Hän rakasti meitä niin paljon, että Hän kuoli meidän puolestamme

Share

12. Jeesus rukoili tuon rukouksen, että me saattaisimme rakastaa toinen toisiamme, kuten Hän rakasti meitä—kuten Hän rakasti meitä! Ja Hän rakasti meitä niin paljon, että Hän kuoli meidän puolestamme. Kukaan ei voinut rakastaa sillä tavalla, elleivät he—luonnollisella rakkaudella, koska se ei olisi kestänyt. Se ei ilmaise itseään. Se tuo itsensä esille niin kauan, kuin ystävyys on liitetty siihen. Mutta kun ystävyys kääntyy ympäri, silloin ihmiset alkavat sanoa, ”No, hän teki niin-ja-niin. Hän teki niin-ja-niin. He luisuivat takaisin, he…” Todellinen jumalallinen rakkaus menee tuon luisujan perään, kunnes se löytää hänet. Jumalallinen rakkaus menee ja alentuu alhaisimpaan helvettiin nostaakseen ylös miehen tai naisen, joka on langennut.
Se on se, mitä meiltä puuttuu tänä päivänä. Meillä on viljelty seurakunta, koulutettu, hienosti pukeutuva, hienot rakennukset, mukavat kuorot, kaunista musiikkia, yksi parhaimpia, mitä maailmalla on koskaan ollutkaan. Mutta me olemme kuolemassa tuosta jumalallisen rakkauden puutteesta.

13. Jeesus ilmaisi sen hyvin, kun Hän löysi tuon prostituoidun, hänet raahattiin Hänen eteensä aviorikokseen syyllisenä. Ja he raahasivat naisen Hänen eteensä, ja sanoivat, ”No niin, laki määrää hänen kuoltavaksi. Mitä Sinä sanot siitä?”
Minäpä kerron teille, Hän osoitti sen, mitä Hän oli, kun Hän kääntyi näiden sanojan kanssa, ”En myöskään Minä häntä tuomitse. Mene ja äläkä enää syntiä tee.” Kuinka suurempaa rakkautta voisi olla, kuin ottaa sellainen tottelematon ihminen, ja nähdä sitten, Kuka Hän oli, ja antaa vapaasti anteeksi naiselle hänen väärintekonsa.
Hän ilmaisi sen jälleen valtavalla tavalla, kun Hän oli kuolemassa Golgatalla, Hänen viimeisissä sanoissaan ristillä, ja Hänen vihollistensa sylki valui Hänen kasvoillaan, Hän huusi, ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.”
Kukaan ei voinut rakastaa, kuin Hän. Te ette voi tuottaa sellaista rakkautta. Se on—Jumalan lahja, joka tulee Pyhän Hengen kautta, se on ainoa tapa, jolla te voitte koskaan saada tuon rakkauden. ”Vaikka puhuisin ihmisten ja Enkelien kielillä ja eikä minulla olisi sellaista rakkautta, en minä mitään olisi. Vaikka minulla olisi usko siirtää vuoria…” Raamattu sanoi…

14. Puhuin täällä muutama päivä sitten tästä Kirjoituksesta, ”Kapea on portti, ja kaita on tie, ja vain muutama on löytävä sen.”
Ja eräs nuori mies, joka oli autossa kanssani, sanoi, ”Kuinka monen sanoisit pelastuvan tästä sukupolvesta?”
Sanoin, ”Kahdeksan tai kymmenen.”
”Oi,” hän sanoi, ”Älä sano noin, veli.”
Sanon sitten, ”Suurennan sen viiteenkymmeneen, ja se on niin paljon, kuin voin sanoa.”
Hän sanoi, ”Viisikymmentä ihmistä?”
Sanoin, ”Jeesus sanoi, kun Hän oli maan päällä, ’Kuten oli Nooan päivinä, niin tulee olemaan ihmisen Pojan tulemuksen aikana.’ Nooan päivinä, kahdeksan sielua pelastui.” No niin, muistakaa, että yksi sukupolvi päättyy joka päivä, se päättää tuon sukupolven. Ottakaa viisikymmentä joka päivä kuuden tuhannen vuoden ajan ja katsokaa, mitä te saatte.
Ja hän sanoi, ”No sitten, veli Branham, haluaisin kysyä sinulta tämän kysymyksen. Kaikki ihmiset, jotka väittävät omistavansa Pyhän Hengen, ja niin edelleen, eivätkö he tule ylösnousemukseen?”
Sanoin, ”Jos heillä todella olisi Pyhä Henki. Mutta se, mihin me olemme laittaneet liian paljon painoa, ovat muut asiat, todellisen asian, Jumalan rakkauden, sijaan.”

15. Paavali sanoi, ”Kaikki nämä asiat voisivat tapahtua… Minulla voisi olla kaikki viisaus, kaikki tieto, ja eikä kuitenkaan minulla olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi. Voisin puhua ihmisten ja Enkelien kielillä, ja eikä minulla vieläkään olisi sitä.” Ja me laitamme niin paljon painoa näille asioille, suurille parantumisherätyksille, ja ihmeiden tapahtumisille. Eikö Jeesus sanonut, ”Monet tulevat minun luokseni tuona päivänä ja sanovat, ’Herra, Herra, enkä minä ole ajanut riivaajia ulos Sinun Nimessäsi? Sinun Nimessäsi, enkö minä ole tehnyt monia suuria tekoja?’ Minä sanon heille, ’Menkää pois Minun tyköäni, te pahuuden tekijät, en edes tuntenut teitä.’”
Millainen pettymys se tuleekaan olemaan. Mutta katsokaapa, millainen yllätys se tuleekaan olemaan, kun Hän sanoi, että nuo, jotka eivät ajatelleet ansaitsevansa olla siellä… ”Koska Sinä olit nälkäinen ja me ruokimme Sinut? Milloin Sinä olit alasti ja me annoimme Sinulle vaatteita? Me emme tiedä, koska Sinä sen teit.”
Hän sanoi, ”Sen, mitä te olette tehneet näille, sen te olette tehneet Minulle.”

Living, Dying, Buried, Rising, Coming – 59-0403 – William Branham