Kuolema on vain jotain, joka tuo kristityn Luojansa Läsnäoloon

Share

Ajattelen vain sisällemenemistä ja ihmisten kättelemistä. Ja kuinka vain haluaisin kävellä käytävää pitkin tänä iltana. Minä... Rehellisesti puhuen, haluaisin käydä teidän jokaisen kodissa, viettää koko illan, istua ja puhua hetken, nousta aamulla ja jatkaa puhumista. Rakastaisin sitä; sydämeni vain kaipaa tavata ihmisiä sillä tavalla. Mutta minun täytyy olla lähes eristettynä palvelustehtäväni vuoksi, joka minulla, koska se on... En vain voi tehdä sitä ja pitää myös kokouksia. Mutta Jumala tietää, että rakastan teitä. Niinpä sovin tapaamisen jokaisen teidän kanssanne. Tämä... Kun näen teidät kirkkauden maassa, jos Jumala sallii minun olla siellä teidän kanssanne, haluan tulla ja istua alas tuhanneksi vuodeksi jokaisen teidän kanssanne ja jutella. Ja meillä on vain--vain... Meillä ei tule olemaan yhtään vähempää aikaa jäljellä, kuin aloittaessamme. Me juttelemme kaikki asiat lävitse silloin, eikö tehdäkin niin? Eikö se tule olemaan ihmeellistä, istuessamme, Elämän Puun äärellä? Ja tiedättehän, meitä tulee viihdyttämään kaikki suuret laulajat. SIellä tulee olemaan Sankey, ja Beverly Shea, ja kaikki heistä, siellä kukkulalla, vain laulaen ylistystä Jumalalle. Me istumme siellä Elämän Puun äärellä, missä vedet virtaavat valtaistuimen alta. Eikö se tulekin olemaan suurenmoista? Minä vain kaipaan tuota päivää. Mitä se merkitsee kristitylle, joka on ankkuroitu Kristukseen, vain niin pian, kuin tämä vanha maallinen temppeli on otettu pois, me siirrymme suoraan toiseen, se on juuri siellä. Oi, eikö se olekin suurenmoista? Ajatelkaapa, sairaat, ja heikot, ja murtuneet, ja murtuneet sydämet, kaikki menee pieleen, maailma täysin myllerryksessä, ja ajattelette vain, "Tule, Herra Jeesus." Ja heti seuraavaksi te huomaatte, tämä vanha vapiseva ruumis, se alkaa kuihtua pois, ja te tunnette kipujen tulevan sisään, viileä kuolema tulee salakavalasti. Sitten katsoen sinne; siellä on täysin uusi ruumis, seisomassa siellä. Me vain siirrymme pois tästä ruumista, suoraan siihen toiseen ruumiiseen. "Sillä kun tämä maallinen maja katoaa, meillä on jo toinen odottamassa," johon me vain siirrymme. Uusi ruumis, jota ei ole käsin tehty, vaan Jumala on sen valmistanut, luonut iankaikkiseksi, Jumalan kirkkaudella. Me siirrymme suoraan siihen, me tulemme uusiksi ja nuoriksi jälleen emmekä enää koskaan ole sairaita... Oi, mikä voi... No, kuolemalla ei ole enää mitään--mitään otetta kristitystä, eihän? Kuolema on vain jotain, joka tuo kristityn Luojansa Läsnäoloon. Hän on ihmeellinen, kun te vain voitte ajatella Hänestä sillä tavalla, onko se totta? Kuinka kuolema ei enää voi pidätellä kristittyä, se vain siirtää hänet suoraan...

The Curtain Of Time - 55-0302 - William Branham