36. Mutta tänä aamuna, mitä minä haluan sanoa, on tämä, että tämä tuleva joulupäivä näkee, että maailma ei ole sen paremmassa tilassa, kuin se oli 1900 tai kaksi tuhatta vuotta sitten, kun Kristus tuli. Se ei ole yhtään erilaisempi. Se on juuri samassa tilassa, kuin se oli silloin, se on tänäänkin. He... Jos minä vetäisin johtopäätöksen siitä, mitä, tai tekstin aiheen, mitä minä aion sanoa, se olisi: "Maailman hajoaminen."
Kun Kristus tuli jouluna 1900 vuotta sitten, maailma oli hajoamassa; kaikki oli tullut saastuneeksi. Uskonnollinen maailma oli saastutettu. Roomalainen maailma, moraalisesti, oli sen syvimmässä aallonpohjassa. Oi, maailman moraalittomuus... Juutalaiset olivat hyljänneet Jumalansa ja ottaneet heidän pyhät juhlalliset juhlat ja tehneet siitä rituaalisen perinteen. Jumala oli erottautunut heistä. Ja he tiesivät, että siellä oli jotain, mitä täytyi tapahtua; koko maailma tiesi; koska pitääksen sen koossa... Se oli hajoamassa. Ja jokin, pitääkseen sitä koossa, jokainen kansa omalla tavallaan oli etsimässä jotain tai jotakuta tulemaan pitämään se koossa.
38. Jos se ei ole sama kuva tänä päivänä, niin minä en tiedä maailmasta mitään. Se etsii jotain pitämään sitä koossa. Se on juuri samalla tavalla, kuin se oli kaksi tuhatta vuotta sitten. Maailma, kaksi tuhatta vuotta sitten oli etsimässä Messiasta pitämään asioita koossa. Mutta kaksi tuhatta vuotta sitten, Jumala antoi maailmalle Messiaan. Koska jos me olemme odottamassa jotain ja etsimässä jotain, Jumala on lähettävä sen meille. Ja nyt, maailma, kahden tuhannen vuoden jälkeen, on tullut takaisin samaan tilaan, jossa se oli kaksi tuhatta vuotta sitten. Se on hajoamassa, kansakunnat... Siellä ei ole--siellä ei ole mitään perustusta missään. Kommunismi, katolismi, protestantismi, politiikka, moraali, kaikki on hajonnut.
Ja he rukoilevat Messiasta. Mutta tässä on se, mitä minä haluan sanoa: Jos Hän tulisi, vastaanottaisimmeko me Hänet, vai tekisimmekö me samalla tavalla, kuin he tekivät? Torjuisimmeko me Hänet? Tiedämmekö me, mitä me todella tarvitsemme? Joskus me haluamme--me rukoilemme toiveidemme puolesta, ja joskus meidän toiveemme ei ole meidän tarpeemme. Meidän täytyy tajuta, että me emme ymmärrä, mitä me tarvitsemme; me luulemme, että me tiedämme. Mutta Jumala lupasi täyttää meidän tarpeemme, ja sen Hän on tekevä.
40. No niin, mitäpä jos minun pieni Joosef, seitsemän vuotias, haluaisi mennä metsästämään kanssani, ja itkisi ja huutaisi ottaakseen minun automaattisen haulikkoni, ladattuna ammuksilla. "Minä osaan tappaa jäniksen, isi."? No, minä--minä en voisi antaa hänen tehdä sitä, vaikka hän--hän ajattelee tarvitsevansa sitä, mutta minä tiedän siitä enemmän, kuin hän.
Ja mitäpä, jos teidän pieni puolentoista vuoden ikäinen vauvanne näkisi teidän ajavan partaanne partaveitsellä, ja hän huutaisi ja itkisi tuota partaveistä? Kuitenkin hän näki teidän ajavan partaanne, niin hänkin haluaa tehdä samalla tavalla. No niin, te tiedätte, mikä on parasta hänelle. Kuitenkaan te--te ette antaisi sitä hänelle, koska jos te olette järkevä, ajatteleva isä, te ette tekisi sellaista; vaan teidän täytyy pitää se poissa häneltä. Ja sitten monta kertaa, kun me haluamme jotain, joka on vastoin sitä, mitä Jumala tietää meidän tarpeemme olevan, niin Hän ei antanut sitä meille.
Falling Apart Of The World - 62-1216 - William Branham
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti