Eräänä iltana minä kuvailin täällä jotain lapsille, ja minä kerroin Mooseksen isästä ja äidistä, ja kuinka olivat antamassa pientä vauvaa takaisin, he olivat jättämässä sitä takaisin Jumalan haltuun, joka antoi sen heille. Minä sanoin: "No niin, jos te pelastatte sielunne, pidätte sen, te tulette menettämään sen. Mutta jos te annatte sen takaisin Jumalalle, te tulette pitämään sen." Ja siitä puhutaan viisi kertaa Raamatussa. No niin, ja minä sanoin: "Jos--jos Mooseksen isä ja äiti olisivat pitäneet hänet, he olisivat menettäneet hänet; jos he olisivat antaneet sen takaisin Jumalalle, he pitäisivät hänet."
Ja kuinka tuona päivänä, kun he työnsivät hänet läpi kivikon ja kaislikon, kuinka Jumala nousi Valtaistuimeltaan, mahtava viitta Hänen ympärillään, katsoi sinne, ja Hän sanoi: "Tulehan tänne, Gabriel, te kaikki Enkelit, tulkaapa tänne. Katsokaapa tuonne alas; minulla on joku, joka uskoo Minuun. Minä annan sen heille, ja he antavat sen takaisin. He eivät voi pitää sitä, koska helvetin noidat ovat saava sen." Nuo vanhat naiset mennen ympäriinsä rikkoen heidän pienet päänsä, ja heittäen ne, ja lihottaen krokotiileja niillä...
He sanoivat: "Me... jos me pidämme sen, he tappavat sen; me menetämme sen, mutta jos me annamme sen takaisin Jumalalle, me pidämme sen." Ja tässä pienessä kaarnalaivassa, jossa te purjehditte tänä iltana, teillä on kallis asia siinä; se on sielu. Jos te pidätte sen, te tulette menettämään sen. Mutta jos te annatte sen takaisin Hänelle, Joka antoi sen teille, te pidätte sen. Aamen. Vain uskokaa Häneen.
Ja he laittoivat tämän pienen vauvan arkkiin ja työnsivät hänet menemään. Minä voin kuulla Jumalan sanovan: "Gabriel, tulehan tänne hetkeksi." Kutsu kymmenen tuhatta Enkeliä marssijärjestykseen, ja aseta heidät riviin Niilin molemmin puolin. "Katsokaa, ettei yksikään krokotiili tule sitä lähelle." Ja kun se joutuu vesipyörteeseen, katso, että se pääsee siitä hyvin pois." Te tulette...?...tässä elämässä on monia vesipyörteitä, veljeni, mutta jos Jumala on kutsunut Enkelit marssijärjestykseen, pitääkseen huolta siitä, älkää murehtiko, Hän on saava teidät ulos siitä. Aamen.
Huomatkaapa, ja pieni arkki oli tervattu. Minä voin kuvitella, miksi he olivat laittaneet pikeä siihen, tiedättehän kuten katuteihin? Kun vanha krokotiili laittaa nenänsä siihen, mikä haju. Se perääntyi. Ja me tarkkailemme häntä, yhtäkkiä, se tulee hermostuneeksi, ja se menee pois. Miksi? Gabriel istuu arkin päällä, kelluen jokea alas. Sen vuoksi ne eivät voineet koskea siihen. Se annettaisiin takaisin Hänelle, Joka antoi sen.
Ja sillä tavalla se on tänä iltana; Jumala antaa Enkeleittensä tarkkailla meitä. "Jumalan Enkelit ovat lähellä." He eivät mene edestakaisin; he pysyvät täällä. Minä voin kuulla Gabrielin sanovan: "Mutta, Herra, missä Sinä aiot olla koko tämän ajan?" "Minä aion olla vastaanottopäässä, siellä toisessa päässä." Hän on oleva siellä vastaanottamassa sitä, kun se pääsee sinne. Se on se, missä Hän on seisomassa tänä iltanakin; vastaanottopäässä. Hän seisoo kirkkauden pääovella, vastaanottopäässä, vastaanottakseen Hänen lapsensa. Ja jonain päivänä, kun tämä elämä on ohitse, Hän on kurottava alas ja kietova tuon pyhyyden valtatien Kätensä ympärille, nykäisevä sitä kunnolla. Ja kun Hän tekee sen, mistä kohtaa se on katki täällä, Hän on nostava jokaisen pyhän suoraan takaisin ylös tuohon iankaikkisuuden valtakuntaan jälleen, ja se on kulkeva aikojen läpi. Hän on vastaanottopäässä.
Mitä te pelkäätte? Peloissanne siitä, että Hän ei tee sitä? Kyllä, Hän tekee sen. Niin varmasti, kuin on Jumala taivaassa, Hän on tekevä sen. Ja Hän on vastaanottopäässä.
Law Having A Shadow - 56-0621 - William Branham
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti