69. Minä menin pitkälleni erään lähteen äärelle, mistä minulla oli tapana juoda vettä, asettua pitkälleni ja vain juoda, ja juoda, ja juoda. Minä huomasin, että se oli iloisin lähde, jonka olin koskaan nähnyt. Se pulppusi, pulppusi, pulppusi, pulppusi, pulppusi, pulppusi aina. Se on kuin kunnon vanhanaikainen kristitty, aina pulputen jotain, huolimatta siitä, menikö asiat hyvin vai ei, mennen vain samalla tavalla, pulputen jotain.
70. Jumala toimii luonnossaan syystäkin. Uskotteko te sen? Jos minä olisin istunut alas ja puhunut tuolle lähteelle, minä olisin sanonut: "Mikä saa sinut pulppuamaan? Mikä saa sinut niin onnelliseksi?"
Se sanoisi: "Veli Branham, se ei ole minä, joka pulppuaa."
Minä sanoisin: "No, ehkäpä sinä pulppuat, koska minä juon sinusta."
"Ei."
"Sinä pulppuat koska peurat juovat tai karhut juovat sinusta?"
"Ei."
Minä sanon: "Mikä saa sinut pulppuamaan?"
Se sanoo: "Veli Branham, se ei ole minä, joka pulppuaa. Se on jotain minun takanani, työntäen minua, saaden minut pulppuamaan." Ja se on samalla tavalla jokaisen ihmisen kanssa, joka on syntynyt uudelleen Jumalan Hengestä. Siellä on jotain teidän takananne työntäen teitä ja saaden teidät pulppuamaan. Halleluja. Oi, kunnia. Se on totta. Se saa sinut pulppuamaan, pulppuamaan, pulppuamaan, pulppuamaan, pulppuamaan, pulppuamaan, ikuinen ilo tulvien ylös.
Show Us The Father - 53-0907A - William Branham
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti