Olen niin iloinen, että tänä synkkänä hetkenä Jeesus kävelee Seurakuntansa rinnalla, osoittaen Itsensä eläväksi. Tämä on synkin hetki, jonka maailma on koskaan nähnyt. Ajan alusta alkaen ei ole koskaan ollut tällaista. Maailma ei ole koskaan ollut niin erottautunut; seurakunta ei ole koskaan ollut niin rikkirevitty; se ei ole koskaan ollut niin kirkkokunnallisesti syöpynyt, niin monia eroavaisuuksia, niin monia tunne-elämyksiä ja asioita, joita tapahtuu seurakunnassa. Mutta kaiken sen keskellä Jeesus tulee esille tällä synkimmällä hetkellä näyttääkseen Itsensä ja Rakkautensa Seurakunnalleen. Synkimmällä hetkellä, silloin Jeesus tulee.
Toisella puolen rantaa, kun tuo pieni laiva rantautui rannalle seuraavana aamuna, siellä oli pieni nainen, joka eli kukkulan rinteellä, joka oli ehkäpä myynyt tilansa, ja oli yrittänyt parantua lääkäreiden avulla, ja yksikään heistä ei voinut auttaa.
Hän oli ehkäpä myynyt eläimensä; hän oli myynyt kaiken, mitä hänellä oli, kuluttanut kaikki toimeentulonsa, ja hänellä oli kurja, pieni, heikko, sairaalloinen ruumis, pienet kalpeat poskensa, ja kaikki toivo oli mennyttä; mitään ei voinut tapahtua.
Tietysti, hän oli kuullut Jeesuksesta, mutta Hän oli siellä kaukana merellä. Ja kun viimeinen sentti oli kulutettu, ja kun pikkuleivät oli valmistettu aamiaista varten, että ruukku oli pohjiaan myöten tyhjä, eikä siellä ollut öljyäkään astiassa; rahat oli kulutettu; ja hän oli vieläkin sairas ja heikko. Ja juuri synkimmällä hetkellä, pieni laiva rantautui sinne, ja Jeesus tuli, juuri tuona synkkänä hetkenä. Oi, sillä tavalla Hän tekee sen.
No niin, hän ei voinut mennä Jeesuksen luo, mutta... Oi, on yksi siunattu asia. Te ette voi mennä Hänen luokseen, mutta Hän voi tulla teidän luoksenne. Ja Hän ei ole epäonnistunut siinä kertaakaan.
And Then Jesus Came - 57-0302 - William Branham
2 kommenttia:
Oi, niin lohduttavaa tietää että hän ei jätä yksin pimeimmälläkään hetkellä, eikä kiellä apuaan.
Amen, näin se on :)
Lähetä kommentti