemme päässeet liian helpolla. Meistä tulee laiskoja. Me tulemme paikalle, mistä me emme halua liikkua, koska kaikki vain ojennetaan meille. Vaaditaan surua, ja kyyneleitä, ja hikeä, ja rukousta, ja uskoa, ja lupaus liikkuaksenne eteenpäin Pyhän Hengen voimassa. Tuo into ja voima, joka heillä oli noina päivinä, on kadonnut kauan aikaa sitten seurakunnistamme. Pelkäänpä, että jos ikkunat ammuttaisiin tänä iltana, ihmiset juoksisivat joka suuntaan eivätkä koskaan enää palaisi takaisin.Return And Jubilee - 62-1122 - William Branham
keskiviikko 18. joulukuuta 2013
Meidän pitää palata Jumalan voimaan
Share
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti