Helluntaipäivänä he odottivat, kunnes heillä oli Kirjoitusten mukainen arvovalta. Se on totta. Ennen kuin he vaativat mitään, he tiesivät, että heillä oli se. He eivät sanoneet--sanoneet: "No, minä--minä tunsin pienen tunnekuohun." He tunsivat sen, näkivät sen, ja kaiken muunkin. He tiesivät, että se oli siellä. He näkivät sen liikkuvan heissä, toimivan heissä, puhuvan heidän kauttaan, kaiken. Se oli siellä. Heidän ei tarvinnut olettaa mitään. Se puhui siellä Omasta puolestaan. Ja ihminen, kun hän on uudestisyntynyt Jumalan Hengestä, on sama tänäänkin. Te ette oleta. "Minä--minä uskon, että me vastaanotimme Pyhän Hengen, kun me uskoimme." Ei, te ette saaneet. Te ette... Te saatoitte saada, mutta vain sen vuoksi, että te uskoitte... Jos Jumala ei täyttänyt teitä Pyhällä Hengellä, silloin Hän ei ole vielä vahvistanut teitä. Teillä ei ole sitä. Näettekö? Se on totta. Älkää olettako, että teillä on se. Olkaa varmoja siitä. Te ette halua jättää sitä sattuman varaan. Ei, koska te tulette olemaan kadotettuja. Älkää vain olettako. Pysykää vain... Menkää, pysykää, kunnes se on selvä.
Presuming - 62-0117 - William Branham
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti