41. Ja sen kaiken lisäksi, Saatana oli sokaissut hänet. Näettekö, mitä se oli? Jollain tavalla, minä menin sisään... En minä, Pyhä Henki (Oi Jumala) oli saamassa minut siihen tunteeseen. Oi, kun te voitte tuoda esille elämänne, saamalla minut rakkauden tunteeseen tuon vanhan miehen puolesta...
Ja juuri silloin, hän laittoi käsivartensa minun olkapäälleni ja hän alkoi itkeä olkapäälläni. Silloin jotain tapahtui. Minä ajattelin: "Tuo kirottu sokeuden Saatana, joka sokaisi tämän vanhan raukan miehen, jolla ei ole koskaan ollut mitään perusoikeuksia..."
"No niin," minä sanoin: "sinä sokeuden henki, tule ulos hänestä." Ja yhtäkkiä, hän avasi silmänsä ja alkoi huutamaan: "Minä näen." Mitä se oli? Tuomalla esiin Pyhän Hengen rakkauden. Sillä tavalla se tapahtuu.
Kun tuo raukka mies juoksi puhujalavalle ottaakseen henkeni tuona iltana, uhkaillen, että hän tekisi sen, hän kääri suurten käsivarsiensa hihat ylös kuudenkymmenen viiden tuhannen ihmisen edessä, jonka lisäksi ihmiset seisomassa kadulla sateessa, hän sanoi: "Sinä tekopyhä, tänä iltana, minä rikon jokaisen luun ruumiissasi."
Minä en sanonut sanaakaan. Minä katsoin häntä. Minä painoin noin sata kaksikymmentä kahdeksan paunaa ja hän painoi lähes kolmesataa, noin seitsämän jalkaa pitkä, mielisairas tullut turvakodista. Ja hän juoksi sinne ja hän...
42. No niin, sen sijaan... No, minä olin varmasti peloissani. Mutta kun minä katsoin häntä, jotain alkoi tapahtua, sen sijaan, että olisin ajatellut: "Oi, jospa minä olisin tarpeeksi iso, minä kyllä näyttäisin hänelle." Sen sijaan, minä aloin ajatella: "Raukka veli. Saatana on sitonut hänet. No niin, hän haluaisi rakastaa minua yhtä paljon kuin minä rakastan häntä. Hän ei voi sille mitään. Se ei ole hän, joka kiroaa minua. Se on Saatana." Se on sillä tavalla jokaisen ihmisen kanssa. Se ei ole se ihminen, joka kiroaa sinua, jolle sinä tahdot vihastua ja tappaa hänet muutamassa minuutissa. Se on Saatana, joka saa hänet tekemään sen, ei teidän veljenne. Se on Saatana, joka riivaa häntä.
43. Minä olen kuullut ihmisten puhuvan pahoista koirista. Minä... minä en satu pelkäämään koiria. Te ette... Se, mikä saa koiran puremaan teitä, on se, että te pelkäätte sitä. No niin, se saattaa kuulostaa hassulta. Mutta se ei ole. Villit eläimet, minä en ole koskaan kohdannut yhtäkään, jota olisin pelännyt, koska minä rakastan niitä. Minä olen ollut kasvokkain harmaakarhun ja kaikkien muiden kanssa. Koska minä rakastan eläimiä. Teillä täytyy olla se, te ette voi nyt huijata sitä. Näittekö te koskaan koiran nostavan kuonoaan ja menevän... Se tietää, pelkäättekö te vai ette. Älkää yrittäkö huijata sitä. Te olette voineet huijata naapurianne, mutta te ette voi huijata koiraa. Se tietää. Ja te ette voi huijata Jumalaa. Ja minä sanon tämän kaikella kunnioituksella; te ette voi huijata Saatanaa. Minä en välitä, kuinka lujaa te huudatte, kuinka paljon te huudatte, ja poljette jalkaa. Se on pysyvä juuri siellä.
Mutta kun teillä todella on artikkeli, teidän ei tarvi sanoa paljoakaan. Hän tietää, onko se aitoa vai ei. Nuo opetuslapset kirkuivat ja huusivat, yrittäessään saada tuon mielisairaan terveeksi. Jeesus sanoi: "Tule ulos hänestä." Mitä tapahtui? Opetuslapset oli lyöty. Mutta tuo Saatana täytyi tietää, mistä tuo Ääni tuli. Se oli Lähteestä, minkä äärellä Jumalan Kyyhkynen istui. Saatana tunnisti sen tunteen, kun se lähti Hänestä. Hän tiesi, että Hän oli enemmän kuin opetuslapsi. Hän tiesi, että Hän oli enemmän kuin Mooses. Kun se...?... Mooseksessa ja hän sai Mooseksen tekemään syntiä. Mutta kun Saatana sanoi: "Jos sinä olet Jumalan Poika, tee ihme näiden lasten edessä..."
Hän sanoi: "On kirjoitettu: 'Ihminen ei elä yksin leivästä.'" Saatana tiesi, että hän ei ollut kohdannut Moosesta silloin. Siinä oli jotain. Aivan.
Love - 56-0726 - William Branham
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti