Joulukertomus

Share

Joulukertomus
William Branham

Siellä oli vanha suutari, ja minä uskon, että se oli Saksassa, missä hän—hän korjasi heidän kenkiään. Ja eräänä päivänä, kun… Vapaa-aikanaan hänellä oli tapana ottaa Raamattu ja lukea sitä. Hän luki tapahtumien taustan ja tekstin Kirjoituksissa, ja hän tuli todella syvästi vilpittömäksi. Hän sanoi: ”Tiedättehän, ” Hän sanoi: ”Minä—minä… Kun tämä joulu nyt tulee, minä en aio laittaa valoja yhteenkään joulukuuseen.” Vaan hän sanoi: ”Tiedättekö mitä?” Hän sanoi: ”Minä aion—aion valmistaa ison juhla-aterian, ja minä aion valmistaa—paahtaa karitsani, ja minä aion ottaa karpaloni, ja kaikki, kastikkeet ja sellaiset.” Ja hän oli yksinään. Ja hän sanoi: ”Minä aion kattaa ne pöydälle. Ja minä kutsun Jeesuksen istumaan vastapäätä pöytää kanssani. Minä haluan tuntea Jumalan Messiaan, ja mitä minä voin tehdä kunnioituksesta Häntä kohtaan.” Hän sanoi: ”Minä aion tehdä tämän kaiken. Ja sitten minä istuudun pöydän ääreen ja pyydän siunausta; ja minä kiitän Jumalaa siitä, mitä Hän on antanut minulle. Sitten sanon: ’Herra Jeesus, etkö Sinä tulisi ja istuutuisi toiselle puolelle, jouluaterialle kanssani?’”

Yksinkertaisuus, Jumala aina kuulee sen, vilpittömyyden. Ja tuo vanha suutari säästi rahaa saadakseen sellaisen juhla-aterian, tiedättehän, ja hän kutsuisi kuningasten Kuninkaan. Ja hän istuutui, ja hänellä oli ruoka kypsennettynä, ja hän kattoi sen pöydälle. Ja hän pesi itsensä todella hyvin, ja puki hienot vaatteet ja kampasi tukkansa. Ja hän istui alas pöydän ääreen, ja asetti tuolin Jeesukselle, ja joitain tuolia lisää siihen ympärille. ”Ne voisivat olla apostoleja varten, ” Hän sanoi: ”jos he tulisivat sisään.”Niinpä vanha mies kumarsi päänsä, ja hän pyysi siunausta ja—ja kiitti Jumalaa ruoasta. Ja hän sanoi: ”No niin, Jeesus, etkö tulisi ja aterioitsisi kanssani tässä jouluaterialla?” Ja hän alkoi syödä, ja hän tarkkaili tuolia. Kukaan ei tullut. Hän söi vähän enemmän ja sanoi: ”Herra Jumala, minä olen kutsunut Sinut kotiini. Etkö tulisi ja olisi kanssani?” Ja hän alkoi kurkottaa ottaakseen jotain syömistä, ja joku kolkutti oveen.

Ja hän meni ovelle. Siinä oli vanha mies, kumaraisine hartioineen, rähjäisenä. Hän sanoi: ”Hyvä herra, minulla on vilu, antaisitko minun lämmitellä?”

Ja hän sanoi: ”Käy peremmälle.” Ja vanha mies tuli sisään, ja hän haistoi tuon ruoan tuoksun; hänen suunsa kostui; hän kääntyi ympäri. ”Istuisitko alas?” Hän sanoi: ”Minä odotan vierasta, mutta istuutuisitko ja aterioitsisit kanssani, kunnes vieraani tulee?”

Hän sanoi: ”Kiitos, minä olisin iloinen siitä.” Ja hän istuutui, ja heillä oli juhla-ateria. Vanha mies kiitti häntä, nousi ylös ja lähti.

Ja tuo—tuo suutari kääntyi ympäri; hän sanoi: ”Herra Jumala, miksi sinä petit minut?” Hän sanoi: ”Minä tein kaiken niin valmiiksi. Minä tein kaiken, niin kuin vain vain osasin tehdä. (Jos te vain tekisitte sen…) Minä tein kaiken, mitä vain osasin tehdä, ja ajattelin, että Sinä tulisit ja aterioitsisit kanssani.” Ja hän alkoi itkeä; hän juoksi ja heittäytyi sängylle poikittain. Ja siellä hän makasi sängyssä, itkien. ”Minä—Minä—Minä tein kaiken, minkä ajattelin olevan oikein, Herra, ja miksi Sinä et tullut aterioimaan kanssani?”Ja ääni tuli hänelle, ja hän muisti Kirjoituksen: ”Kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä Minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet Minulle.”

The Falling Apart Of The World - 62-1216 - William Branham