Kun Jumala lupasi jotain, sen Hän on tekevä

Share

151. Tätä kuuntelee nyt, täällä Jeffersonvillessä nyt, eräs perhe nimeltä Wright. Veli Woods ja minä menimme sinne vierailemaan heidän luonaan. He tekevät ehtoollisviiniä seurakunnalle. Pieni Edith istui siellä huoneessa; pieni rampa tyttö, joka oli ollut sairaana koko elämänsä, ja niinpä me olimme aina odottaneet Jumalan parantavan hänet. Hänen sisarensa, oli leski, hänen aviomiehensä oli tapettu; hänen nimensä oli Hattie, todella nöyrä pieni nainen. Ja sillä välin kun veli Banks ja minä menimme hakemaan hänelle jänistä, he olivat valmistaneet ison kirsikkapaistoksen; ja he pyysivät minua istumaan alas ja syömään siellä.

152. Me kaikki istuimme pöydän ympärillä , me puhuimme tästä, se tapahtui vastikään pari päivää sitten. Ja istuessamme siinä pöydän ympärillä, puhuen tästä, aivan yhtäkkiä minä sanoin: "Mitä olisi voinut tapahtua? Veli Wright, sinä olet vanha mies, sinä olet metsästänyt oravia koko ikäsi. Veli Shelby, sinä olet expertti oravien metsästyksessä. Veli Wood, niin olet sinäkin. Minä olen metsästänyt niitä lapsesta saakka. Oletteko te koskaan nähneet oravaa plataani ja heinäsirkka tiheikössä?"
153. "Emme varmastikaan."
154. Minä sanoin: "Ne eivät vain olleet siellä. Ainoa asia, jonka minä tiedän, Se on vain sama Jumala. Kun Aabraham tarvitsi oinaan, Hän oli Jehova-jireh, Hän pystyi järjestämään sen Itseään varten. Minä uskon, että se on sama asia."

155. Ja pieni kunnon Hattie istuen siellä, sanoi: "Veli Branham, se ei ole mitään muuta, kuin Totuus!"
156. Hän sanoi oikein. Kun hän sanoi sen, Pyhä Henki laskeutui tuolle kanavalle jälleen, jokainen siellä tunsi Sen. Minä nousin ylös, minä sanoin: "Sisar Hattie, NÄIN SANOO HERRA, sinä sanoit oikein, kuten syyrofoinikialainen nainen sanoi. Pyhä Henki puhuu nyt minulle, ja pyysi minua antamaan sinulle sinun sydämesi toiveen. No niin, jos minä olen Jumalan palvelija, jos se on niin, se on tapahtuva. Jos minä en ole Jumalan palvelija, niin silloin minä olen valehtelija, ja se ei tule tapahtumaan, minä olen pettäjä. Koita nyt ja näe, onko se Jumalan Henki vai ei."
157. Hän sanoi: "Veli Branham," (jokainen itki siellä), hän sanoi: "mitä minä pyydän?"
158. Minä sanoin: "Sinulla on rampa sisar istumassa täällä."

159. Minulla oli kaksikymmentä dollaria taskussani, antaakseni ne hänelle, sen, jonka hän oli antanut lahjoituksena. Tuo nainen ei ansaitse edes kahta sataa dollaria vuodessa, tuolla pienellä, vanhalla, köyhällä maatilalla, hän ja hänen kaksi poikaansa. Hänen poikansa olivat olleet tavallisia veijareita, koulupäivinä, tiedättehän, ja vain nauraen äidilleen; ja he olivat noin viisitoista, kuusitoista vuotiaita. Ja oi, siellä he istuivat nauraen sille, mitä minä sanoin.
160. Ja minä sanoin: "Sinulla on isä ja äiti täällä istumassa, jotka ovat vanhoja. Sinulla ei ole rahaa. Pyydä rahaa, ja katso, tuleeko se sinun syliisi. Pyydä sisartasi ja katso, eikö hän nouse ylös ja kävele." Minä tiesin silloin, kuten Job, siellä on jotain, jonka te tiedätte, kun te osutte siihen. Minä sanoin: "Minä tiedän! Minä seison täällä kymmenen ihmisen edessä, jos tämä ei tapahdu, niin silloin minä olen valeprofeetta."
161. Hän sanoi: "Mitä minä pyydän?"
162. Minä sanoin: "Sinä teet päätöksesi. Minä en voi tehdä päätöstä sinun puolestasi."

163. Hän katsoi ympärilleen, tuo pieni nainen. Ja yhtäkkiä, hän sanoi: "Veli Branham, minun sydämeni suurin toive on minun kahden poikani pelastuminen."
164. Minä sanoin: "Minä annan sinulle sinun poikasi, Jeesuksen Kristuksen nimessä. " Ja nuo tirskuvat, nauravat, vitsailevat pojat lankesivat äitinsä syliin, ja antoivat elämänsä Jumalalle, ja täyttyivät Pyhällä Hengellä juuri silloin.
165. Miksi? Se on Totuus! Jumalalla on voima tappaa minut, näiden ympäri maata tulleiden ihmisten edessä. Monet teistä täällä ja Jeffersonvillessä, minä voin kuulla tabernaakkelissa kaikuvan "Aamen!" koska he ovat kuuntelemassa sitä juuri siellä. Näettekö, koska se on Totuus! Mikä se on? Se on, kun Jumala, Hänen kaikkivaltiaan armonsa kautta; se tapahtuu! Sen ulkopuolella, se ei tapahdu.

166. Tuona kohtalokkaana hetkenä... Ajatellessani miehiä, ja ihmisiä, joita minä tunnen. Jumala ohittaen kaikki kuuluisuudet, ja kaikki sellaiset, antaakseen köyhälle, pienelle vanhalle nöyrälle naiselle, joka tuskin pystyi kirjoittamaan omaa nimeänsä; ja Hän tiesi, mitä hän pyytäisi. Ja se oli suurin asia; sillä hänen sisarensa on nyt kuollut, ja hänen äitinsä ja isänsä täytyy kuolla, raha olisi hävinnyt, mutta hänen poikiensa sielut ovat Iankaikkisia! Ja tuo oli se hetki heille napata se. Ja niin pian, kuin minä sanoin: "Minä annan sinulle sinun poikasi, Jeesuksen Kristuksen nimessä," siellä he lankesivat äitinsä syliin. Kuinka moni täällä tietää, että se on Totuus, te tiedätte sen? Näettekö, siinä se on. Kyllä. Miksi? Innoitus!
167. Nyt: "Minä olen kuullut Sinusta, että Sinä voit luoda oravat; minä olen kuullut Sinusta, että Sinä voit luoda oinaan; mutta nyt minä Näen, omilla silmilläni!" Julkituominen, näky oli tehty näkyväksi. Kun Jumala lupasi jotain, sen Hän on tekevä.

168. Huomatkaapa, kun teillä on tarve, kuten ehkäpä Joosualla. Hänellä oli tarve; hän ei koskaan ajatellut olosuhteita, hän puhui sen, ja se oli Jumala! Uskotteko te, että aurinko pysyi aloillaan? Niin uskon minäkin. Kuinka se teki sen? Älkää yrittäkö ymmärtää sitä, vaan se teki sen. Joosua teki sen, ja hän kohotti kätensä; tuona kohtalokkaana hetkenä hänellä oli pääsy Jumalan tykö, ja se on se, mitä tapahtui. Se oli oikeana hetkenä. Elävän Jumalan henki oli nähnyt sen tarpeen, ja laittoi sen Joosuan ylle sanoakseen sen. Sama Jumala näki Aabrahamin tarpeen. Sama Jumala näki tarpeen vahvistaakseen Kirjoituksen minulle, sen että, Kirjoitus on totta, myöskin!
Tuo sama Jumala näki noiden kahden ennaltamäärätyn pojan tarpeen, ja se oli tuo hetki, kun Hän todisti sen ja vahvisti Sanansa.

I Have Heard But Now I See - 65-1127E - William Branham