56. ...Oi, millaista se onkaan tänään, minun raihnainen raukka ystäväni, kun tälle ihmiselle, joka ei ole koskaan tuntenut Hänen voimaansa, annetaan uusi valo ja uusi toivo, kun hän kävelee Kristuksen Jumalallisen Persoonan Läsnäoloon, uskolla, joka pitää hänet haltioissaan Hänen majesteetilleen... Se ei ole, kuin kävelemistä alttarille ja ojentaen sananpalvelijalle oikean käden; eikä myöskään se ole menemistä altaalle kastettavaksi, tai seisten ulkokuori pirskoteltavana. Se on vaeltamista Valoon, jota te ette ole koskaan nähneet. Se on Jumalallisen uskon ankkuri, joka kutsuu kaikkea, joka on vastoin Jumalan Sanaa, ikään kuin sitä ei olisi. Se työntää uuden Elämän. Se antaa toivoa kuolevalle. Se antaa rohkeutta heikolle. Se antaa parantumisen sairaalle. Se antaa siunauksen ei-arvostetulle. Kuinka ihmeellistä se onkaan astua Hänen Läsnäolonsa Valoon. Se ei ole myytti, eikä se myöskään jotain, joka on jollakin vain lihallisesti, mielessä, kehiteltyä. Vaan se on tulemista kirkkauden Kuninkaan Läsnäoloon, elävän Jumalan iankaikkiseen Valoon.
58. Kun jotain tapahtuu, joka ankkuroi tuon toivon teissä, kunnes sillä ei ole merkitystä, kuinka sairaaksi te tulette jälkeenpäin, saatanan ei hyödytä koetella teitä millään, joka on vastoin sitä. Se on ankkuroitu ikuisesti. Sillä ei ole merkitystä, kuinka paljon vihollinen yrittäisi saada teitä elämään väärää elämää, vaan te olette ankkuroitu ikuisesti, sillä te olette astuneet Hänen Läsnäoloonsa, Jumalalliseen Valoon, joka on muuttanut teidän sisimpänne ja laittanut pelastuksen ilokellot soimaan teidän sydämiinne, joista maailma ei tiedä mitään, että te olette siirtyneet kuolemasta Elämään. Kuolema ja sen varjot ovat kaikonneet teistä, ja te olette tulleet uusiksi luomuksiksi, kun te olette astuneet tähän Jumalalliseen Valoon.
59. Kun nuo Viisaat seisoivat siellä haltioituneina, kun he katselivat tuota Valoa, viimein minä voin kuulla yhden heistä sanovan toiselle: "Oi, eikä tämä olekin valtavat merkki siitä, että jotain on tapahtumassa?"
Totisesti, tänään myöskin, kun me tulemme Herran Jeesuksen Läsnäoloon, se on Jumalallinen merkki siitä, että jotain on tapahtumassa; Hänen loistelias toinen tulemuksensa on käsillä.
Ja kun he katsoivat toinen toistaan, ja hetken kuluttua.. He katselivaat Sitä, ehkäpä, koko yön. Kuinka Se säteilikään, se näytti olevan kirkkaampi, kuin muut tähdet. Se näytti siltä, kuin he eivät voineet ottaa katsettaan pois Siitä katsoakseen mitään muuta tähteä.
Ja minä olen varma, jos me näemme tuon suuren iankaikkisen Valon loistavan kasvoillemme, me emme katso kirkkokuntiimme, sanoen: "Me olemme baptisteja, tai me olemme presbyteerejä, tai me olemme helluntailaisia," tai mitä tahansa se saattaa olla; me vain katsomme Valoon ja elämme. Hän on tuo iankaikkinen Valo.
63. Ja kun he katselivat Sitä, kun aurinko lopulta nousi... He nukkuivat koko päivän läpi. Minä olen nähnyt heidän istuvan kaduilla Intiassa jalat ristissä, päät yhdessä, kun he nukkuivat päiväsaikaan, ja öisin he tarkkailisivat tähtiä, tarkkaillen mitä tahansa liikettä.
64. Ainoastaan ne, jotka odottavat Häntä, tulevat näkemään Hänet. Ainoastaan ne, jotka uskovat Häneen, tulevat nauttimaan Hänen siunauksistaan. Ainoastaan ne, jotka uskovat parantumiseen, tulevat saamaan parantumisen. Ainoastaan ne, jotka uskovat pelastumiseen, tulevat saamaan sen. Kaikki asiat ovat mahdollisia niille, jotka uskovat. Mutta ensinnä, se ei saa olla vain lihallisesti kehitelty ajatus. Sen täytyy olla yksin Jumalan lähettämä suora ilmestys.
The Great Shining Light - 57-1222 - William Branham
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti