Jos minä näen miehen kävelemässä, hienon nuoren miehen; muutaman vuoden päästä, katsokaa hänen hiustensa muuttuvan harmaaksi ja lähtevän päästä, hänen olkapäänsä menevät kumaraan. Joku kaunis nuori tyttö seisten pyhitetyillä, jumalisilla kasvoilla, ja seisten ja ylistäen Jumalaa; ja minä tulen takaisin muutaman vuoden kuluttua ja löydän hänet kumara-selkäisenä, kantaen kahta tai kolmea lasta. No niin, oi, siellä--se näyttää, että tuossa ruumiissa on kuolema. Sillä ei ole merkitystä, kuinka hyvä se on tai kuinka ihanalta se näyttää, siinä on siltikin kuolema. No niin, minä tarkkailen, mihin suuntaan tuo henki siellä nojaa. Jos se edustaa aina Valoa, kertoo Valkeudesta, puhuu Valkeudesta, se on menevä Valkeuden kanssa. Mutta jos se on aina toisella puolella, puhuu maailmasta, maailman asioista, maailman vaikuttamana, sille ei ole mitään muuta, kuin mennä pimeyteen, kun se kuolee, uloimpaan pimeyteen. Niinpä te näette, mitä me olemme, meidän täytyy muistaa, että me olemme sitä, mitä me olemme ainoastaan Jumalan armosta, ja kukaan meistä ei voi kerskua siitä. Me voimme ainoastaan kumartaa päämme palvonnassa ja nöyryydessä Jumalan edessä ja antaa Hänelle ylistys Hänen hyvyydestään.
Influence - 63-0803E - William Branham
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti