234. Herra Jeesus, jos Sinä seisoisit täällä tänä aamuna, Herra… Minä tiedän, että Sinä olet hengen muodossa. Mutta jos Sinä seisoisit täällä, kirjaimellisesti, minä en usko, että minä en muuttaisi tekstiäni yhtään. Minä uskon, että minä olisin sanonut saman asian. Ja minä uskon, Taivaallinen Isä, että nämä ihmiset, jotka ovat olleet syömättä luonnollista ruokaa, kun he ovat istuneet täällä ja kuunnelleet väsynyttä ja karheaa ääntä, mutta jos Sinä olisit ollut seisomassa täällä, he eivät olisi olleet täällä yhtään enempää, koska he uskovat, että Sinä olet täällä, koska se on Sinun Sanasi. Se osoittaa, että he rakastavat Sinua.
235. Me olemme niin kiitollisia tästä Pyhän Hengen Joulu-vierailusta, joka osoittaa meille ja näyttää meille, juuri sen, mikä Joulu on. Kun me näemme, että maailma on hajoamassa, sen järjestelmät ovat murenemassa. Mutta me olemme niin iloisia, me olemme niin kiitollisia, että meillä on Valtakunta ja meillä on Kuningas, ja Se ei voi horjua. Ja kun ei ole enää maailmaa, kun ei ole enää politiikkaa, kun ei ole enää kansakuntia, niin Jumala asettaa Valtakuntansa ja vanhurskaat ovat hallitseva Hänen kanssaan. Ne, jotka kärsivät, eivät tule enää koskaan kärsimään.
236. Auta meitä, Herra, tänä Jouluna, muistamaan, mitä voideltu Messias merkitsee. Auta meitä ymmärtämään.
237. Siunaa tätä, meidän seurakuntaamme. Ole heidän kanssaan, Isämme, ja anna heille vanhurskaus ja rauha Pyhässä Hengessä. Siunaa pastoriamme. Herra, me rakastamme häntä. Tämä urhea palvelija vain seisoo uskollisena. Ja, puhuessamme eräänä iltana, hän sanoi: “Tässä minä olen, melkein kuusikymmentä vuotias.” Heillä on pieniä lapsia. Mutta muista, muistakoon hän tämän, Herra, että mikään ei voi ottaa häntä pois täältä, ennen kuin Sinä olet valmis. Jos Sinä viivyt, minä rukoilen, että hän on näkevä kaikkien lastensa olevan naimisissa ja että heillä on omat kotinsa. Siunaa hänen pientä kallista vaimoaan, Sinun pientä palvelijatartasi. Siunaa diakoneitamme ja luotettujamme.
238. Ja Jumala, minä olen kiitollinen tänä Jouluna kaikista näistä, ystävistäni, jotka matkusvat lumen läpi, ja tulevat liukkaita teitä pitkin, ja läpi sateen, ja ottavat elantonsa ja tulevat satoja ja satoja maileja. Jumala, minä en tiedä, mitä enää sanoa. Minä luotan, että Sinä paljastat loput siitä, mitä on sydämessäni. Ja suo minun aina olla uskollinen, Jumala, tälle Valtakunnalle, johon Sinä olet meidät asettanut. Suo minun olla tekemättä koskaan kompromissia, vasemmalle tai oikealle. Minä muistan hyvin, kun Sinä silloin sanoit minulle: ”Älä horju oikealle tai vasemmalle, silloin sinun tiesi tulee olemaan menestyksekäs. Silloin sinulla tulee olemaan hyvä menestys.” Ei ehkä maailman silmissä. Ja minä en välitä, mitä maailma ajattelee, vaan minä haluan tietää, mitä Sinä haluat, Herra. Sinun halusi on meidän… Sinun tahtosi on meidän halumme. Oi, pieninkin toiveesi on—on elämää merkitsevä käsky, Herra. Me seisomme Seurakuntanasi.
239. Anna meille nyt anteeksi se, mitä on tapahtunut vuoden aikana, se mitä me teimme väärin ja missä me epäonnistuimme, niin monissa paikoissa, ja vahvista meitä, Herra. Ja suo meidän, tässä Joulun juhlinnassa, suo meidän avata sydämemme Messiaalle, Jumalan voidellulle. Suo Hänen tulla elämäämme ja voidella meidät, ja elää Hänen tahdossaan ja tuoda Hänen Valtakuntansa elämämme kautta. Pidä meistä huolta, pidä meidät terveenä.
240. Siunaa tänä vanhaa urheata ystävääni, joka istuu täällä vieressäni, veli Arganbrightia. Oi Jumala, kuinka Sinä oletkaan ollut hänen kanssaan, ja kuinka hänellä on sydämensä maassa ja särjettynä niin monta kertaa, mutta siltikin me uskomme, että hänet on hedelmöitetty Iankaikkisella Elämällä. Siunaa hänen pientä vaimoaan. Minä ajattelen Budia ja Fredia, itseäni, Oi Jumala, kuinka meillä onkaan tämä hieno yhteys keskenämme.
241. Me rukoilemme, että Sinä siunaat meitä kaikkia yhdessä nyt. Siunaa tätä pientä seurakuntaa, kaikkia näitä kalliita ihmisiä. Ja jonain päivänä, Herra, kun me olemme niin… me haluamme silmämme niin puhtaiksi maailman asioista, että me voimme vain nähdä Jumalan ja Hänen Valtakuntansa, että jonain päivänä, meidät tullaan esittelemään Kristukselle, virheettömänä, puhtaana neitsyenä, osana tuota suurta Seurakuntaa, joka on tuleva Hänen eteensä.
242. Ja silloin me odotamme innolla tuota aikaa, missä Sinä tulet perustamaan Valtakuntasi maan päälle, näkyvät ihmiset näkyvien kotien kanssa, ja he eivät tule kylvämään, ja josta toinen syö, vaan he tulevat elämään Iankaikkisesti. Siihen saakka, suo meidän olla valo, joka on kukkulalla, kynttilä, joka antaa valoa kaikelle, mikä on ympärillämme, vanhurskaan, Kristuksen veren kautta pyhitetyn, elämän kautta. Suo se, Isä. Jeesuksen Nimessä me rukoilemme.
The Falling Apart Of The World - 62-1216 – William Branham
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti