Jeesus rukoili tuon rukouksen, että me voisimme rakastaa toisiamme, kuten Hän rakasti meitä--kuten Hän rakasti meitä! Ja Hän rakasti meitä niin paljon, että Hän kuoli meidän puolestamme. Kukaan ei voisi rakastaa sillä tavalla, ellei--luonnollisella rakkaudella, koska se ei kestäisi. Se ei tuo itseänsä julki sillä tavalla. Se toimii niin kauan, kuin siihen liittyy ystävyys. Mutta kun ystävyyssuhteet loppuvat, silloin ihmiset alkavat sanomaan, "No, hän teki niin ja niin. Hän teki niin ja niin. He luisuivat takaisin, he..." Todellinen jumalallinen rakkaus menee tuon pois luisuneen perään, kunnes se löytää hänet. Jumalallinen rakkaus menee ja kumartuu syvimpään helvettiin nostaakseen miehen tai naisen, joka on kaatunut. Sitä meiltä puuttuu tänä päivänä. Meillä on sivistynyt seurakunta, koulutettu, hyvin pukeutuva, hienot rakennukset, hienot kuorot, kaunista musiikkia, parasta, mitä maailmassa on koskaan ollutkaan. Mutta me olemme kuolemassa hienoisen jumalallisen rakkauden puutteeseen.
Living, Dying, Buried, Rising, Coming - 59-0403 - William Branham
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti