Mutta jos te luotatte vain toivoon, niin te estätte uskoa. No niin, toivo katsoo johonkin kaukaiseen. Mutta usko vaatii sen juuri nyt. Näettekö? Usko sanoo: "Jumala sanoi niin ja se on minun." Se selvittää sen. Näettekö? "Minä en välitä siitä, vaikka minä olen vieläkin rampa, vaikka minä olen vieläkin sokea, vaikka minä olen vieläkin sairas, sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Minä uskon sen joka tapauksessa. Se on minun juuri nyt. Jumala sanoi niin ja se selvittää sen." Näettekö? Se on uskoa. Mutta toivo sanoo: "Jumala sanoi niin, ja minä odotan saavani sen, jonain päivänä." Näettekö? "Minä odotan, jonain päivänä." Ja niin kauan kuin Saatana saa laitettua teidät johonkin toiseen päivään, se on juuri se, mitä hän haluaa. Se on totta. Te ette tule koskaan saamaan sitä. Uskokaa vain, että teillä on se juuri nyt--se on teidän henkilökohtaista omaisuuttanne. "Usko on niiden asioiden olemus, joita toivotaan, todiste asioista, joita ei nähdä." Onko se totta? Usko toimii nyt. Se on täysin varma. Ei ole... Oi. Minäpä kerron teille, sairaus ja kaikki muukin, kun usko astuu sisälle, se on kuin lumipallo kuuman hellan päällä. Se vain sulaa pois. Kaikki menee pois uskon luota. Koska usko nousee seisomaan ja ottaa hallinnan, kun usko puhuu, kaikki muu pysyy hiljaa. Se on totta.
Faith Cometh By Hearing - 54-0320 - William Branham
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti