Minulla oli tapana kertoa, puhuessäni täällä, eräästä vanhasta lähteestä, josta minulla oli tapana juoda. Se pulppusi ja hyppi, ja hyppi, ja hyppi, siellä lähellä Milltownia. Minulla oli tapana miettiä, miksi tuo lähde hyppi, niinpä eräänä päivänä minä istuuduin alas ja puhuin sille. Kuvitelkaapa mies puhumassa lähteelle? Mutta minä puhuin Luonnolle, Joka teki tuon lähteen. Ja minä mietin: "Mikä saa sinut niin eläväksi, niin hyppiväksi? Onko se siksi, koska--koska lapset tulevat tänne ja juovat sinusta, tai minä juon sinusta, tai jotain sellaista?" Jos tuo lähde olisi voinut puhua takaisin, se olisi sanonut: "Ei, Billy, se ei ole siksi, että sinä juot siitä. Se ei ole siksi, että joku tahansa juo minusta. Se on jokin syvällä sisimmässäni, työntäen minua ja saaden minut pulppuamaan, ja hyppimään, ja touhuamaan sillä tavalla." Ja sillä tavalla se on jokaisen miehen tai naisen kanssa, joka on syntynyt Jumalan Hengestä. Se ette ole te. Se ei ole inhimmillinen tunne. Se on ylösnousemuksen vuoksi, tai Jumalan voiman vuoksi, joka on tuossa ihmiselämässä, ja se työntää kohti Iankaikkista Elämää, liikuttaen Iankaikkiseen Elämään. Jokin täällä... Te ette voisi pysyä rauhassa, vaikka teidän pitäisi. Teidän sisällä on jotain.
Go Tell My Disciples - 53-0405S - William Branham
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti