76. ... No niin, me huomaamme, että he olivat menneet menojaan, niin innoissaan, koska he olivat nähneet leivän lisääntyvän, ja kaikkia sellaisia asioita. He ajattelivat: "Oi, me vain soutelemme täällä. Ja menemme eteenpäin ilman Häntä; kaikki menee hyvin."
Ja ensimmäisenä, meri alkaa käymään pahemmaksi ja pahemmaksi. Saatana sanoi: "Nyt minä sain heidät. Nyt minä aion päästä eroon jokaisesta heistä siellä merellä."
Ja meri alkoi roiskumaan, ja vaahtopäät, ja pieni vene alkoi täyttymään vedellä. Masto kaatui, airot katkesivat, ja siellä heidän veneensä kulki minne sattui. He kiljuivat pelosta. Jokainen aalto... Saatana istui siellä jokaisen aallon päällä, välkyttäen kimaltelevia silmiään, ja näyttäen torahampaitaan, ja sanoen: "Minä aion upottaa heidät seuraavalla aallolla. Minä aion upottaa heidät seuraavalla aallolla."
77. Kaikki toivo oli mennyttä. Mutta tiedättekö mitä? Jeesus oli vieläkin tarkkailemassa heitä. Raamattu sanoi, että Hän kiipesi vuoren päälle. Ja hän seisoi siellä, tarkkaillen heitä, nähden heidät tuolla hankaluuksissa. Minä olen niin iloinen, että armo on vieläkin olemassa. Jos sitä ei olisi, me olisimme kaikki mennyttä.
Kun Hän jätti meidät, Hän kiipesi korkeimmalle vuorelle, joka siellä oli, Golgatalle. Ja sitten hän kiipesi eteenpäin, ohi kuun, tähdet, Jupiterin, Venuksen, Linnunradan, suoraan ylös, kunnes Hän meni niin ylös, että Hänen täytyi katsoa alas nähdäkseen taivaan. Hän voi nähdä kaikkialle. Ja Hän pitää silmällä varpustakin. Minä tiedän, että Hän tarkkailemassa tänä iltana. Aamen. Minä uskon sen koko sydämestäni. Hän on tarkkailemassa tänä iltana.
Testimony On The Sea - 62-0720 - William Branham
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti