Hänet on kätketty epäuskovaiselta ja paljastettu uskovaiselle

Share

132. Nyt me huomaamme, että Jumalalla oli kaikkina aikoina iho Yllään. Hän, Jumala, on ollut kätkettynä verhon taakse.
133. Se vain muistuttaa minua pienestä tarinasta, joka tapahtui siellä etelässä. Ja niinpä siellä oli kristitty koti. Ja sitten tässä kristityssä kodissa he uskoivat Jumalaan, ja he--he ajattelivat, että--että Jumala suojelisi heitä kaikilta ongelmilta. Ja sen Hän tekeekin. Ja heillä oli pieni kaveri, pieni poika iältään noin seitsemän tai kahdeksan vuotias. Ja--ja hän kävi pyhäkoulussa ja oli oikein hieno pieni kaveri. Mutta hän oli peloissaan myrskyn aikana, erityisesti silloin, kun salamat iskivät.

134. Ja kerroin tämän eräälle miehelle, eräänä päivänä, kun tämä artikkeli miehen parantumisesta oli tullut ulos. Tämä sama sananpalvelija sanoi: "He tekevät sinusta jumalan, veli Branham."
135. No, hän oli kriitikko, niinpä ajattelin, että jotenkin katkaisisin sen, vain vähän. En satuttaakseni, tiedättehän, vaan vain... Sanoin: "Onko se liian kaukana Kirjoituksista, olla sellainen?" Näettekö? Sanoin: "Ei, ei se ole, koska Jeesus kutsui profeettoja 'jumaliksi.' Näetkö? Aivan, 'Jumala.'"
136. Ja he sanovat, "No, te ihmiset yritätte ottaa Jumalan paikan." Se ei ole liian kaukaa haettu. Se on tarkalleen sitä, mitä se on. Se on tarkalleen niin. Jumala julkituotuna lihassa, aivan kuten Hän lupasi.

137. Ja tämä perhe, me huomaamme nyt. Kerroin hänelle tämän pienen tarinan, joka tuli mieleeni juuri nyt. Tuona yhtenä yönä tuli myrsky, ja äiti sanoi Juniorille: "No niin, menehän yläkertaan, poikani, ja mene nukkumaan."
Poika sanoi: "Äiti, minua pelottaa."
"Siellä ei ole mitään, mikä satuttaisi sinua. Mene ylös ja mene sänkyyn."
138. Pieni juniori meni maaten, ja ukkosen salamat välkkyivät ympäri ikkunoita. Ja pieni kaveri tuli niin hermostuneeksi, että hän veti päänsä peiton alle, ja hän vieläkin pystyi kuulemaan ukkosen, tai nähdä ukkosen salaman välähtelevän ikkunoissa, ja--ja kuulla ukkosen jyrisevän. Niinpä hän sanoi: "Äiti!"
Ja äiti sanoi: "Mitä sinä haluat, juniori?"
Poika sanoi: "Tule tänne ja nuku kanssani."
139. Niinpä hän tuli portaita ylös, kuten kuka tahansa hyvä uskollinen äiti tulisi. Ja hän tuli sinne ja otti pojan syliinsä. Ja sanoi: "Juniori, äiti haluaa puhua sinulle pienen hetkisen."
Poika sanoi: "Hyvä on, äiti."
140. Hän sanoi: "No niin, sinun täytyy pitää tämä mielessäsi. Käymme jatkuvasti seurakunnassa. Luemme Raamattua. Me rukoilemme. Olemme kristitty perhe. Uskomme Jumalaan." Ja hän sanoi: "Uskomme, että myrskyissä ja mitä tahansa muutakin tapahtuu, niin Jumala on meidän suojamme."
141. Poika sanoi: "Äiti, uskon sen kaiken. Mutta, kun salama on niin lähellä, niin minä--minä haluan Jumalan ihon kanssa."
142. Niinpä, minä--minä uskon, että ei ainoastaan juniorista, vaan kaikista meistä tuntuu samalla tavalla. Kun me tulemme yhteen, kun me rukoilemme toistemme puolesta, Jumalalla on iho yllään.

143. Ja me huomaamme, että Jumalalla on aina ollut iho Itsensä yllä. Kun Mooses näki Hänet, Hänellä oli iho Yllään, näyttäen ihmiseltä. Kun Jumala oli verhojen takana, niin Hänellä oli iho Itsensä yllä. Ja Jumala, tänä iltana, Seurakunnassaan, on verhottu Seurakuntaansa iho Yllään. Hän on vieläkin sama Jumala. Me huomaamme sen.
144. Mutta nyt, jos koskaan, ihon verho on se, mikä jää kiinni traditioihin. He eivät vain voi uskoa, että Jumala saa nuo ihmiset käyttäytymään sillä tavalla. Näettekö? Se on siitä syystä, koska Jumala on verhottu Seurakuntaansa, ihossa, iho Yllään. Se on totta. Hänet on kätketty epäuskovaiselta ja paljastettu uskovaiselle. Kyllä vaan.

The Mighty God Unveiled Before Us - 64-0629 -William Branham