Tee minusta paras ovimatto

Share

53. "Herra, jos minun on tarkoitettu olla ovimatto, tee minusta paras ovimatto, joka Sinulla koskaan on ollut. Mitä tahansa minun on tarkoitus olla, suo minun olla se." Ei tällä tavalla: "Tee minusta... Jos minä en voi olla Billy Graham, tai Oral Roberts, no niin, minä en ole oleva mitään." Näettekö? No niin, sinusta ajatellaan yhtä paljon, kuin Billy Grahamista ja Oral Robertsista, jos--jos sinulla on--jos sinä olet ovimatto, jos sinä olet Jumalan... Jos Jumala tarvitsee ovimattoa, Hän--Hän haluaa hyvän ovimaton; siinä kaikki. Näettekö? Ei sillä ole väliä. Mutta me kuljeskelemme olettaen, että meidän pitäisi olla sitä ja tätä. Älkää tehkö sitä. Pyydä vain palvelusta, mitä tahansa se on. Näettekö? Mitä tahansa se on, anna Jumalan valita sinun palveluksesi. Näettekö? Ja sitten, kun Hän antaa teille palveluksen, muistakaa, että se on Jeesus, joka ohjasi teidät siihen. Sinä olit syntynyt sitä tarkoitusta varten. Ole hyvä palvelija Hänelle, missä tahansa se on. Kyllä.

Remembering The Lord - 63-0122 - William Branham

Rakkaus tuottaa uskoa

Share

27. "No niin," te sanotte: "mitä hyötyä uskosta olisi?" Usko voi allekirjoittaa minun armahdukseni, varmasti; uskossa on arvoa. Älkää olko uupuneita; älkää olko peloissanne; älkää olko huolissanne; omistakaa vain uskoa ja uskokaa. Ja ainoa tapa, jolla teillä voi olla uskoa, teillä täytyy olla rakkaus ensin, sillä rakkaus tuottaa uskoa. Sillä täydellinen rakkaus... Huomatkaahan se. Täydellinen rakkaus heittää kaiken pelon pois. Minä toivon, että minulla olisi aikaa kertoa teille kokemuksista luonnossa, mitä minä olen nähnyt uskon, rakkauden voittavan. Minä kerroin teille eräänä iltana vanhasta opossumista, joka lähetettiin sinne. Minä näin vihaisen sonnin eräänä päivänä, joka oli melkein tappaa minut. Tämä on nauhoitettuna; minä olin riistanvartija tuolloin. Minä olin menossa kukkulan yli rukoillakseni erään sairaan miehen puolesta. Ja meidän piti kantaa asetta mukanamme, mutta te ette menisi rukoilemaan ase kädessänne sairaan miehen puolesta. Niinpä minä otin aseeni ja laitoin sen vanhaan lava-autoon, ja kävelin pellon yli. Ja minä olin kaukana tuolla pellolla ja minä tiesin... Minulla oli--minun olisi pitänyt ajatella, että tämä tappajahärkä oli siellä, se oli juuri tappanut värillisen miehen farmilla, Mr. Burksin, vain noin kolme kuukautta aiemmin, ja he myivät sonnin sinne, noille ihmisille, joilla oli tuota Durham karjaa.

28. Ja kun minä lähdin kulkemaan pellon poikki, suoraan aukealle pellolle, ja noin kolmekymmentä jaardia minusta, tämä iso kaveri nousi jaloilleen, ja laittoi sarvensa alas, ja päästi ison mylvähdyksen, jos te tiedätte, mistä minä puhun. Ja siellä se oli, sarvet tällä tavalla. Ja sieltä se tulee.
Ensiksi se pelotti minua. Minä--minä etsin puuta, mutta siellä ei ollut yhtään puuta. Ja minä tiesin, se voisi juosta minut kiinni ennen aitaa. Niinpä minä ajattelin: "No, tässä ollaan." Niin silloin, jotain tapahtui. Oi Jumala, jospa se vain voisi pysyä täällä, sen sijaan, että se menisi pois. Jotain tapahtui. Minä--minä toivon, että Jumala sallisi sen tapahtua jokaiselle henkilölle täällä tänä iltana, vain tarpeeksi kauan, parantuaksenne. Näettekö?

29. Jotain tapahtui, että minä en pelännyt sonnia enää. Minä olin pahoillani, että minä olin häirinnyt sitä; minä olin sen pellolla. Se makasi siellä, eikä häirinnyt minua. Minä ilmestyin sinne ja herätin sen. Ja niinpä minä olin pahoillani sen puolesta. No niin, te ette voi huijata sitä; sen täytyy olla siellä. Sillä tavalla uskonkin kanssa; te ette voi huijata; teillä todella täytyy olla se. Saatana on tietävä sen.
Ja tämä kaveri alkoi tulla minua kohti, päänsä alhaalla, niin kovaa kuin se vain pystyi. Minä en enää pelännyt tuota sonnia enempää, kuin minä pelkäisin ketä tahansa veljeä tai sisarta seisoessa tällä puhujakorokkeella. Ja se juoksi noin viiden jalan päähän minusta, ja pysähtyi, se katsoi minuun niin loppuun ajetun näköisenä; se katsoi oikealle ja vasemmalla. Minä sanoin: "Kaveri, minä olen pahoillani, että minä häiritsin sinua. No niin, sinä olet Jumalan luomus, ja minä olen Jumalan palvelija. No niin, Luoja, joka teki sinut ja minut, ja minä olen Hänen palvelijansa. Minä olen matkalla kukkulan yli, rukoillakseni yhden Hänen sairaan lapsensa puolesta. Jos minä olisin tiennyt, että sinä makaat siellä, minä en olisi tullut lähelle ja häirinnyt sinua. Niinpä nyt, Jeesuksen Kristuksen, Luojan nimessä, mene takaisin makuullesi."

30. Tuomioistuimella te tulette näkemään sen tuotuna valoon. Tuo sonni katsoi minua muutaman minuutin, kääntyi ympäri, käveli pois, ja asettui makuulleen. Ja minä--minä seisoin siellä, kyynelten valuessa poskiani pitkin. Minä kävelin viiden jalan päähän tuota sonnia, ja se ei edes kääntänyt päätänsä ja katsonut minua. Miksi? Sen sijaan, että olisin vihannut sitä, minä rakastin sitä. Rakkaus voittaa kaiken. Aivan.
Se on se, mikä voitti minun sydämeni, kun minä ymmärsin, että Jumala rakasti niin paljon minua, että Hän antoi ainokaisen poikansa, että minä en hukkuisi. Minä tiesin, että minä olin syntynyt tähän maailmaan syntisenä, ja olin hukkumassa, ja Jumala rakasti minua, että Hän antoi Poikansa, lunastaakseen minun elämäni. Ja sitten minä--minä en voinut vihata enää; minun täytyi rakastaa. Se on se, mikä saa aikaan nämä tulokset, jotka te näette. Se on rakkaus.

Äitikotka

Share

33. No niin, tämä vanha äitikotka on päättänyt, että hänen lapsensa eivät ole oleva samanlaisia. Ja minä olen niin iloinen, että hän on sellainen. Kyllä vaan. Minä olen iloinen, että meidän ei tarvitse hääriä jossain sellaisessa. "Sillä lupaus on teille ja teidän lapsillenne, ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu." Jumala on päättänyt jokaisena ajanjaksona, että Hän ottaa kotkansa ulos. Ehdottomasti.
Niinpä siellä tulee aika, jolloin tämä pieni kotka on ollut erittäin pehmustetuissa oloissa, kävellen lampaannahoilla. Oi, se on juuri saanut Pyhän Hengen, ja tuli palaa sen sisällä. Mutta tiedättekö te mitä? Se ei voi pysyä tuossa pesässä koko ajan. Se on se, mikä on vikana helluntaiseurakunnassa. Se pysyy liian kauan pesässä.

34. Niinpä, tiedättekö mitä sitten tapahtuu? Tuo vanha äiti tulee pesälle, ja se nyppii jokaisen lampaannahan, jokaisen jäniksen turkin palasen ja heittää ne kaikki ulos samalla nokalla, jolla se vuorasi pesän. Se tekee pesän niin epämiellyttäväksi, että se--poikaset eivät voi edes istua alas.
Tiedättehän, Jumala tietää, kuinka tehdä teidät halukkaiksi tekemään asioita. Se on tapahtunut monelle teidän perheillenne. Varmasti on. Hän vain vetää ulos kaikki pehmusteet, niin, että te kävelette piikkien päällä. Joka kerta, kun se istahtaa alas, siellä on piikki. Se hypähtää ylös. Se lannistuu hetken päästä, ja minä luulen, että jos koskaan oli aikaa, jolloin helluntaiseurakunta olisi pitänyt lannistua, niin se on juuri nyt. Me olemme organisoituneet, rakentaneet suuria rajalinjoja. Yksi on Assembliesin kannattaja, toinen on Ykseyden kannattaja, toinen on tämän kannattaja, ja toinen tuon kannattaja. Ja sitten me vain vedämme sellaisia linjoja, ja rajoja, kunnes siellä on vain piikki pistämässä täällä ja piikki pistämässä siellä. Mikä on vikana? Jumala on ottamassa meidät ulos sieltä. Se on tarkalleen, mitä se on. Nuo pienet kotka ovat tulossa uupuneiksi, istuen noiden piikkien päällä.
Suuri herätys on meneillään; "Älkää tehkö sitä; me emme ole yhteistyössä." Oi, yrittäkääpä kerran pysäyttää kotkaa.

35. Äitikotka tietää, mitä se tekee. Niinpä se heittää kaiken täytteen ulos, niin, että pesästä tulee rosoinen, ja poikanen on halukas lähtemään. Tiedättehän, se toimii niin monella tapaa, jos meillä vain olisi aikaa puhua siitä. Joskus Jumalan täytyy ottaa joku--yksi rakkaistanne pois. Joskus Hänen täytyy saada teidät sairauden iskemäksi. Lääkärit sanovat: "No niin, sille ei voida tehdä yhtään enempää." Joskus Jumala vain otti kaikki pehmusteet pois pesästä. Uskotteko te sen? Varmasti, Hän tekee...
Oi, te sanotte: "Minä olen ollut vahva ja terve koko elämäni," mutta pehmusteet lähtivät eräänä päivänä pois pesästä. Te ette voi kävellä sillä lampaannahalla koko aikaa; te ette ole koskaan lähteneet pesästä. Te ette voi vain seistä seurakunnassa ja huutaa ja ylistää Jumalaa, ja hyppiä ylös-alas ja juosta ympäriinsä. Siellä on työ tehtävänä.
Niinpä, tiedättekö mitä tuo vanha äitikotka tekee? Se tulee sinne pesälle ja katsoo noita pieniä kavereita hyppien ympäriinsä. Niinpä se haluaa näyttää niille, kuinka iso se on. Se on ainoa tapa, jolla se voi saada poikasten huomion. Ehkäpä Jumala on antanut sinun saada tuberkuloosin, ennen kuin Hän voi saada sinun huomion.

36. Oi te sanotte: "Minä kuuluun kaupungin suurimpaan seurakuntaan. Minä--minä olen ollut uskollinen--minä olen ollut uskollinen kymmenysten maksaja." Se on hyvä. "Minä en ole koskaan tehnyt väärää toisille, niinpä miksi Herra sallisi minun tulla sairaaksi?" Ehkäpä Hän on vain hiukan ravistelemassa pesääsi. Hän haluaa näyttää sinulle, kuinka suuri Hän on.
Tiedättehän, oikeasti, pieni kotka ei ole koskaan nähnyt äitiään. Se on ollut niin tyytyväinen pesässään, niin se ei tiedä, kuinka iso äiti on. Niinpä, tiedättekö mitä kotka tekee? Äitikotka on paljon isompi lintu kuin isäkotka. Suurikokoinen valkopääkotka voi levittää siipensä neljätoista jalkaa leveälle, kärjestä kärkeen. Se on totta. Ja tiedättehän, tämä pieni kotka on ollut pesässä koko ajan, ja niin tyytyväinen huutaessaan, ja hyppiessään, ja juostessaan ympäriinsä, kunnes, tiedättehän, se ei ole koskaan tiennyt, kuinka iso äiti oli, joka laittoi hänet pesäänsä.
Niinpä Jumala on sallinut tuon sairauden iskeä Hänen seurakuntaansa silloin tällöin. Hänen täytyy sallia pienen Hengen lannistamisen tulla, ottaa vähän iloa pois seurakunnasta, vain levittääkseen Hänen siipensä, ja näyttääkseen, Kuka Hän on. Niinpä, se alkaa saamaan, oi, piikki täällä, ja piikki siellä, ja kaikkialle mihin se istuu, on piikki. No niin, se on valmis lähtemään pesästä.

37. Niinpä suuri äiti tulee sinne ja levittää suuret siipensä. Oi, minä katselin niitä, kuinka mammuttimaiselta se näytti, paljon yli pesän reunojen. Sen--sen pesä on noin kahdeksan tai kymmenen jalkaa halkaisijaltaan, ja sen siivet ovat neljätoista jalkaa leveät. Kuinka se seisoo tuolla pesällä, ja se kiljuu noille poikasille. Ja sitten, kun poikaset katsovat ylös, se levittää suuret, mahtavat siipensä. Se yrittää saada heihin uskoa. Ja se on tekevä jotain niiden kanssa.
Ja ehkäpä, Jumala saattaa heiluttaa vähän teidän pesäänne, niin että Hän voi levittää Siipensä näyttääkseen, kuinka suuri Hän on. Hän haluaa tehdä jotain teille. Hän haluaa näyttää teille, kuinka suuri Hän on, kuinka suuri Hän on. Ja kun meidän täytyy asettua makaamaan, ja katsoa ylös taivasta kohti, ja nähdäksemme Hänet, Hänen siipensä levitettyinä aurinkokunnassa, taivaasta taivaaseen, nähdäksemme nuo tähdet...

As The Eagle Stirs Her Nest - 58-0316 - William Branham

Jumala on velvollinen paljastamaan Itsensä teille

Share

17. Ja niinpä, sillä tavalla se on tänä iltana, niiden, jotka haluavat nähdä Jumalan, täytyy tulla täydellisellä sydämellä, laittaen syrjään kaikki oudot tunteet, kaikki pahat ajatukset naapuristanne, kaikki pahat ajatuksenne muista seurakunnista, ja muista henkilöistä, ja jumalan palvontatavoista. Teidän täytyy tulla täydellisellä sydämellä. "Voisinko minä nähdä Sinut, Herra Jeesus? No niin, minä olen...?... Ota kaikki minun taikausko pois, ja minä aion etsiä tänä iltana, nähdäkseni Herran Jeesuksen." No niin, minä toivon, että se on teidän jokaisen tarkoitus.
Ja minä uskon, että kun te tulette sellaisella aikeella, silloin Jumalan on velvollinen paljastamaan Itsensä teille. Uskottehan te sen? Että Jumala on velvollinen paljastamaan Itsensä teille täällä tänä iltana.

18. No niin, se ei olisi outoa ihmisille, jos me puhuisimme Herrasta Jeesuksesta, sen jälkeen, kun Hänen lupauksensa on, että hän paljastaisi Itsensä meille. Emmekö me voisikin nähdä Hänet?
Joku sanoi jokin aika sitten, pieni poika, hän oli muualla käymässä koulua. Ja hän kysyi saarnaajaltaan: "Voisiko kukaan nähdä Jumalaa?" Ja pieni... Saarnaaja sanoi: "Eihän kukaan voi nähdä Jumalaa. Raamattu sanoo, että kukaan ei voi nähdä Jumalaa ja elää."
Ja sitten toinen... Poika meni pyhäkouluopettajansa luokse, ja pyhäkouluopettaja sanoi: "Ei tietystikään, poikaseni, kukaan ei voi nähdä Jumalaa ja elää." Ja kaikki lannistivat häntä, sanoen, että kukaan ei voisi nähdä Jumalaa.
Eräänä päivänä, kun hän oli joen varrella, hän oli vanhan kalastajan kanssa. Ja tuo vanha kalastaja oli vetämässä venettään, ja kyynelehti, koska hän näki sateenkaaren.
Poika sanoi: "Herra, voiko kukaan nähdä Jumalaa?"
Vanha kalastaja täytyi olla niin täynnä Jumalaa, että hän sanoi: "Poikaseni, kaikki, mitä minä olen nähnyt viimeisten kolmenkymmenen viiden vuoden aikana, on ollut Jumalaa."

19. No niin, jos me tulemme niin täytetyiksi Jumalasta, ja niin immuuneiksi maailman asioille, niin me voimme nähdä Jumalan jokaisessa elämän toiminnan liikkeessä. Uskottehan te sen? Jos me asetamme sivuun kaikki maailman asiat... Joskus me tulemme seurakuntaan, esimerkiksi sellaiseen kokoukseen, kuin tämä, sanotaan: "No niin, minä menen sinne. Minä en usko mihinkään sellaiseen asiaan. Minä en usko sitä, ja minä menen sinne, koska minä aion todistaa itselleni, että siinä ei ole mitään." No, se vain on tapa, jolla te myös palaatte, samalla tavalla. Te sanotte: "No..." Koska Saatana näyttää monia asioita, joita siellä on--ja hän kertoo, että siinä ei ole mitään. Mutta nyt, jos te menette tarkoituksenanne löytää Jumala, tai tietää Jumalasta, Jumala on paljastava Itsensä teille, koska Hän on velvollinen tekemään sen. Se on tarkalleen totta, ja Hän on tekevä sen.

To See Jesus - 54-0718 - William Branham

Hän on tarkkailemassa tänä iltana

Share

76. ... No niin, me huomaamme, että he olivat menneet menojaan, niin innoissaan, koska he olivat nähneet leivän lisääntyvän, ja kaikkia sellaisia asioita. He ajattelivat: "Oi, me vain soutelemme täällä. Ja menemme eteenpäin ilman Häntä; kaikki menee hyvin."
Ja ensimmäisenä, meri alkaa käymään pahemmaksi ja pahemmaksi. Saatana sanoi: "Nyt minä sain heidät. Nyt minä aion päästä eroon jokaisesta heistä siellä merellä."
Ja meri alkoi roiskumaan, ja vaahtopäät, ja pieni vene alkoi täyttymään vedellä. Masto kaatui, airot katkesivat, ja siellä heidän veneensä kulki minne sattui. He kiljuivat pelosta. Jokainen aalto... Saatana istui siellä jokaisen aallon päällä, välkyttäen kimaltelevia silmiään, ja näyttäen torahampaitaan, ja sanoen: "Minä aion upottaa heidät seuraavalla aallolla. Minä aion upottaa heidät seuraavalla aallolla."

77. Kaikki toivo oli mennyttä. Mutta tiedättekö mitä? Jeesus oli vieläkin tarkkailemassa heitä. Raamattu sanoi, että Hän kiipesi vuoren päälle. Ja hän seisoi siellä, tarkkaillen heitä, nähden heidät tuolla hankaluuksissa. Minä olen niin iloinen, että armo on vieläkin olemassa. Jos sitä ei olisi, me olisimme kaikki mennyttä.
Kun Hän jätti meidät, Hän kiipesi korkeimmalle vuorelle, joka siellä oli, Golgatalle. Ja sitten hän kiipesi eteenpäin, ohi kuun, tähdet, Jupiterin, Venuksen, Linnunradan, suoraan ylös, kunnes Hän meni niin ylös, että Hänen täytyi katsoa alas nähdäkseen taivaan. Hän voi nähdä kaikkialle. Ja Hän pitää silmällä varpustakin. Minä tiedän, että Hän tarkkailemassa tänä iltana. Aamen. Minä uskon sen koko sydämestäni. Hän on tarkkailemassa tänä iltana.

Testimony On The Sea - 62-0720 - William Branham

Mitä teidän uskonne tekisi tänään?

Share

31. Mitä Jeesus on tekemässä? Hänen katseensa on kiinnitetty Golgatalle. Hän on menossa suoraan Jerusalemiin uhrattavaksi. Jokaisen synnin paino, joka koskaan oli tehty maan päällä, ja joka koskaan tultaisiin tekemään, oli Hänen jaloilla hartioillaan. Hän oli suuri Mies. Kun ihmiset sanovat pahoja asioita sinusta, jos te voitte vain jatkaa ja unohtaa sen, se näyttää, että te olette suuri mies. Pienet miehet eivät voi häiritä sitä; Hän oli liian suuri kuunnellakseen heidän kritiikkiään. Hänellä oli yksi asia tehtävänä; se oli Isän tahto. Hänen täytyi kuolla noiden ihmisten puolesta.
Niinpä Hän jatkoi matkaansa Kasvonsa kohti Golgataa. Te voitte kuvitella, tuon paineen Hänen päällänsä, nähden etäällä Getsemanen, Golgatan kärsimyksen, Jumalan hylkäämisen, maan muuttuessa mustaksi, Hänen hartiansa hiertäen, Hänen kasvonsa vuotaen verta, Hänen haavansa. Se kaikki oli Hänen päällänsä, jopa Hänen huutonsa: "Isä, jos mahdollista on, tämä maljani..." Ja Hän--sellainen kärsimys, kunnes Hänen vetensä ja verensä erottui ja vuosi hänen otsaltaan. Ei mikään muu, kuin äärimmäinen kärsimys saisi sitä aikaan. Se kaikki oli Hänen päällään.
Ja kaikki he, yksi ulvoen sitä, ja toinen tätä. Mutta apostolit yrittivät parhaansa pitää ihmisiä poissa Hänen luotaan. Ja Hän marssi eteenpäin kohti Jerusalemia.

32. Ja tämä sokea mies sanoi: "Oi. Minun aikani on ohi. Oi, minä en voi antaa Hänen mennä ohi. Oi, Hän ei voi kuulla minua; Hän on niin kaukana tiellä. Mitä minä voin tehdä?"
Rebekka sanoi: "No niin, katsohan (Näettekö?), jos sinä vain rukoilet ja pyydät Jumalaa, jotain on tapahtuva. Älä vain ole hermostunut. Pyydä vain Jumalaa."
Sokea Bartimeus sanoi sitten: "Oi Jehova, Sinä tiedät minun tilani, oi, minä--minä--minä olen sokea. Minä--minä olen odottanut, Sinä olet juuri paljastanut minulle jotain; minä olen ollut oudosti liikuttunut. Se on syy, miksi minä olen täällä, ja juuri tilaisuuteni edessä."
Ja Jeesusta voitiin koskettaa meidän heikkoutemme tunteella. Häntä voidaan vieläkin koskettaa sillä tunteella. Hän ei voinut kuulla tuon miehen ääntä, tietystikään ei. Mutta hänen uskonsa (Ajatelkaapa sitä.), tuon vajavaisen kerjäläisen; me kutsuisimme sitä pummiksi tänä päivänä, sokea mies, likainen, rähjäinen, istuen portin vieressä kerjäämässä, hänen uskonsa pysäytti Jumalan Pojan Hänen marssiessaan Golgatalle. Kyllä vaan.
Mitä teidän uskonne tekisi tänään? Se on tuova Hänet alas taivaasta jokaisen henkilön luokse.

Blind Bartimaeus - 56-0414 - William Branham

Vaan housujen polvipussien mukaan...

Share

Miestä ei mitata lihasten mukaan; se on peto. Mies mitataan luonteen mukaan. Minä näin miehen, joka painoi kaksisataa paunaa, ja hän oli lihaksikas, mutta hänessä ei ollut yhtä unssia miestä. Joka voi heittää vauvan pois äitinsä käsivarsilta, ja sitten raiskata hänet, se ei ole mies; se on peto. Se on elukka. Miehisyys on luonne. Siellä ei ole ollut koskaan sellaista miestä, kuin Jeesus Kristus. Mutta Raamattu sanoi, että hänessä ei ollut kauneutta, johon me olisimme mielistyneet. Hän oli varmaankin pieniruinen Kaveri, kumaraharteinen, tai jotain... Me kaikki käänsimme päämme pois hänestä. Mutta Hän... Siellä ei ole ollut koskaan sellaista luonnetta. Se on se, mitä todellinen mies on. Te ette mittaa miestä lihasten mukaan, vaan housujen polvipussien mukaan, kuinka hän on rukoillut. Se on tapa, jolla te mittaatte miehen, luonteen mukaan. Se on totta.

Hear Ye Him - 60-0712 - William Branham