Tiedättehän, se on taivaallinen lintu. Se tuli takaisin häkkiin sillä tavalla. Tässä se tulee häkin poikki niin lujaa, kuin vain voi, räpyttäen noita suuria siipiä, ja se löi päänsä suoraan siihen häkkiin jälleen, iskien sen selälleen lattialle, ja veri virtasi sen siivistä yritettyään räpyyttää niitä häkkiä vasten päästäkseen ulos. Se iski sitä niin kovaa tuolla kerralla, kunnes se vain makasi siellä. Ja sen uupuneet silmät katsoivat taivasta kohden. Ajattelin, "Oi Jumala, eikö se ole säälittävää." Silloin jokin osui sydämeeni. Ajattelin, "Ei, se ei ole säälittävin asia, jonka olen nähnyt, eläin häkissä. Kaikkein säälittävin asia, jonka olen koskaan nähnyt, on ihminen, joka on syntynyt olemaan Jumalan poika (Halleluja.), joka on joidenkin organisaatioiden tai opin aitaama, joka kertoo heille, "Ihmeiden ajat ovat ohitse, ja ei ole mitään sellaista, kuin Pyhän Hengen kaste." Kun hän makaa noissa vanhoissa kirkkokunnallisissa opeissa ja katsoo ympärilleen sillä tavalla... Hän oli syntynyt olemaan Jumalan poika. Opit laittoivat hänet häkkiin. Jumala haluaa hänet ulos. Aamen. Oi, hän syntyi... Se oli ihmisen teko, joka laittoi tuon kotkan sinne. Se on ihmisen teko, joka laittaa teidät noihin oppeihin ja kirkkokuntiin. Ne ovat kaikki saatanasta. Kyllä vaan. Oppi painaa ihmisen alas: "Ihmeiden ajat ovat ohitse; ei ole mitään sellaista, kuin Pyhän Hengen ilo; ei mitään sellaista, kuin huutaminen; ei mitään sellaista, kuin kielillä puhuminen; ei jumalallista parantumista." Oi. Se on säälittävää: Jumalan pojat, syntyneet vapaiksi, sitten suljettu häkkiin.
As The Eagle Stirs Her Nest - 61-0122 - William Branham
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti