149. Epätoivo. "Kun te etstte minua koko sydämestänne, silloin minä kuulen teitä." Näettekö?
Valtakunta... Laki ja profeetat olivat, kunnes Johannes tuli. Siitä lähtien, taivaan Valtakuntaa on saarnattu, ja ihmiset painautuvat sisään Sinne. Älkää vain seiskö siellä ja sanoko: "Nosta minua kauluksesta, Herra, työnnä minut sisään." Te painaudutte sisään. Te tulette epätoivoisiksi, elämän ja kuoleman välillä.
151. Minä toivoisin, että minulla olisi aikaa toiselle kertomukselle, jota minä ajattelen juuri nyt naisesta, tytöstä, joka otti väärän tien, ja kuinka hän oli kääntänyt uudet sivut ja sellaiset, kunnes minä sanoin: "Sisar..."
Hän tuli tänne ja sanoi: "Minä--minä uskon, että minä tulen selviämään."
Minä sanoin: "Ei, ei. Pysy täällä."
Ja sitten, ensimmäinen asia, jonka tiedätte, hän alkoi vähän rukoilemaan ja heti hän tuli äänekkäämmäksi ja äänekkäämmäksi. Ja hetken päästä hän tuli epätoivoiseksi: "Oi, Jumala, pelasta minut." Anonyymit Alkoholistit eivät voineet hoitaa sitä. Mikään muu ei voinut tehdä sitä. Mutta nuo suuret, tummat silmät katsoivat minuun, ja kyyneleet valuivat hänen poskiaan pitkin; hän sanoi: "Jotain on tapahtunut."
Oi, kyllä. Kyllä vain. Jotain tapahtui. Hän tuli epätoivoiseksi.
Olkaamme epätoivoisia tämän suhteen; se on kuoleman ja elämän välillä. Jos te ette voi tulla epätoivoisiksi, älkää tulko tänne. Jos te olette epätoivoisia, tulkaa tänne ja katsokaa, te--te saatte sen niin pian, kuin te pääsette tänne.
155. Rukoilkaamme. Epätoivossa katsokaa Jumalan Valtakuntaa; Se tulee teidän yllenne.
Meidän taivaallinen Isämme, minä rukoilen Sinua Jeesuksen Nimessä, ole armollinen meille, Herra. Ja aloita meissä epätoivoisuus. Oi, Herra Jumala, ole meille armollinen; minä rukoilen, ja suo ihmisten etsiä Sinua tänä iltana epätoivoisin sydämin. Me tiedämme, että Sinä olet täällä, Herra. Sinä olet sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.
Ja nyt, voikoon nämä ihmiset, joilla on Merkki, että he ovat siirtyneet kuolemasta Elämään, he ovat muuttuneet vanhasta maailmallisesta elämästä uuteen... He ovat... Veri on sovitettu ja Jumala antoi heille Merkin. Voikoot he ottaa tuon Merkin käsiinsä, nuo, jotka ovat sairaita, sanoa: "Minä olen Jumalan ostama lapsi. Minä olen Kristuksessa, ja Hänessä ei ole sairautta. Minä olen Kristuksessa, ja Hänessä ei ole syntiä. Minä olen Kristuksessa, ja Hänessä ei ole epäuskoa. Minä kiellän kaiken, mitä saatana on kertonut minulle. Minä otan Merkkini, että minun... 'Hän oli haavoitettu minun rikkomusteni tähden; Hän oli runneltu minun pahojen tekojeni tähden; rangaistus oli Hänen päällänsä, että minulla rauha olisi; ja Hänen haavojensa kautta minä olen parannettu.' Ja nyt minä pidän Merkkiä, että Jumala on huomioinut minut, että--tarkoitus--henkilö--ostettu Herran Jeesuksen verellä. Ja minä pidän Hänen kuolemansa Merkkiä käsissäni, koska Hän on noussut jälleen, ja minä olen Hänen ja Hän on minun. Minä menen päättäväisellä uskolla, että tästä illasta eteenpäin, minä uskon Jumalaan, ja minä tulen olemaan parannettu, kun minä pääsen sinne, ja täytän vaatimukset; koska viimeiset sanat, jotka tulivat Hänen huuliltaan, olivat nämä: "Jos he panevat kätensä sairasten päälle, he tulevat terveiksi." Suo se, Herra. Voikoon epätoivo tulla sisälle, sillä minä pyydän sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.
Desperation - 63-0901E - William Branham
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti