54. Sellainen taivas tulee olemaan, siellä tulee olemaan saksalaisia, suomalaisia, italialaisia, ja jopa irlantilaisia tulee olemaan siellä. Aamen. Sanoin, "Tiedän, että siellä on eräs; he kutsuvat häntä Michaeliksi." Hyvä on. Jumala on täällä tänä iltana, uskotteko te sen? Hän on laupeudessaan täällä ja Hän on täällä parantaakseen sairaat ja vaivatut.
Hyvä on, meidän on aika kutsua rukousjono nyt. Ja olkoon Jumala kanssanne. Veli Bobby, jos soittaisit minulle tänä iltana, suosikkilauluni, "Pysy Kanssani." Eräänä aamuna, elämä on ohitse, tämä kuolevainen elämä; aurinko tulee laskemaan viimeisen kerran. Tämä vanha maailma tullaan räjäyttämään palasiksi. Ehkäpä viidensadan vuoden päästä tästä illasta tulee olemaan... Piirretäänpä kuvamme nyt, mielessämme.
55. Viidensadan vuoden päästä tästä illasta, kuvitelkaapa vain, kuulen tuulten ulvovan; katson maata; se on poissa kiertoradaltaan. Atomipommit ovat heittäneet sen pois kiertoradaltaan; siellä se lepää auringossa. Se pyörii vauhdikkaasti. Hiekkaa lentää ympäriinsä, ulvoen. Monta kertaa, ja tuhansia asteita kuumuutta on maan yllä. Ei enää vettä, vaan tulta tällä kertaa.
Minkä näenkään pilkistävän hiekasta, oi, se on hautakivi. Jonkun nimi on siinä. He saattavat istua kokouksessa tänä iltana. Missä on sinun sielusi silloin, ystävä? Jos te ette ole oikeassa suhteessa Jumalan kanssa.
Kuvitelkaamme sitten vähän pitemmälle. Näen Jumalan tuovan sen takaisin kiertoradalleen jälleen. Maa on uudelleenasutettu. Susi ja lammas ruokailevat yhdessä. Näen kauniin aamunkoiton, tropiikin, kuten itämaissa, suuret palmupuut, ja kauniit linnut laulelevat. Tulen sinne, katselen, kävelen puutarhan poikki, valkoiset kyyhkyset lentelevät puusta toiseen. Kuka lähestyy? Hän, joka on istuva Daavidin valtaistuimella, ja Hänen valkoinen viittansa kulkee mukana. Oi, haluan seistä tällä puolella siellä, ettekö tekin? Voi olla mahdollista, että kyyneleet tulevat poskilleni, kun Hän kävelee ohitse ja katson Häneen, minä sanon, "Siinä on tuo Rakastettu, joka lunasti minut."
56. Kun suuri ateria on katettu, siellä me olemme asett--istuutuneita pöydän ympärille, hääaterialle. Katson pöydän ylitse; sanon, "Tunnen hänet; hän on Suomesta. Tunnen hänet; hän oli Erien kokouksessa." Kurkotan pöydän ylitse ja otan teitä kädestä kiinni; meidän varmastikin täytyy vuodattaa muutama kyynel, eikö vain?
Sitten seuraava asia, jonka huomaatte, Kuningas on kävelevä esiin kaikessa Kauneudessaan; Hän on pyyhkivä Kädellään kaikki kyyneleet silmistämme, Hän on laittava kätensä ympärillemme ja sanova, "Älä itke enää; kaikki ohitse. Meillä ei tule olemaan enää yhtään parantamiskokousta täällä, ei enää kuumia öitä, ei enää kyyneleitä, ei enää rullatuoleja, kainalosauvoja; se kaikki tulee olemaan ohitse. Menkää Herranne iloon." Haluan olla siellä, ettekö tekin?
The Second Miracle - 51-0729 - William Branham
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti