9. No niin, voikoon Herra lisätä siunauksensa Hänen Sanansa lukemiselle. Se on omituinen asia, että ihminen, joka oli tehty Jumalan kuvaksi ja samankaltaiseksi kuin Jumala ja oli Hänen kutsuma vaeltaa uskon mukaan, uskoen, että Jumala on, kuitenkin valitsi vaeltaa näkökyvyn mukaan, uskon sijasta. Sen jälkeen, kun ihmisen muoto, olemus, ja kaikki, mikä asuu hänessä, oli muovattu Jumalan kaltaiseksi... Ja Jumala on tuo suuri Jehova, Joka kutsuu nuo asiat, joita ei ollutkaan, ikäänkuin ne oli. Ja ihminen on tehty elämään tällä tavalla Jumalan kanssa, kuitenkin hän on valinnut vaeltaa näkökykynsä mukaan. Ihminen haluaa olla oma herransa. Hän ei halua kenenkään kertovan, mitä tehdä. Se on vain ihmisen luonne.
Se osoitti olevansa sellainen Eedenin puutarhassa, kun hän oli menettänyt yhteytensä Jumalan kanssa valitsemalla oman tapansa, ja valitsemalla, ettei kukaan määräisi hänen ylitsensä.
10. Mutta ihminen on tehty lampaan kaltaiseksi. Ja lammas ei voi löytää tietä takaisin, minulle on kerrottu; kun se on eksyksissä, se on todella eksyksissä.
Ja se on samalla tavalla ihmisen kanssa. Kun hän on eksyksissä, hän on todella avuton. Hänellä täytyy olla paimen opastamassa häntä. Ja kun ihminen valitsee, kun päivät menevät eteenpäin, me huomaamme ihmisen tulevan jatkuvasti pahemmaksi, valiten mieluummin vaeltamisen näkökyvyn mukaan, uskossa vaeltamisen sijaan, Näkymättömän mukaan. Kun ihminen tekee sen, hän ryövää sisäisen ihmisen, joka on sielu. Ja se on ihmisen iankaikkinen osa.
11. No niin: "Ihminen ei elä ainoastaan leivästä," sanoo Herra: "vaan jokaisesta Sanasta, joka Jumalan suusta lähtee." Ja ihmisen fyysinen olento, tehty huolehdittavaksi, ei ole ainoa syy, miksi Jumala laittoi hänet maan päälle. Koska se, mitä Jumala tekee tämän fyysisen olennon kanssa on todella pientä. Se on sielu, joka merkitsee. Se on sisäinen ihminen, joka ei tullut tästä maailmasta; se tuli taivaasta, ja se on iankaikkinen osa ihmisolentoa. Mutta kuitenkin, outoa, että hän yrittää keksiä oman tiensä ulos. Ja me huomaamme sen Kirjoituksissa. Että, Kun ihminen valitsee vaeltamisen oman tapansa mukaan ja toimii tavalla, miten hän haluaa, niin Jumala vain jättää hänet yksin.
Ihmisen ei pidä ajatella itseksensä, vaan hänen täytyy antaa sen mielen, joka oli Kristuksessa, olla hänessä. Me emme ole tarkoitettu ajatella itseksemme. Meidän tulee kutsua kaikkea, mikä on vastoin sitä, mitä Jumala sanoi, ikään kuin sitä ei olisi, ei väliä, mitä meidän silmämme väittävät. Me emme elä sen mukaan, mitä me näemme; me elämme sen mukaan, mitä me uskomme.
Looking At The Unseen - 58-1003 - William Branham
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti