25. Täällä jokin aika sitten Sveitsissä, seistessäni siellä suurilla korkeilla Alppi-vuorilla, minä ajattelin Arnold Von Winkelriedia. Monet teistä tietävät sen tarinan. Mikä urhea sankari hän olikaan monia vuosia sitten Sveitsissä. Ja kuinka eräs mahtava armeija oli hyökkäämässä Sveitsiin, ja kaupungit oli valloitettu. Ja urheaveriset Sveitsiläiset kokoontuivat vuorilta laaksoon sellaisilla pienillä aseilla, millä he vain voisivat puolustaa itseään.
Ja kun he seisoivat siellä kentällä, ja he näkivät noiden lähestyvän, ja kun he lähestyivät tätä suurta armeijaa, heitä oli vastassa vain yksi 50 vastaan. Ja he olivat—he eivät olleet sotilaita; he eivät olleet valmennettuja. He eivät tienneet, mitä tehdä. Mutta tämä armeija, joka oli hyökkäämässä, oli hyvin valmennettu, jokainen mies oli, kuin tiiliseinä tulossa kohti.
26. Ja kun he seisoivat siellä keihäittensä kanssa, liikkuen sinne päin. Eräs suuri mies astui esiin, Arnold Von Winkelried. Ja kun hän astui sinne esille, he olivat toivottomia; kaikki, mitä he voivat vain kuvitella, oli mennyttä. Heidän vain täytyisi mennä sinne ja menettää kotinsa. Heidän perheensä tapettaisiin. Isänmaa tuhottaisiin. Ei ollut mitään, mitä he voisivat tehdä; se oli toivotonta.
Sitten Arnold Von Winkelried astui esiin ja sanoi: ”Sveitsin veljet, tänä päivänä minä annan elämäni Sveitsin ja kotiseutujemme puolesta.”
Joku sanoi: ”Mitä sinä aiot tehdä?”
Hän sanoi: ”Tuolla laaksossa, on rakastettava pieni koti, missä minun vaimoni ja pienet lapseni odottavat minun tulevan takaisin. Mutta he eivät tule koskaan näkemään minua enää. Sillä tänä päivänä minä aion antaa elämäni maani puolesta.”
Ja kun hän sanoi sen, he sanoivat: ”Mitä sinä aiot tehdä?”
Ja hän sanoi: ”No niin, jokainen teistä, joilla on aseet, tulkaa, ja seuratkaa minua, ja tehkää parhaanne. Taistelkaa sillä, mitä teillä on. Tehkää kaikki, mitä te voitte, sillä, mitä teillä on.”
27. Ja hän huusi, heitti oman aseensa pois, ja sanoi: ”Tehkää tietä vapaudelle.” Ja hän lähti kohti armeijaa. Ja hän meni suoraan kohti paksuimpia keihäitä. Ja kun hän pääsi juuri sinne, missä he—sadat kiiltävät keihäät osuakseen häneen, kun hän tulisi; hän heitti kätensä ylös ja sanoi: ”Tehkää tietä vapaudelle.” Ja hän nappasi suuren sylillisen noita keihäitä ja paiskasi ne rintaansa. Ja jokainen noista sveitsiläisistä sotilaista seurasivat hänen perässään. Hän mursi vihollisen aseman, he saavuttivat voiton, jollaista ei ollut koskaan ennen voitettu.
Ja tänä päivänä te voitte mainita hänen nimensä Sveitsissä, ja heidän silmänä täyttyvät kyynelistä, ja heidän poskensa punastuvat heidän sankarinsa vuoksi. Hän oli yksi suurimmista sankareista minun mielestäni, joka on ollut armeija-elämässä. Mutta se on vain vähäpätöinen juttu, vain vähäpätöinen juttu. Eräänä päivänä Aadamin pojat seisoivat lyötyinä; laki, profeetat ja kaikki oli pettäneet. Jokainen lähestyminen, jota me olimme tehneet, oli pettänyt. Ja siellä kirkkaudessa, siellä oli Yksi, jota kutsuttiin Jumalan Pojaksi, astui esiin. Ja Enkelit sanoivat: ”Mitä Sinä aiot tehdä?”
Hän sanoi: ”Minä menen sinne ja annan Elämäni. Ja tänä päivänä minä aion lunastaa Aadamin langenneet pojat.”
28. Ja hän tuli Golgatalle. Hän meni kohti paksuimpia keihäitä. Hän meni kuoleman varjon laakson lävitse ja nappasi saatanan jokaisen nuolen, ja veti ne Omaan rintaansa, ja kutsui Seurakunnan ottamaan sen, mitä heillä on ja tekemään parhaansa. Ylistys Jumalalle, Helluntaipäivänä väkevä tuulispää lankesi ylhäältä taivaasta ja varusti jokaisen miehen aseella.
Ja minä sanon tänä päivänä, veljet, että jokainen mies, mitä tahansa teillä on, tehkäämme parhaamme sillä, mitä meillä on ja taistelkaamme viimeiseen mieheen saakka, koska meidän vihollisemme linjat ovat murtuneet. Kristus voitti Saatanan, riisui hänet kaikesta, mitä hänellä koskaan oli, ja hän ei ole mitään muuta, kuin huijari. Kun hän kertoo teille, että meillä ei voi olla toista vanhanaikaista Pyhän Hengen, Hengen vuodatusta,mutta meillä voi olla se tänä päivänä, koska vihollisen linjat ovat murtuneet, ja Jumala hallitsee tänään. Halleluja. Minä olen iloinen vanhanaikaisesta elävän Jumalan Pyhän Hengen kokemuksesta.
Azusa Jubilee – 56-0916 – William Branham
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti