Älä epäile Sitä

Share

127. Näettekö, tietysti, se oli paradoksi, nähdä jotain tapahtuvan, joka näyttää mahdottomalta, kuitenkin se on totta. Mutta, ”Aurinko pysyi aloillaan,” sanoo Raamattu. Minä en tiedä, mitä te ihmiset ajattelette, joka ajattelette, että maa liikkui, no niin; mutta, kuitenkin, ”aurinkoi pysyi aloillaan.” Ehkäpä Joosua ei koskaan yrittänyt ymmärtää, kuinka hän aikoi tehdä sen, kuinka Jumala aikoi tehdä sen, mutta ainoa asia, jonka hän sanoi, oli: ”Aurinko, pysy aloillasi!” Hän sanoi sen, ei ehkä tietäen, mitä hän sanoi, koska se oli Jumala, joka antoi sen hänelle, ja Hän toimi.

128. Sama asia Markuksen Evankeliumissa 11:23: ”Jos te sanotte tälle vuorelle ’siirry,’ ja ettekä epäile sydämessänne, vaan uskotte, että se, mitä te sanoitte, tulee tapahtumaan, te tulette saamaan sen, mitä te sanoitte.” Mutta te ette voi seistä haparoiden mielessänne ja sanoa sen, vaan teidän täytyy olla innoittunut sanoaksenne sen. Aamen!

129. Suokaa anteeksi ilmaisuni; mutta tuona päivänä, istuessani siellä metsässä (ja Jumala on minun tuomarini, ja minä voisin kaatua kuoliaaksi tässä puhujapöntössä); kun tuo Kirjoitus oli hämmentänyt minua koko elämäni… istuessani siellä metsässä tuona aamuna, ja minä ajattelin sitä, ja tuo Ääni puhui minulle, Hän sanoi: ”Tuo Kirjoitus, kuten kaikki Kirjoitukset, Se on totta.”

130. Ja minä ajattelin: ”No, kuinka se voisi olla?”

131. Ja Hän sanoi: ”Sinä olet…” Minä sanoin… Hän sanoi: ”Puhu, ja se tulee tapahtumaan. Älä epäile Sitä.”

132. Ja minä puhuin Jollekin, istuessani siellä kaukana metsässä. Siellä ei ollut ollut yhtään oravia kolmeen päivään, siellä ei ole yhtäkään oravaa. Ja minä istuen siellä plataani-tiheikössä,. Oravat eivät edes tule… kuka tahansa, joka metsästää oravia, tietää, että ne eivät ole plataaneissa. Ja minä olin ollut istumassa siellä; ja tuuli puhalsi todella kovaa, se oli noin kello kymmenen aamulla, ja minä ajattelin jälleen.

133. Ja Se sanoi: ”Sinä olet metsästämässä, ja sinä tarvitset oravia, aivan kuten Aabraham tarvitsi oinaan.”

134. Minä ajattelin: ”Se on aina kertonut minulle Totuuden, mutta tämä kuulosta oudolta.” Ja minä nousin ylös siitä, missä minä olin istumassa, ja katselin ympärilleni, ”Missä on tuo Henkilö, joka puhui minulle?” Siellä ei ollut mitään; vain tuuli puhaltaen todella kovaa. Ja minä ajattelin: ”Olisinko minä voinut nukahtaa ja uneksia siitä? Ei, minä en ollut unessa. Minä istuin ja nojasin tuota puuta vasten siellä, katsoen, ja minun oli tarkoitus ottaa veli Woods ja veli Sothmann mukaani siellä, ihan hetkisen kuluttua, noin kello kymmenen aamulla. Farmarit olivat siellä töissä, keräten viljaansa.”

135. Ja minä kuulin Sen jälleen, sanovan: ”Sinä olet metsästämässä, ja sinä tarvitset saaliin. Kuinka monta sinä tarvitset?”

136. Ja minä ajattelin: ”No niin, minä en halua mennä yli tämän kanssa, minä aion pyytää vain kolme, kolme oravaa. Minä haluan kolme punaoravaa. Minä haluan ne.”

137. Hän sanoi: ”Silloin puhu siitä.”

138. Ja minä sanoin: ”Minä aion saada kolme nuorta punaoravaa.”

139. Hän sanoi: ”Millä tavalla ne tulevat?”

140. ”No,” minä ajattelin, ”minä olen mennyt näin pitkälle, siellä on Jokin, joka puhuu minulle.” Aivan samalla tavalla, kuin te kuulette minun puhuvan. Ja Jumala Taivaassa, tämä Raamattu sydämeni päällä, tietää, että se on totta. Ja Hän… Ja minä sanoin: ”No…” Minä valitsin älyttömän paikan, erään vanhan kuivan oksan, joka roikkui siellä (noin viidenkymmenen jaardin päässä, mihin minun kiväärini oli kohdistettu).

141. Minä sanoin: ”Ensimmäinen tulee olemaan siellä,” ja siellä se oli.

142. Minä hieroin silmiäni ja katsoin takaisin (minä käänsin pääni, ja minä ajattelin: ”Minä en halua ampua näkyä.” Niinpä minä katsoin ympärilleni jälleen, ja siellä istui orava. Minä heitin panoksen aseeseeni, tähtäsin, ja minä pystyin näkemään sen mustan silmän, nuoren punaoravan. Minä ajattelin: ”Minä—minä… ehkäpä minä olen unessa, minä—minä tulen heräämään hetken kuluttua. Näetkö, minä näen unta tästä.” No, minä tähtäsin, ammuin oravan ja se tipahti oksalta alas. Minä ajattelin: ”No, en minä tiedä.” Minä ajattelin: ”No, pitäisikö minun mennä sinne ja tarkistaa se?” Ja—ja minä kävelin sinne, ja siinä se makasi. Minä nostin sen ylös ja verta vuosi siitä. Näky ei vuoda verta, tiedättehän. Niinpä minä nostin sen ylös, ja se oli orava. Minä tulin kokonaan tunnottomaksi.

143. Ja minä katselin ympärilleni, minä sanoin: ”Jumala, se olit Sinä!” Minä sanoin: ”Kiitos, tästä. Nyt minä menen pois ja…”

144. Hän sanoi: ”Mutta sinä sanoit! Epäiletkö sitä, mitä sinä sanoit? Sinä sanoit, että sinä saisit ’kolme.’ Mistä seuraava tulee nyt?”

145. Minä ajattelin: ”No, jos minä uneksin, minä aion jatkaa.”

146. Niinpä minä—minä sanoin… Minä valitsin vanhan tolpan sieltä, eräästä puusta, joka oli täysin myrkkymuratin peitossa. Te ette koskaan saa oravaa sellaisesta paikasta. Niinpä minä sanoin: ”Seuraava tulee suoraan tuolta myrkkymuratin seasta,” ja siellä istui tuo nuori punaorava katsoen suoraan minuun. Minä laitoin aseeni alas, ja hieroin silmiäni. Minä käännyin ympäri jälleen, minä ajattelin… Siellä se istui, pää käännettynä sivuttain. Minä ammuin tuon oravan, ja sitten minä aloin lähteä kotia.

147. Mutta Hän sanoi: ”Sinä sanoit ’kolme’! Epäiletkö sinä sitä, mitä sinä sanoit?”

148. Minä sanoin: ”En, Herra, minä en epäile sitä, mitä minä sanoin, sillä Sinä vahvistat sen.” Tämä on yksi Kirjoitus, joka on hämmentänyt minua: ”Ei, jos Minä sanon, vaan jos te sanotte.” Ei, jos Jeesus sanoisi sen, vaan jos te sanotte sen itse.

149. Ja minä ajattelin: ”Jollain tavalla, minä olen päässyt tuohon kanavaan, ja minä tiedän, että Hän on täällä, koska minä olen melkein poissa tolaltani.” Minä ajattelin: ”Minä teen tästä tapauksesta älyttömän, takuuvarmasti.”
Minä sanoin: ”Siellä tulisi olemaan punaorava, joka tulee tuota mäkeä alas, se tulee suoraan tänne tätä kautta ja aivan minun ohitseni, ja menee sinne, ja istuutuu tuolle oksalle, ja katselee tuota farmaria.” Tässsä se tulee mäkeä alas, meni juuri sinne, ja istuutui, katsoi farmaria. Ja minä ammuin sen.

150. Saatana sanoi minulle: ”Tiedätkö mitä? Metsä on nyt vain täynnä niitä.” Ja minä istuin siellä kello kahteentoista saakka, ja siellä ei tapahtunut mitään muuta. Se näyttää, että kun Jumala… Hän on todella Taivaan ja maan luoja!

I Have Heard But Now I See – 65-1127E – William Branham