Jumala on erilaisuuksien Jumala. Hänellä on suuria kukkuloita ja pieniä kukkuloita. Hänellä on tasankoja, jokia, vuoria, ruohikoita. Hänellä on pieniä puita, suuria puita, valkoisia kukkia, sinisiä kukkia, punaisia kukkia. Hänellä on... Hänellä on erilaisia asioita ja Hänen kansassaan on erilaisia ihmisiä; Ja Hän tekee sen kaiken Omaksi ilokseen. Katsokaapa--katsokaapa maapalloa. Te voitte nähdä, mitä Jumala rakastaa, ja se on se, mitä tulee olemaan ylösnousemuksessa. Oi, minä olen niin iloinen siitä, ettekö tekin? Ajatella, että jonain päivänä me tulemme näkemään Hänet sellaisena, kuin Hän on. Joku sanoi jokin aika sitten: "Veli Branham, tulenko minä--tulenko minä tuntemaan äitini?" "Te ette tule ainoastaan tuntemaan omaa äitiänne, vaan jokaisen äidin. Te tulette tuntemaan jokaisen." "Oi, no, sehän on naurettavaa." Oi, ei, ei. Kirkastusvuorella, Pietari, Jaakob ja Johannes eivät olleet koskaan nähneet Moosesta tai Eliaa, mutta kun he olivat tuon innoituksen alla, he tunnistivat Mooseksen ja Elian niin pian, kuin he ilmestyivät ja eivätkä koskaan olleet nähneet heitä. Onko se totta? Mutta me tulemme tuntemaan toisemme. Älkää murehtiko siitä, te tulette tietämään sen.
Abraham - 56-1208 - William Branham
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti