Kun helluntailaisihmiset menivät helluntaihin, he olivat vain ihmisiä, kun he menivät sinne, mutta yhtäkkiä... Kun he olivat siellä ylhäällä, he olivat peloissaan; he olivat sulkeneet ikkunat, sulkeneet ovet. He pelkäsivät vainoa. He olivat olleet hyviä seurakuntalaisia siihen siihen mennessä. Heidät oli kastettu vedessä siihen mennessä. Mutta heillä ei ollut kätkettyä voimaa. Heillä ei ollut varmuutta. Yksi heistä sanoi: "Jos Sinä olet... Salli minun laittaa käteni Sinun kylkiisi. Salli minun laittaa sormeni naulanreikiin Kädessäsi." Yksi heistä sanoi naisille: "Oi, se on typeryyttä. Ette te nähneet mitään." Mutta kun he nousivat ylös noita rappusia ja menivät yläsaliin, yhtäkkiä siellä tuli ääni taivaasta, ja kätketty voima tuli alas. Se tuli heihin. Sen jälkeen he olivat kadulla, iloiten--iloiten ja ylistäen Jumalaa, saarnaten Evankeliumia, kirkasten Jumalaa. Heillä oli kätketty voima. Heillä oli voima, josta maailma ei tiennyt mitään.
The Uncertain Sound - 55-0731 - William Branham
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti