Ja kun minä ajoin tätä ruohikkoa, minä unohdin, että siellä takana oli herhiläisten pesä. Ja minä törmäsin tuohon aitaan ruohonleikkurillani, ja minä olin herhiläisten, noiden suurten kaverien ympäröimä; ne voivat iskeä teidät maahan, kun ne osuvat teihin. Aluksi minä olin peloissani, todella. Ei paitaakaan päällä... Ja jotain tapahtui. Minä--minä olin pahoillani, että minä törmäsin noihin kavereihin, en siksi, että minä pelkäsin saavani pistoksen, vaan todella, se kuulostaa lapselliselta, mutta jos me voisimme olla enemmän lapsellisia. Jos me voisimme olla enemmän lapsen kaltaisia, se on Jumalan yksinkertaisuus, joka kääntää korkeakoulu-oppilaat ympäri. Olkaa yksinkertaisia noissa asioissa. Aivan kuten vauva, luottakaa ja uskokaa vain. Älkää yrittäkö työntää itse; rentoutukaa vain ja uskokaa se. Siinä kaikki. Älkää yrittäkö kiihdyttää itseänne, "Oi Jumala, halleluja, minä nuhtelen." Siitä ei ole mitään hyötyä. Ei, uskokaa vain se ja vaeltakaa eteenpäin. Siinä kaikki.
Niinpä, kun se tapahtui, minä ajattelin: "Siellä nuo pienet raukat kaverit ovat pesässään, ja tässä minä törmäsin aitaan ja pudotin heidät pesästään," tuo iso vanha ruohonleikkuri, jota minä työnsin. Ja minä sanoin: "Te olette pieniä Jumalan olentoja, minä olen pahoillani, että minä törmäsin tähän aitaan. Minä olen--minä olen pahoillani, että minä häiritsin teitä. No niin, minä olen Jumalan palvelija, ja minä rukoilsen Hänen sairasten lastensa puolesta. Minun täytyy kiirehtiä ja ajaa tämä piha. Niinpä nyt, kiirehtikää takaisin pesäänne; minä en häiritse teitä enää, Herran Jeesuksen nimessä." Minä jatkoin ajamista ruohonleikkurillani ja se sammui. Minä vedin narusta ja jatkoin sillä tavalla ja nuo ampiaisiet vain pörisivät minun paljaiden olkapäideni ympräillä, ja ne menivät suorinta tietä takaisin pesäänsä, ilman yhtäkään pistoa. Rakkaus. Minä en voi tuottaa sitä; minä en voi kehittää sitä; Jumalan täytyy antaa se.
Siinä se on tänä iltana. Jumalan täytyy antaa se. Silloin rakkaus tuottaa yhteyttä. No niin, kun Jumala sanoi siellä... Tuona päivänä, kun synti oli erottanut tuon Jumalallisen rakkauden, Jumala käski Aadamin ja Eevan olla syömättä näitä tiettyjä hedelmiä, ja he söivät, ja synti toi erkaantumisen. Ja synti, erkaantumisen kautta, toi vihamielisyyttä, ilkeyttä, erimielisyyksiä, kateutta. Onko se totta? Mitä tapahtui? He erkaantuivat Jumalallisesta rakkaudesta. Ja kun te erkaannutte Jumalallisesta rakkaudesta, silloin te ette enää voi olla huomaamatta veljenne virheitä. Teidän täytyy karjua siitä hänelle. Se on totta. Te ette voi enää olla huomaamatta sisarenne virheitä. Koska te olette joutuneet pois tuosta Jumalallisesta osasta, tuosta rakkauden osasta. Mutta jos te todella rakastatte Herraa Jeesusta, jos sisar tai veli, tekee jotain teille: "Oi, no, ei se mitään, he eivät tarkoittaneet tehdä sitä." Se on sellainen rakkaus, joka Kristuksella oli: "Isä, anna heille anteeksi; he eivät tiedä, mitä he tekevät."
The Way To Have Fellowship - 55-1009 - William Branham
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti