Ainoa tapa, jolla me näemme Kristuksen, on kun Hän heijastuu toisiimme. Minä näen Kristuksen teissä. Te näette Kristuksen minussa. Sillä tavalla me katsomme Kristusta. Minä tulen kokoukseen. Minä aloitan saarnaamisen. Minä tarkkailen ihmisiä. Te voitte nähdä, ovatko he kiinnostuneita vai eivät, muutaman minuutin sisällä. Te katsotte kuulijakuntaan. Te voitte kertoa, ketä te kyllästytätte ja ketä ette. Näettekö? Ja ensimmäiseksi te huomaatte, te näette heidät seisovan siellä roikkumassa jokaisessa sanassa, odottavaisena. Näettekö? Minä näen Kristuksen heijastettuna tuossa henkilössä, koska hän kaipaa ja janoaa Jumalaa. Ja kun minä saarnaan Evankeliumia, hän näkee Kristuksen heijastettuna minussa. Minä näen Kristuksen heijastettuna hänessä. Se merkitsee, että Kristus on meidän keskellämme silloin. Aamen. Kaivaten ja janoten... Minä tarkkailen kuulijakuntaa, kuinka he vastaanottavat sen, sanon jotain muuta, tarkkailen, mitä--minkälaisen vaikutuksen se saa aikaan heissä, tarkkailen heidän kasvojensa kirkastuvan, täynnä iloa. Juuri silloin he ovat valmiita vastaanottamaan jotain. Se on Kristus. Minä näen Kristuksen heijastettuna tuossa henkilössä, koska Evankeliumi, tuo yksinkertainen Kristuksen Evankeliumi on saamassa otetta tuossa sydämessä.
Let Your Light So Shine Before Men - 61-0903 - William Branham
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti